Ostolakossa muuttunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä olisi viesti jatkunut jossen olisi kadottanut loppua..:D

Sen verran paljon oli sanottavaa, että selkeästi riitti jo.

Mutta loppu mikä katosi oli vielä siitä, että tosiaan voisi tehdä hyvää sulkea somet ja Internet ja antaa itselleen lepoa ja etäisyyttä muihin ja nuiden niekipiteisiin. Kuunnella itseään. Antaa oikeasti lepoa eikä kiristää ruuvia.

Kaikkea hyvää Virvelle ja muillekin.

Halusin vaan jakaa siksi, et on ollut hämmentävä seurata toisen tarinaa, jossa paljon samaa mitä itse yritän selvittää.

Ja vielä se, että olen epäillyt oikeasti tuota autismia, mutta koska vointi on mennyt niin huonoksi, juuri noilla omilla selviytymiskeinoilla, niim kaikki energia menee ruuan ja senttien pohtimiseen eikä edes kommunikaatiotilanteet en onnistu ja kaikki jää selvittämättä. Tarkoitan, että nään tässä jotain samaa kuin itsessäni ja yritän ko

Anteeksi oli paljon kirjotusvirheitä mun viesteis. Ja varmaan aika epäselvääkin.

Mut mä näen niin, et jos somesta ja keskystelupalstoilta voi saada jotain hyötyä niin se ois just vertaistuki. Eli että vois esimerkkien ja vertailun kautta ymmärtää toisiaan ja itseään. Vertailu otetaan usein huonona asiana, ja toki se ei vie ketään eteenpäin, jos on tarkoitus verrata kuka on parempi. Yritin itse vaan tuoda esiin samaa problematiikkaa siinä mielessä, että voisi avata muille myös Virven puolta ja Virvelle tavallaan sitä, että pieni etäisyyden otto muihin ja muiden mielipiteisiin itsestään voisi tehdä hyvää.

Siis eli elää itseään varten, ei sen takia, että voi jakaa ja kertoa mitä koki. Kun puhuu jatkuvasti muille on vaikea kuunnella, mitä se ona ääni sisällä sanoo. Ei tarvii koko ajan suorittaa ja olla enemmän.

Näen et se minimalismissa itseäkin alkoi kiinnostaa, et vähemmän on enemmän. Nimenomaan se, että sisällä kaipaisi tilaa ja avaruutta, olla itsensä kanssa, hahmottaa itseään ja tunteitaan. Mutta itellä siihen aina tuosahtaa uusi "täyte" enkä edelleenkään oysty pysähtymään itseni ärelle, koska se on vaikeaa ja kipeää.

Sitä vaan toivon, et jokaisella ois voimia kohdata itsensä ja antaa itsensä olla vaan ja oppia hyväksymään itsensä. Sitä on oikeasti vaikea tehdä jos jakaa kaiken kaikille, koska toiset aina reagoi (onista lähtökohdistaan ja elämänkokenuksistaan käsin) ja jos on sisältä hauras niin ne reaktiot nostaa suojamekanismit jotka hidastaa edelleen prosessia. Ja hyrrä vaan pyörii mut ei liiku mihinkään.

Ei ole todella tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä. Toivottavasti joku sai kiinni mitä ajoin takaa. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä olisi viesti jatkunut jossen olisi kadottanut loppua..:D

Sen verran paljon oli sanottavaa, että selkeästi riitti jo.

Mutta loppu mikä katosi oli vielä siitä, että tosiaan voisi tehdä hyvää sulkea somet ja Internet ja antaa itselleen lepoa ja etäisyyttä muihin ja nuiden niekipiteisiin. Kuunnella itseään. Antaa oikeasti lepoa eikä kiristää ruuvia.

Kaikkea hyvää Virvelle ja muillekin.

Halusin vaan jakaa siksi, et on ollut hämmentävä seurata toisen tarinaa, jossa paljon samaa mitä itse yritän selvittää.

Ja vielä se, että olen epäillyt oikeasti tuota autismia, mutta koska vointi on mennyt niin huonoksi, juuri noilla omilla selviytymiskeinoilla, niim kaikki energia menee ruuan ja senttien pohtimiseen eikä edes kommunikaatiotilanteet en onnistu ja kaikki jää selvittämättä. Tarkoitan, että nään tässä jotain samaa kuin itsessäni ja yritän ko

Anteeksi oli paljon kirjotusvirheitä mun viesteis. Ja varmaan aika epäselvääkin.



