Lue keskustelun säännöt.
Miksi masennuksen vuoksi on niin
14.08.2012 |
vaikea päästä eläkkelle? Kun ei kertakaikkiaan ole enää mitään, minkä vuoksi ensinäkään elää.
Helotusta päivään tuo ajatus, että kuolema on kuitenkin niin lähellä. Kun tuska ja ahdistus ovat tarpeeksi suuret voin lähteä karkuun.
ei tähän oloon auta lääkkeet, eikä kalliit Kelan kurssit ja kuntoutusjaksot. Kun vain haluaisi nukkua. toisina päivinä voin olla hieman aktiivisempi, mutta mihin se kantaa? työelämämään?
Miksei kukaan auta? Minun on turha missään osastoilla maata ja lokoilla, kun se ei auta.
Mistä saada takaisin se entinen yrittämisen halu ja elämänjano?
Hassua miten lääkärit voivat sanoa muutaman kuukauden jälkeen, että olet terve ja kunnossa, kun vointi on vain kurjempi joka päivä. En minä jaksa hienoja puheita pitää voinnistani, kuka minun puoliani pitää? Mielenterveyspotilaat ovat täysin tuuliajolla, täysin muiden henkilöiden mielivaltaisesta toiminnasta.
Kun ei jaksa kiinnostaa edes koulunkäynnin alottaneiden lasten elämä, kun vaan niin paljon ahdistaa tämä hetki. Ahdistaa ja pelottaa tulevaisuus, siksi en huomista nää.
Kommentit (10)
sivuvaikutuksia sitäkin enemmän. Sähköhoidosta ja muista vastaavista on käyty keskustelua.
Ahdistaa jo ajatuskin olla osastolla kroonikkona, ahdistaa ajatuskin mennä sinne. Ennen kuolen, koska se on helpompaa. Saahan olla rauhassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JÄisit yhä enemmän yksin kotiin ja lapset kärsisivät vielä enemmän. Parempi roikkua vaikka kuntoutusjaksolla kuin rapistua vuosien mittaan kotona ihmisraunioksi.
Kyllä lapset ovat syy elää. Itsemurhasi olisi heille musertava ja traumaattinen kokemus, jota ET heille halua.
tilanteeni on niin mielipuolinen, että uskon vakaasti siihen, etten tule tätä syksyä pidemmälle elämään
Ne toimivat hyvin kroonista masennusta poteviin. Ja hoitomuoto on nykyään ihan toista kuin joskus 50-luvulla, tehdään humautusnukutuksessa. Mielestäni sinulla on velvollisuus lastesi takia kokeilla kaikki keinot päästä tuolta kuopasta. Olen itsekin masennusta sairastava ihminen. Lasten takia aloitin lääkityksen ja jaksoin päivästä toiseen. Nyt terapiassa ja se auttaa.
Tuostahan masennuksessa juuri on kyse ja siksi siihen ei saa eläkettä. Eläke ei sua auta pätkääkään. Masennuksesi oikeasti paranisi, kun yrittäisit tosissasi parantua, mutta se sairaus estää sua yrittämästä. Et viitsi mitään ja koet kaiken turhaksi. Oikeasti sun pitäisi vain pakottaa itsesi niille kursseille ja terapioihin tai oikeastaan ihan sama mihin, kunhan vain ylös ja elämään. Ensin se olisi tietysti ihan helvettiä, mutta mitä sitten - niinhän sun elämäsi nytkin on. Vähitellen se alkaisi siitä päivä kerrallaan parantua. Näkisit, että sillä, mitä teet ON oikeasti väliä, lasten kannalta selvimmin.
Mitä ECT-hoidon aikana tapahtuu?
Teknisesti ECT-hoito on yksinkertainen ja nopea toimenpide. Anestesialääkäri nukuttaa potilaan kevyesti ja ECT-lääkäri suorittaa toimenpiteen yhdessä hoitajien kanssa. Potilaan vointia seurataan jatkuvasti monitoreista ja häntä hapetetaan. Itse ECT-laitteessa on kaksi elektrodia. Toinen elektrodi asetetaan potilaan päälaelle ja toinen ohimolle. Elektrodien kautta johdetaan sähköärsyke aivoalueen läpi.
