Oletko (ollut) suhteessa, jota vanhemmat/perhe/suku vastustaa?

vai asuuko nämä takakireät sukulaiset suomessa?Jos asuu niin oisko niiden aika palata kotiin jos ei pojalle kelpaa vaimo maasta jossa asuvat.

Minunkin mieheni on ulkomaalainen ja isäni ei hyväksy suhdettamme, vaikka ei ole ikinä edes tavannut häntä eikä edes suostu tapaamaan. Suhteemme on vain vahvistunut mutta isääni en halua tavata, koska minusta kenelläkään ei ole oikeutta tuomita toista ihmistä pelkän kansalaisuuden perusteella ja jos tapaisin isäni, siitä tulisi vain turhaa tappelua.

vai asuuko nämä takakireät sukulaiset suomessa?Jos asuu niin oisko niiden aika palata kotiin jos ei pojalle kelpaa vaimo maasta jossa asuvat.

Mieheni on Hollannista ja tavattiin opiskellessani siellä.

siis mikä oikeus on ulkopuolisella ruveta sanomaan kenenkään suhteesta?

Mutta luuletko että ihmiset laukovat mielipiteitään vain silloin kuin heillä on siihen oikeus?

Eihän kellään olekaan, mutta nämä ihmiset kokevat että heillä on siihen suorastaan velvollisuus :D

Tottakai vastustus harmittaa, kyllä varmasti kuka tahansa mielummin hyvissä väleissä on miehen perheeseen. Mutta ei kyllä olla missään vaiheessa sen perusteella pohdittu suhteen lopettamista.

että tämä ei ole sinun elämäsi, eikä asiasi, minä olen aikuinen ihminen ja teen päätökseni itse. jos ei kelpaa, sairas, ei olla missään yhteyksissä enää. heihei



mitä tuumisivat tuohon??

että tämä ei ole sinun elämäsi, eikä asiasi, minä olen aikuinen ihminen ja teen päätökseni itse. jos ei kelpaa, sairas, ei olla missään yhteyksissä enää. heihei

mitä tuumisivat tuohon??

Ollaan päätetty, että ollaan tilanteen yläpuolella. Välejä ei olla katkaistu, mutta mies tapaa vanhempiaan yksin, käy pari kertaa vuodessa kotimaassaan. Toimii ihan hyvin näin :)

Syynä hyväksymättömyyteen on että olen syntyjäni ulkomaalainen ja lisäksi suhteemme alkoi vahinkoraskaudesta joka lähti alulle ensi kohtaamisesta kotimaassani. Olen miehen vanhemmille, etenkin äidille, edelleen se lumppu leipäsusi joka vain hyötymistarkoituksessa tulin tahallani raskaaksi jotta pääsen Suomeen mieheni elätiksi. Olen pilannut hänen poikansa elämän totaalisesti hänen mielestään ja olen myös kelvoton äidiksi. Mitään en tee oikein, meillä syödään kummallisia ruokia ja lapsilla on kummallisia vaatteita jne.(Nuo puheet vaikuttavat minusta vähän vainoharhaisilta, koska tienaan enemmän kuin mies joten miten voin olla hyötyjäelätti, eikä mies itse vaikuta siltä että hänen elämänsä olisi pilaantunut, mutta minkäs teet...) Mies itse on ajatuksissaan minun puolellani mutta on äitinsä suhteen hissukka eikä saa kunnolla minua puolustettua.



Joten jo 8 vuotta olemme olleet niin että minä en ole hänen sukunsa kanssa tekemisissä lainkaan. Mies käy siellä lasten kanssa ehkä kerran kuukaudessa, on yötä. Mutta minä en viitsi sinne mennä haukuttavaksi ja halveksittavaksi ja onneksi se on miehelleni ok. Miestänikin kyllästyttää ne ainaiset erokehotukset ja paasaaminen siitä kuinka minä petän ja käytän hyväksi mutta on kuulemma oppinut antamaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, varsinkin nyt kun hänen äiti on niin vanha että on vähän muutenkin jo sekava.



Eipä tämä asia oikeastaan meidän elämäämme ja suhdettamme mitenkään haittaa. Olisihan se toki minulle kivampaa jos asiat olisi toisin mutta ei tämäkään mikään kauhea tilanne ole.

Tunnistan monia mainitsemiasi asioita omasta tilanteestamme. Meilläkin toimii hyvin se, että vain mieheni käy vanhemmillaan, eipähän tarvitse mennä sinne mieltä pahoittamaan. Harmi, että vanhemmat näkee sen usein tilaisuutena 'aivopesuun' mukavan ajanvieton sijaan.



Täytyy sanoa, että hallitset suomen kielen täydellisesti, ihan mahtavaa! Oma miehenikin on kehittynyt huimaa vauhtia kielen oppimisessa :)

Ylläolevan tavoin olen suomalaisen miehen kanssa naimisissa oleva ulkomaalainen. En nyt ehkä ihan varsinaisesta hyväksymättömyydestä puhuisi mutta miehen isoisältä kyllä irtoaa vähän väliä rasistista kommentointia. Huvittavasti myös epäili minun muuttaneen Suomeen miestä etsimään paremman elintason perässä, kun muutin tänne oikeasti kolmen korkeamman elintason (minun koulutuksella) maan kautta. Mies on kyllä varoittanut myös sisarensa miehen olevan kovastikin ulkomaalaisvastainen ainakin humalassa mutta ei ainakaan päin minun naamaani.



Omalla puolella sukua ei ole asiaan negatiivisesti suhtauduttu mutta aika varmasti isovanhempani olisivat riehaantuneet jo pelkästä ulkomaille muuttamisesta, jos vielä eläisivät.

Just juttelin brittipariskunnan kanssa, jonka poika on naimisissa suomalaisen uranaisen kanssa, asuvat Lontoossa. Oli kyllä sydäntä särkevää kuulla heidän ongelmista kun oma miniä on feminismi hirviö. Myrkytti kokonaan vanhempien elämän. Surullista.

No mulla on aina ollut hankaluuksia miesten sukujen kanssa, en tiedä miksi. No, eka avoliitossa varmaan ne useat riidat ja miehen olo kotonaan evakossa välillä jonkin päivän vaikuttivat siten että anopintekele oli neuvonut olemaan tekemättä lapsia. No eroonhan se juttu lopulta johti, en jaksanut kuunnella äitinsä paremmuudesta kaikissa asioissa ja kuunnella haukkuja.

Toinen sitten, en tiedä miksi alusta asti olivat jotenkin nihkeitä, mutta kun sairastuin niin pääsi helvetti irti, ja saivathan ne kultapoikansa jättämään minut.

Yhden miehen sukulaisia en ollut edes tavannut, mutta olivatpa entisen tyttöystävän kutsuneet miehen synttäreille, ja minun tuloni oli kuulemma pitänyt perua.

Mies ei sitä kuitenkaan tehnyt, joten minä soitin tuolle naiselle.

Ja kuuntelin juhlien ajan miehen siskon haukkumista, kuinka veli on tehnyt väärän valinnan jne. ja kaikki naisvieraat olivat puhumatta minulle ja tuijottivat kuin halpaa makkaraa.