Sinä kolmekymppinen, oletko läheisempi 20v vai 40v kanssa?

Molemmista ikäluokista voi löytyä samalla tavalla läheisiä

Mutta eniten tietty vaikuttaa persoona.

Ainakin itse koen olevani lähempänä 20- kuin 40-vuotiasta henkisesti. Olen kyllä jo hetken aikaa odotellut, milloin vastuullinen aikuisuus ja perhe-elämä alkaisi kiinnostaa mutta eipä ole vielä näkynyt siitä merkkejä.

usein aika samanikäisiä lapsia kuin mulla. Kiinnostuksen kohteet sitten kuitenkin on enemmän sen parikymppisen kanssa samoja. Tai ei samoja, mutta niissä on enemmän yhtäläisyyksiä kuin sen nelikymppisen kanssa.

Mut joo, nelikymppisen kanssa löytää kuitenkin helpommin juteltavaa, kun ne lapset on.

on nuorimmat ystäväni noin 27-vuotiaita, iäkkäin ystäväkseni luokittelema henkilö on jo lähes 6-kymppinen.



Eli kaipa kallistun siihen 40-vuotiaiden seuraan vaikka satunnaiset kohtaamiset parikymppisten kanssa ovat olleet kyllä ihan positiivisia kokemuksia. Riippuu paljon muustakin kuin iästä.



Olen itse 32-vuotias.

en mikään bilehile ole koskaan ollut. Mut musta 40 on jo aika täti :D mä tunnen itteni ihan samanlaiseksi kuin 20v olin.



Lapsetkin jo ekalla ja 3lla. ;)

nelikymppisten seurassa viihtyisin paremmin. En ole kylläkään saavuttanut elämässä niitä asioita, joita nelikymppisillä usein jo on. Siinä mielessä olen parikymppisten kanssa samalla viivalla, tavallaan vielä haen paikkaani.

Varmaan nelikymppisten kanssa koen enemmän samankaltaisuutta, mutta ihan vain sen takia, että heillä on yleensä lapsia. Olen nyt 30 v ja minulla on pieni vauva. Tosin vuosi sitten olisin sanonut samaistuvani enemmän parikymppisiin. Siis silloin kun en ollut vielä äiti.

ystävät ja sisarukset ovat 20-28 vuotiaita, että kyllä mä heidän "piireissä" liikun ja tunnen itseni yhtä idiootiksi :-D



Toisaalta, mun mies on 40 v. Ja sen kanna mä tietty kaikkein läheisin oon!

Totta kai tulee mietittyä omia ystäviä, eikä ihan niin yleisesti vain ikiä, kuin ehkä toivoisit. Mulla on ystäviä molemmissa ikäluokissa, paras läheinen ystävä on 22 ja vanhin ystävä on 43, ja ovat kyllä hyvin erilaisia. Ehkä tää +40 ymmärtää mua paremmin ja keskustelummat ovat syvällisempiä. Nuorempi silti jaksaa mua ihanasti, viihtyy mun seurassani, kutsuu ulos, ehkä vähän "ihailee" mua silleen isosiskomaisesti.



Ei, en osaa kyllä sanoa.

pääsääntöisesti paremmin toimeen.itsellä perinteisestä 2 lasta, omakotitalo, vakityö ja avioliitto-tyyppisestä poikkeava elämäntilanne, sillä olen opiskeleva yh.Lapsista voin puhua 40kymppisten kanssa, mutta siihen se sitten jääkin, juuri muuta yhteistä ei oikein ole.

40v:n kanssa, 20-vuotias tuntuu ihan lapselta.

Työpaikalla on 20-vuotiaita ja tulen heidänki kanssa toimeen, muuta vapaa-aikaani vietän mieluummin 40-vuotiaiden kanssa. 20-vuotiaat ovat jotenkin vielä ihan lapsia, vaikka heillä olisin jo omaa perhettä.

ja parhaat ystäväni ovat iältään 39v ja 52v eli ehdottomasti vähän vanhempien.

Olen varmaan syntynyt "vanhana" kun tulen yleensä paremmin toimeen itseäni vanhempien kanssa. Nuoremmat eivät juuri hakeudu seuraani.

Todellakin nelikymppisten, noin keskimäärin. Musta kolmenkympin jälkeen siitä eteenpäin ikäerot ns. kapenee. Kun olin 27(saati 24v) v, 33 v tuntui aika vanhalle mutta ei nyt 33 veenä sama ikäero hetkauta eli 39 v ei tunnu niin vanhalle :)

Todellakin nelikymppisten, noin keskimäärin. Musta kolmenkympin jälkeen siitä eteenpäin ikäerot ns. kapenee. Kun olin 27(saati 24v) v, 33 v tuntui aika vanhalle mutta ei nyt 33 veenä sama ikäero hetkauta eli 39 v ei tunnu niin vanhalle :)

Kolmekymmentä mittarissa ja kyllähän tosi on, että enemmän pidän yhteyttä 4kymppisten, kuin 2-tai 3kymppisten kanssa.

Osittain johtuu harrastuspiireistä, osittain työnkuvasta, mutta muutenkin olen aina ollut "ikäistäni vanhemman oloinen", monet minua ovat luulleetkin 4kymppiseksi(olen siis mies), eikä ikinä nuorempanakaan papereita kyselty kaupoissa tai baareissa. Toki kaveriporukassa on myös parikymppisiä, mutta ne on enemmän näiden 3kymppisten kavereideni kavereita, kuin suoraan omia.