Sähköhoito aiheuttaa välittömän tajuttomuuden aivoissa ja pienen viiveen jälkeen muutaman kymmenen sekunnin kestoisen symmetrisen kouristuskohtauksen, joka muistuttaa epileptistä grand mal -kohtausta.
Anestesiasta heräävä potilas on yleensä väsynyt. Hän voi olla sekava ja muistamaton parin tunnin ajan. Yleensä potilas ei muista jälkeenpäin mitään hoitoa edeltäneen puolen tunnin eikä sekavuuden keston ajalta. Tämän vuoksi potilaalla on koko hoidon ajan läsnä tuttu hoitaja, joka tarkkailee potilaan vointia. Pitkäaikaiset muistihäiriöt ovat harvinaisia.
Tehokas apu vaikeaan masennukseen
Sähköhoidon tulokset näkyvät yleensä välittömästi. Mikään muu hoitomuoto ei vaikuta yhtä nopeasti itsemurhavaarassa olevan ja vaikeasta masennuksesta kärsivän potilaan vointiin. Tutkimusten mukaan 70–90 prosenttia potilaista saa merkittävää apua ECT-hoidoista vaikean masennustilan hoidossa.
ECT-hoidon vaikutuksen kesto on yksilöllistä. Joillakin potilailla masennus väistyy pitkäksikin aikaa, mutta joillakin masennus voi uusiutua helpommin. Sähköhoitojaksoja voidaan tarvittaessa uusia. Ylläpitohoidoissa potilas käy saamassa sähköhoitoa 2–6 viikon välein.
Sähköhoito on yksi psykiatrinen hoitomuoto lääkehoidon ja psykoterapian rinnalla ja sen aloittaminen on potilaan itsensä valittavissa. Sähköhoito on nykyään ja todennäköisesti tulevaisuudessakin HUS:ssa tärkeä hoitomuoto vakavan masennustilan hoidossa.
http://www.hus.fi/default.asp?path=1;46;616;617;618;1319;6723&print=1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni pääsi juuri, 36 vuoden iässä, eläkkeelle masennuksen takia. Masennus alkoi hänellä jo armeija-aikana alta parikymppisenä. Siihen on käytetty nini terapiaa kuin useita lääkkeitä, joista kaikista on mennyt ajan kanssa teho. Sähköhoitoakin on koitettu mutta sivuvaikutuksena tuli (onneksi tilapäisiä) muistihäiriöitä jotka olivat hankalia ja lisäksi sekään ei auttanut masennukseen pitkäaikaisesti. Psykiatri ihan suoraan sanoi hänelle jossain vaiheessa että on kyllä psykiatrian keinot lopussa.
Häntä yritettiin kyllä pitkään pitää vaikka väkisin työelämässä, koska psykiatri uskoi että se on masentuneelle itselleen hyväksi että on elämässä mukana. Mutta eihän siitä työnteosta mitään masentuneena tullut. Lopulta pääsialkuvuodesta eläkkeelle, ja on voinut todella paljon paremmin. Hän on jättänyt pois kaikki lääkkeet - no eihän ne olleet 10 vuoteen enää auttaneetkaan mitään itse masennukseen hänellä. Elää toki monen mittapuun mukaan yksinäistä ja flegmaattista elämää, mutta ei enää haudo itsemurhaa eikä ole koko ajan sietämättömän tuskan vallassa. Minä ainakin olen onnellinen että hän sai eläkepäätöksen.