Mut mä näen niin, et jos somesta ja keskystelupalstoilta voi saada jotain hyötyä niin se ois just vertaistuki. Eli että vois esimerkkien ja vertailun kautta ymmärtää toisiaan ja itseään. Vertailu otetaan usein huonona asiana, ja toki se ei vie ketään eteenpäin, jos on tarkoitus verrata kuka on parempi. Yritin itse vaan tuoda esiin samaa problematiikkaa siinä mielessä, että voisi avata muille myös Virven puolta ja Virvelle tavallaan sitä, että pieni etäisyyden otto muihin ja muiden mielipiteisiin itsestään voisi tehdä hyvää.



Siis eli elää itseään varten, ei sen takia, että voi jakaa ja kertoa mitä koki. Kun puhuu jatkuvasti muille on vaikea kuunnella, mitä se ona ääni sisällä sanoo. Ei tarvii koko ajan suorittaa ja olla enemmän.



Näen et se minimalismissa itseäkin alkoi kiinnostaa, et vähemmän on enemmän. Nimenomaan se, että sisällä kaipaisi tilaa ja avaruutta, olla itsensä kanssa, hahmottaa itseään ja tunteitaan. Mutta itellä siihen aina tuosahtaa uusi "täyte" enkä edelleenkään oysty pysähtymään itseni ärelle, koska se on vaikeaa ja kipeää.



Sitä vaan toivon, et jokaisella ois voimia kohdata itsensä ja antaa itsensä olla vaan ja oppia hyväksymään itsensä. Sitä on oikeasti vaikea tehdä jos jakaa kaiken kaikille, koska toiset aina reagoi (onista lähtökohdistaan ja elämänkokenuksistaan käsin) ja jos on sisältä hauras niin ne reaktiot nostaa suojamekanismit jotka hidastaa edelleen prosessia. Ja hyrrä vaan pyörii mut ei liiku mihinkään.



Ei ole todella tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä. Toivottavasti joku sai kiinni mitä ajoin takaa. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä olisi viesti jatkunut jossen olisi kadottanut loppua..:D

Sen verran paljon oli sanottavaa, että selkeästi riitti jo.

Mutta loppu mikä katosi oli vielä siitä, että tosiaan voisi tehdä hyvää sulkea somet ja Internet ja antaa itselleen lepoa ja etäisyyttä muihin ja nuiden niekipiteisiin. Kuunnella itseään. Antaa oikeasti lepoa eikä kiristää ruuvia.

Kaikkea hyvää Virvelle ja muillekin.

Halusin vaan jakaa siksi, et on ollut hämmentävä seurata toisen tarinaa, jossa paljon samaa mitä itse yritän selvittää.

Ja vielä se, että olen epäillyt oikeasti tuota autismia, mutta koska vointi on mennyt niin huonoksi, juuri noilla omilla selviytymiskeinoilla, niim kaikki energia menee ruuan ja senttien pohtimiseen eikä edes kommunikaatiotilanteet en onnistu ja kaikki jää selvittämättä. Tarkoitan, että nään tässä jotain samaa kuin itsessäni ja yritän ko

Aaah voi kiitos vastauksestasi!



Juuri näin sen koen! 😅



Eli että olen itse kokenut koko elämäni olevani vain outo, vaikkei suoraan kukaan sano välttämättä niin en ole koskaan kuukunut mihinkään ja jotenkin kaikki muut tuntuu oudoilta, että miten minä nyt olisin se outo!



Sitten kun pääöle ihmiset koittaa (ilmeisesti) lohduttaa, et ei sussa oo mitään vikaa, sullahan on kaikki hyvin, niin pahentaa tilannetta! Koska mistä tää kaikki sitten johtuu jis ei ole mitään "vikaa", eli nätimmin sanottuna jotain eroavaisuutta, toisenlaisuutta tms. Miksi kaikki on mulle sitten vaan niin vaikeeta, jos ei olisi "jotain", juurikin "oudosti".



Eli tämä juurikin, että kun etenin samoja juttuja kuin Virve, niin ensin olin että wau ihan samoja juttuja et siistiä! Sitten keskustelussa vasta tajusin, et aijaa, eikö kaikki etenekään näin ääripäistä toisiin. Että ensin hamstrataan (itellä muu kun kosmetiikka) ja sit ryhdytään ääriminimalistiksi. Sitten vuoroon täysi kemikaalittomuus, luonnonmateriaaliset kuidut (itsellänipaha fiksaatio), väriskaala neutraali, ja heti perään kirkuvat värit ja taas olen löytänyt sen "oikean itseni", joka kerta.



Taas kun alkaa päätä kivistää on uusi vaihe. Tuhlattu rahat ja nyt taulukoidaan sentit ja kirjaa pidin myös pullopanttituloista. :)



Ja itsellökin tuo ollut haave, että lopullisesti rinkka selkään, mut onneksi en oo lähtenyt.

(Taas jatkuu..)

"En yhtään samaistu vaan Virve on mielestäni vain Todella Outo. Siksipä oli mielenkiintoista lukea sinun tekstiäsi, ja toivottavasti kommentoit lisääkin. 😀 Sinulla ja Virvellä tuntuu tosiaan olevan paljon samanlaista, mutta sinä olet myös selkeästi erilainen. Osaat reflektoida itseäsi erinomaisesti ja viestiä asioista, myöntää heikot kohtasi ja haluat parantaa tai eheyttää niitä. Virve tuskin on someaan sulkemassa, sillä Virvessä asuu pieni esiintyvä taiteilija joka tarvitsee esityksiään ja omaa yleisöään ja tietysti ennen kaikkea saatuja aplodeja. 😁"

Tähän vastaus jatkuu..

Ruuan kanssa tosi vaikeaa, syömishäiriötaustaa, kun sitä ei voi lopettaa täysin. Mut sitäkin voi välillä kun ahmii niin välillä voi (koittaa!) rajoittaa. Se vaan usein kostautuu jos ei nää et kumpikin ääripää on vaan huomionsiirtoa siitä ahdistuksesta. Eli kun luulen esim että nyt saan kaiken hallintaan ja lopetan ahmimisen niin laskea paitsi ruuan hinnan ja vertailla toisen terveellisemmän "puoli"herkun version raaka-ainekuluja tähän toiseen versioon, plus miinus hyödyt mielenterveyteen, kun säästinhän sentään euron mutta menetin kaks viikkoa vertaillessa ja juostessa raaka-aineita ympäri kyliä. Sit kun vointi romahtaa tuosta pyrähtelystä niin uupuneena ostan kuitenkin sitä lempisuklaata, joka alunperin ois voinut itsessään riittää, mutta koko rumbasta seuraa jälleen vaan sen suklaan ahminta.



Eli mulla ainakin tomminen ääripäähomma on ihan täysin itseni kiireisenä pitämistä.

Jatkuu..

Ja tää näyttää yksittäisissä tilanteissa päällepäin ja ulkopuolisille jopa järkevältä, jos ei nää koko kuvaa. Ja se on vähän huono juttu, kun ne usein myötäilee. Et yksittäisenä asiana voi ollakin esim. Hyvä karsia vaatteita. Mut just eilen sain itteni taas kiinni seisomasta vaatehuoneessa tyhjän katseen kanssa. Ja muka "mietin " mitä pitää vähentää tai karsia. Siis tajusin vaan et oo  sielä oven suussa ja tätä "pohtimista suorittamassa" koska ahdisti yks ihmissuhdeasia. Ei ollu motään syy men yhtäkkiä komeroon.. :D



Siis muuta kun se, et siitä on muodostunu just tommonen "keino". Joka ei auta muuhun kun totuuden kohtaamisen viivyttämiseen! Oon ollu himoshoppaaja ja nyt kaapissa ehkä 60 vaatetta, sori, laskin siinä samalla eilen, ja seki vitutti ku sitä tein, mutten vaa voinu olla laskematta.



Ja tää kaikki et ulkopuolisen silmään on vaan "siistiä kämpässä". Nojoo on ku en tee muuta ku siivoo itteni uuvuksiin ja laskien ja listaten ja  järjestellen kaikkea.