Tuostahan masennuksessa juuri on kyse ja siksi siihen ei saa eläkettä. Eläke ei sua auta pätkääkään. Masennuksesi oikeasti paranisi, kun yrittäisit tosissasi parantua, mutta se sairaus estää sua yrittämästä. Et viitsi mitään ja koet kaiken turhaksi. Oikeasti sun pitäisi vain pakottaa itsesi niille kursseille ja terapioihin tai oikeastaan ihan sama mihin, kunhan vain ylös ja elämään. Ensin se olisi tietysti ihan helvettiä, mutta mitä sitten - niinhän sun elämäsi nytkin on. Vähitellen se alkaisi siitä päivä kerrallaan parantua. Näkisit, että sillä, mitä teet ON oikeasti väliä, lasten kannalta selvimmin.
toisille olen liia hyväkuntoinen ja toisille liian sairas. Mitä tässä elämässä on annettavaa, kun mitään ei ole?? Olen parhaillaan kuukausien sairauslomalla.. tänä aikana olen yrittänyt omatoimisesti mennä töihin 3 kertaa. Joo, jokin kumma minua ajaa töihin. Olen saanut 3 hienoa työpaikkaa, jokaisessa olen ollut 3-4 päivää ja sen jälkeen, olen ilmoittanut, etten enää tule. En mennyt, koska en enää voinut mennä. Sisältä itsestäni lähtee jokin merkillinen en voi, en pysty, en osaa, en kykene voima.
Tämä jos mikä syö minut. Ensin täynnä tarmoa ja energiaa, joka loppuu hyvin nopeasti ja vie aina vain syvemmälle.
Oman ammattini töitä, tuskin tulen koskaan tekemään. Mihin enää 43vuotiasta kannattaa kouluttaa, kun päänuppi on niin sekaisin, ettei edes alakoulun oppimäärää enää käsitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että meidän suvussa on erittäin kova sukurasite masennukseen, sillä äitini sisaruksista on peräti 3 tehnyt itsemurhan jo alle kolmikymppisinä masennuksen ja ahdistuksen takia.
Tuostahan masennuksessa juuri on kyse ja siksi siihen ei saa eläkettä. Eläke ei sua auta pätkääkään. Masennuksesi oikeasti paranisi, kun yrittäisit tosissasi parantua, mutta se sairaus estää sua yrittämästä. Et viitsi mitään ja koet kaiken turhaksi. Oikeasti sun pitäisi vain pakottaa itsesi niille kursseille ja terapioihin tai oikeastaan ihan sama mihin, kunhan vain ylös ja elämään. Ensin se olisi tietysti ihan helvettiä, mutta mitä sitten - niinhän sun elämäsi nytkin on. Vähitellen se alkaisi siitä päivä kerrallaan parantua. Näkisit, että sillä, mitä teet ON oikeasti väliä, lasten kannalta selvimmin.
toisille olen liia hyväkuntoinen ja toisille liian sairas. Mitä tässä elämässä on annettavaa, kun mitään ei ole?? Olen parhaillaan kuukausien sairauslomalla.. tänä aikana olen yrittänyt omatoimisesti mennä töihin 3 kertaa. Joo, jokin kumma minua ajaa töihin. Olen saanut 3 hienoa työpaikkaa, jokaisessa olen ollut 3-4 päivää ja sen jälkeen, olen ilmoittanut, etten enää tule. En mennyt, koska en enää voinut mennä. Sisältä itsestäni lähtee jokin merkillinen en voi, en pysty, en osaa, en kykene voima.
Tämä jos mikä syö minut. Ensin täynnä tarmoa ja energiaa, joka loppuu hyvin nopeasti ja vie aina vain syvemmälle.
Oman ammattini töitä, tuskin tulen koskaan tekemään. Mihin enää 43vuotiasta kannattaa kouluttaa, kun päänuppi on niin sekaisin, ettei edes alakoulun oppimäärää enää käsitä?
JÄisit yhä enemmän yksin kotiin ja lapset kärsisivät vielä enemmän. Parempi roikkua vaikka kuntoutusjaksolla kuin rapistua vuosien mittaan kotona ihmisraunioksi.
Kyllä lapset ovat syy elää. Itsemurhasi olisi heille musertava ja traumaattinen kokemus, jota ET heille halua.