Hävisi taas loppuviesti. Vauvalla on iha liian lyhyt tää kenttä. Eikä sekään mitään mutta kun ei ilmota kirjoittessa kun tulee täyteen niin copy pastetessa sittwn muistion ja tän välillä kännykässä niin menee kyllä haastavaksi sotkuksi. Enkä jaksa enää enempää. Katosi mitä katosi. Meni voimat. Mutta pointti oli jossain ehkä. Ainakin sii että outoa on, kaikki elämässä. Jos sais ees pääpiirteissn nää omatkin outoudet listattua niin olisi kyllä Miki liukkosen tuotoksien paksunen opus se. Huoh. Kiitos jos joku jalsaa lukea. Ja pahoittelut että kähti vähän omille raiteilleen analyysini Virvestä ja yhteneväisyyksistä. Olisi vaan niin kauhean paljon sanottavaa tähän keskusteluun liittyen, mutta ei riitä voimat, eikä näkäjään kentän merkkimäärä.

t

Juu lapsesta asti itselläni tämä kaikki. Siksi onkin ollu iso oivallus edes löytää tui termi (jo tehtyjen fiagnoosien rinnalle) koska se selittäisi niin paljon.

Koko elämä ollut kamalaa, pelkkää selviytynistaistelua. Ja pahenee vaan kun kukaan ei tunnu iki ymmärtävän miten koen tai koitan selittää asiat. "Hyvinhän sulla on asiat". On vaan muiden kommentti, just sen perusteella et ne sen joka ilta uudelleenjärjestellyn vaatehyllyn ja kolme kertaa pöivässä imuroidut lattiat hyvänä arjen hallintana. Joo mutta rutiinit hallitsee mua niin ei ole kivaa se mitä pinnan alla koen.

Siltn nuo hallibtakeinot ei auta ollenkaan siihen ymmärrykseen ja kommunikointitilanteisiin. Ainoa keini itselläni tulla jotenkin ymmärretyksi on kirjoittaminen. Tästäkun vaan tulee niin pitkää ettei kellään ole aikaa. Keinit on vähissä. Ja kun en tiedä miten nuut ihniset oärj tai tekee tavallisia asioita niin on vaikea sanoa mitä pitäisi tehdä.

Anteeksi,syn kirjoittamaan niin tukee jo sotkua. Ei tule tästäkään mitään. Juuri tämä että mitä enemmän yritän sitä enemn menew pieleen.

Joku on "pielessä" enkä tiedä mikä. Tuntuu että kukaan ei ymmärrä ja olen outo, mutta silti sanotaan että olen normaali ei mitään vikaa.mutta miksi kaikki on sitten jatkuvaa taistelua. Olen niin uupunut. Anteeksi vein kesjustelua nyt ihan raiteiltaan. Tarkotin vaan hyvällä jos joku saisi jostain pointista kiinni.

Täällä toinen, joka jossain määrin samastuu. Omalla kohdallani nämä ominaisuudet, joissa näen meillä jotain yhteistä, johtuvat voimakkaista ADHD- ja autismipiirteistä. Itse en koe kärsiväni, koska asiat eivät kuitenkaan mene äärimmäisyyksiin. Joistain piirteistä elämässäni ulkopuoliset ovat välillä olleet huolestuneita ja jopa ahdistuneita, mutta mielestäni turhaan (esimerkiksi irl-ihmiskontaktien vähyys silloin, kun on sellainen vaihe päällä).

Eikös sulla ole aika klassisia pakko-oireita. Minimalisteissa on selkeästi yliedustettuina OCD-piirteiset, selkeästi tavaroiden laskeminen, järjestäminen ja vähentäminen on osalla näissä se päähauskuus eikä tavaroiden vähentämisestä tapahtuva elämänlaadun paraneminen. Jatkuva järjestely ja siivoaminen ovat myös aika kliseisiäkin OCD-oireita. Edelleen himoshoppailut ja hamstraamisen sekä vastavuoroisesti piheily, jatkuva menojen ja kalorien laskeminen ja nipistäminen ovat tyypillisiä oireita. Listaaminen ja laskeminen noin ylipäätään. Ja eihän näitä kukaan siis tee siksi että ne ovat kivoja vaan koska ne hetkeksi helpottavat sitä ahdistusta ja mahdollisia pakkoajatuksia.

OCD:tä voidaan hoitaa. Puolet saa ison avun ihan ensimmäisestä kokeillusta masennuslääkkeestä, lisäksi lopuista iso osa jostain muusta lääkkeestä tai lääkeyhdistelmästä. Ja netistä löytyy omahoito-ohjelmia, joita voi kokeilla ihan sellaisinaan ja ilman muuta jonkinlainen tällainen omahoito tai lyhytterapia ehdottomasti kannattaa lääkitykseen yhdistää. Suotta jäädä asiasta yksin kärsimään!

Tervetuloa vaan ketjuun. 🌺 Kannattaa kyllä vähän jo ennakkovarautua siihen, että ketjun pääsankarilta on sulle todennäköisesti luvassa jotakin ilkeää kommentoitavaa, mutta siitä ei kyllä kannata välittää.

Mielenkiintoista tekstiä sinulta joka kirjoitit samastumisesta. Mietin vain, oletko koskaan hakenut apua tai kysynyt asiasta joltain ammattiauttajalta tai lääkäriltä? Voisin kuvitella että apua olisi saatavilla. Oman keittiöpsykologian tuntemuksella oireet viittaavat joko autismiin tai ehkä vielä enemmän OCD:een. Mutta molempiin voi saada apua ja kuntoutusta, OCD:een myös lääkeapua. 

 

Mitähän jatsimies tuumaa siitä että Virve on helpottunut kun saa olla yksin?

Mä luulin, että V:n seikkailuista on saatu monta uutta sivua viestejä, mutta täällä olikin jonkun muun omaelämäkerta.

Nyt on Virvellä menossa ihkutuskausi. Kaikki on ihanaa, mahtavaa, mielenkiintoista. Rakastan, rakastan, rakastan. Oli se sitten KL senioritalo, ilmasto tai alesushit. Välillä meno tuntuu maaniselta. Milloin iskee somehiljaisuus?

Rakastaa-verbi on kokenut inflaation Virven käytössä 😀

Vierailija kirjoitti:

Mitähän jatsimies tuumaa siitä että Virve on helpottunut kun saa olla yksin?

Vivve itse joskus sanoi, että parisuhteelle on helpotus kun hän lähtee reissuun (minne silloin olikaan menossa). Koko talven olivat silloin kököttäneet 19 m2 kämpässä naamatusten. 

 

Aatteles nyt millaista elämää viettivät silloin. Kaihtimet pidettiin koko talven kiinni sähkönsäästön nimissä eli käytännössä kämpästä ei nähnyt uloskaan. Sähköä piti säästää ja alakerrassa oli pakkasilla välillä 14 astetta. Virve oli päättänyt että vain toista saa käyttää, joko patteria tai ilmalämpöpumppua. Varmaan elivät pienessä hapenpuutepäänsäryssä ison ojan ajasta. Kesälläkään ei kukaan saanut tulla käymään kun Virve vaan makasi päivät peseytymättömänä. Jatsimies joutui valehtelemaan naapureillekin miksi ei voi ruotsalaiseen tapaan kurkata ja pistäytyä naapurin asunnossa (näinhän ne tuttavuudet ja kaveruudet saisi alulle). Kämpillä sitten sai haistella vaimoa, joka vaihtoi vaatteet viikoittain ja vaati ettei mieskään saisi käydä kuin kerran viikossa suihkussa kun vettä kuluu. 

 

Tuohon sit vielä lisäät kaikki Virven miehelleen tekemät ruokarajoitukset (vain yksi kuppi kahvia päivässä, vain yksi banaani päivässä jne) ja Vivven aurinkoisen luonteen joka täälläkin melkein joka sivulla esiintyy, niin eiköhän jatsimies ole vaimonsa kanssa yhdessä lähinnä jostain vakaumuksellisesta syystä (avioero on väärin tms). Siihen vielä kirsikkana kakussa Vivve teki vielä käytöksellään all-time-low:t Vietnamissa, Bangkokissa ja Pattayalla, niin taatusti on jatsimies laskenut minuutteja että pääsee takaisin Tukholmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt on Virvellä menossa ihkutuskausi. Kaikki on ihanaa, mahtavaa, mielenkiintoista. Rakastan, rakastan, rakastan. Oli se sitten KL senioritalo, ilmasto tai alesushit. Välillä meno tuntuu maaniselta. Milloin iskee somehiljaisuus?

Minusta tuo vaikuttaa ihan vaan keksityltä tarinalta meille tai jatsimiehelle ja/tai jollekulle muulle. Oisko siippa vaarantanut loppuelämänsä sanomalla että ei tykkää elämästä jossa vaan maataan ja mässätään. 😝 Edelleen Virve vaan makaa huoneessaan, mutta on käynyt siinä samassa puserossaan ottamassa paljon kuvia kuntosalissa ja nyt postailee niitä fitlife-hengessä. 🤣 

Vinkkinä Vivvelle, että noita kuntosalikuvia voi myös ajastaa. Laittaa aina uuden päivittämään vaikka klo 06.30 aamulla #gymgirl #healthyliving, vaikka oikeasti on tietysti miettimässä että joko sitä alkais nukkumaan kun kello on paljon. 

 

Jos Vivve ihan oikeasti joskus alkaisi kuntoilemaan, niin taatusti tulisi joka treenistä kaikki faktat pöytään minuutteineen, askelmäärineen, kuljettuine matkoineen, sykealueineen jne. 🤣

En vaan ymmärrä että haluaa opetella kieltä että ymmärtää luettua.

itse osaan lukea ruotsia kirjojen muodpssa mutta kuullunymmärtäminen saati sen puhuminen on aivan toivotonta. Siksi sanonkin etten osaa ruotsia vaikka sitä osaan lukea, eikö kielen opettelu ole nimenomaan sitä että osaa kommunikoida sillä?

veikkaan että tuossa duolingossakin on kyse taas kerran yhdestä *mitattavasta* suorittamisen muodosta: unitseja (vai miten virve ne ilmaiseekaan kun ei voi vaan kirjoittaa että osioita) laskemalla ja että niitä on tietty määrä per kieli duolingossa on helppo suorittaa vaikka päähän ei ole sitten jäänyt mitään.

tosiaan maniavaihe kun kuntosalilla tankkaa (v:n sanavalintoja lainaten) samalla espanjaa biisin sanoja katsellen, äärimäisestä suorittamisesta tai katatonisessa tilassa omissa ruumiinnesteissä marinoitumisesta ei löydy mitään välimuotoa.

Ilmeisesti kuukauteen ei ole miehenkään kanssa puhuttu puhelimessa. En usko että Virven "lyhyet puhelut" tarkoittaa miestä.. nää niin tulee eroamaan pian. 

Mies varmaan hurvittelee menemään Tukholmassa, keikkojen jälkeen bändäreitä lämmitellen, helpottuneena siitä että vaimo on toisella puolella maapalloa ja saa rillutella rauhassa. 

Hauskoja nuo kun Virve hehkuttaa terveellisiä ruokiaan. Tänään hehkutetaan mitä kaikkea ihanaa terveellistä kehon rakennusainetta tässä salaattikulhossa onkaan. Kuvassa näkyy kupissa pelkkiä kermaperunoita kuorrutettuna muutamalla ohuelle kurkkusiivulla. 😆 #fitlife #gymgirl

Vierailija kirjoitti:

En vaan ymmärrä että haluaa opetella kieltä että ymmärtää luettua.

itse osaan lukea ruotsia kirjojen muodpssa mutta kuullunymmärtäminen saati sen puhuminen on aivan toivotonta. Siksi sanonkin etten osaa ruotsia vaikka sitä osaan lukea, eikö kielen opettelu ole nimenomaan sitä että osaa kommunikoida sillä?

Tämä lukuisia kieliä osaava kosmopoliitti pohti aiemmin sanooko kukaan muu (terveyssalaattinsa) coleslaw'n kuten se kirjoitetaan eli "koleslav"? Joidenkin sanojen tai vaikkapa paikannimien kohdalla ymmärrän ihan hyvin, että suomea puhuessa on näppärämpää sanoa ne enemmän tai vähemmän suomalaisittan, mutta coleslaw ei kyllä ole yksi niistä. Ja mulle on sentään joskus tarjottu juomaksi "mountaindeviä".