Lue keskustelun säännöt.
masennuslääkkeen lopetus
11.08.2012 |
Täältä varmaan löytyy kohtalotovereita.
Yritän lopettaa masenuslääkkeen syömistä (Cipralex / escilatopram actavis). Olen syönt 2 vuotta 10 mg annosta. 3 viikkoa sitten vähensin lääkärin ohjeen mukaan annoksen 5 mg:aan ja viikon verran olo säilyi hyvänä, mutta nyt on vanha tuttu apaattinen olotila hiipinyt taas takaisin. Töistä selviän, mutta sen jälkeen en jaksa muuta kuin maata illan sohvalla.
Onkohan tämä ohimenevä, lopetukseen liittyvä tilanne vai enkö vaan pärjää ilman lääkettä? Onko muilla ollut lopettamisen yhteydessä ohimenevää alakuloa? Ja ennen kuin joku kehottaa menemään lääkäriin, aika on varattuna, heti kun tulee takaisin kesälomalta, mutta siihen on vielä aikaa ja ohjeen mukaan kohta olisi aika pienentää annosta edelleen. En tiedä uskallanko.
Kiitos jos kerrot kokemuksesi:)
Kommentit (28)
mutta lopettaminen oli vaikeaa, koska tunteet heittelivät kuukauden verran laidasta laitaan. Yhtenä iltana oli sitten vielä ihan totaalinen melt down, nauroin ja itkin. Jatkoin annoksen systemaattista pienentämistä silti ja olo on tasoittunut sittemmin.
Lääkkeen lopettamiseen meni kokonaisuudessaan parisen kuukautta, koska annoksen pienentäminen aiheutti pahoinvointia ja huimausta. Piti aina neljänneksellä pienentää annosta parin viikon välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 21:15"]Masennus..... trendikäs nimike huippulaiskuudelle tänäpäivänä!!!! Maataan 24/7 hyvä kun jaksaa paskalla käyä.... onneksi Suomi on HYVINVOINTIVALTIO.
LAISKAT & PULSKEAT haloo.Helluntaiseurakunta pelastaa teidät HALLELUJAA!
[/quote]
Nostit yli vuoden vanhan ketjun vain ilkkuaksesi masennukselle? Sinä et ehkä masennuksesta kärsi mutta varmaan kyllä jostain muusta mielenterveyshäiriöstä.
Mulla kokemusta myös Cipralexistä, annostus tosin oli lievempi. Muutaman terapiakäynnin ohella se todella sai taas mielen oikeille raiteille. Toivottomuuden tunne, huono itsetunto ja ahdistuneisuus. Itkin suihkussa, itkin tiskatessa. Ei mikään innostanut eikä kiinnostanut. Nyt puolitoista vuotta ilman, ja olo on upea. Elämänilo löytyi taas. Vähennä annostusta todellakin vain vähän kerrallaan! Juttele lääkärin kanssa jos olo pahentuu. Tsemppiä!
Masennuslääkkeiden käytön lopettaminen voi aiheuttaa esimerkiksi seuraavia vieroitusoireita: ripuli, pahoinvointi, päänsärky ja muut kivut, hikoilu, sydämentykytys, pyörrytys, huimaus, tuntohäiriöt (esim. tuntemukset neuloista tai sähköiskuista), kutina, vapina, tasapainohäiriöt, lihasjäykkyys, lihaskouristukset, muistihäiriöt, ärtymys, kiihtymys, unettomuus, sekavuus, ahdistus, alakulo, itkuisuus, väsymys.
Vieroitusoireet eivät ole osoitus jatkuvan lääkkeen käytön tarpeellisuudesta tai uudelleen alkavasta masennuksesta, vaan merkkejä siitä, että elimistö yrittää sopeutua lääkkeen käytön lopettamiseen.
yritin kanssa lopettaa, ei tullut vieroitusoireita, mutta vanhat oireet, minkätäkia aloitinkin lääkityksen, palasin normaaliin annostukseen, en halua lopettaa, hyväksyn tilanteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cipralexeista kokemusta minullakin. Lääkäri antoi ohjeet, että puolitan lääkityksen säännöllisin väliajoin, kunnes ei ole yhtään. Muistaakseni piti kuukaudessa lopettaa lääkkeen ottaminen. Tein näin ja sain aivan kamalat ahdistusoireet. Rupesin lääkärin kehotuksesta syömään lääkkeitä uudelleen ja kun taas tuli aika lopettaa, päätin lopettaa paljon hitaammin tyyliin 10 mg:n tabletista siru pois, niin että oli noin 7 mg, sitten 5 mg, sitten 2,5 mg. Tosin minun annokseni oli 20 mg. Tämä to-del-la hitaasti lopettaminen onnistui paremmin.
varmaan tämä oli se mitä halusinkin kuulla, että olo voi helpottaa. En kyllä missään nimessä halua enää elää niin kuin masentuneena elin: ettei jaksa tehdä mitään, iloita mistään, huolehtia itsestä eikä lapsista. Ei tämä nyt vielä niin paha ole, katsotaan nyt mihin suuntaan kääntyy. Parissa kuukaudessa on täälläkin takoitus lopetella.
Lisää kokemuksia saa laitella:)
ap
mutta lopettaminen oli vaikeaa, koska tunteet heittelivät kuukauden verran laidasta laitaan. Yhtenä iltana oli sitten vielä ihan totaalinen melt down, nauroin ja itkin. Jatkoin annoksen systemaattista pienentämistä silti ja olo on tasoittunut sittemmin.
Lääkkeen lopettamiseen meni kokonaisuudessaan parisen kuukautta, koska annoksen pienentäminen aiheutti pahoinvointia ja huimausta. Piti aina neljänneksellä pienentää annosta parin viikon välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennenkuin lopetin ensimmäisen kerran. Valitettavasti masennus uusi, ja aloitin sitten uudestaan, lääkkeet toimivat mulla erinomaisesti.
Nyt olen ollut pari vuotta ilman lääkitystä, ja kyllä sen tunsi toisen kerralla, että masis ei ole niin hilkulla, kuin sillä ensimmäisellä kerralla.
Mulla oli lopettaessa viikon verran sellasia sähköiskun tyyppisiä säväreitä, parissa kolmessa viikossa lopettelin.
Ja tosiaan, nyt toisella kerralla lopettaessa ihan eri fiilikset kuin silloin ekalla, eli varmaan en sillon ollut vielä kunnossa. Nyt harmitti enää se, että huomasin, että Cipralex hillitsi ruokahalua. Mutta kyllä mä nykyään nämä pari extrakiloa kestän, ihan hyvällä mielellä :)
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 01:21"]
Mitä jos ette ensin olisi edes aloittaneet pillereiden syöntiä? Helppoa on laittaa naamaan se onnellisuuspilleri, jos vaikka olisi normaalisti? Itkisi surisi eläisi. Masennus on olotila josta pääsee pois! Käykää salilla, tehkää ruokaa, tavatkaa ystäviä, eläkää ja nauttikaa! Masennus on olotila, jossa vellotaan ja sitä ruokkii sairauslomat ynnä toisten sympatia " oih Lissun koira kuoli.. oih... Minnan poikakaveri jätti sen... oih... Mintulle on tullut 2 kiloa lisää ja se on masentunut OIH... ... oih.... " Niin siinä masennus.
[/quote]
Tästäkin ongelmastasi selviäisit helpolla googlauksella. Puhut huonojen päivien masennusfiiliksestä, et kliinisestä masennuksesta. Samaa sanaa käytetään, mutta kyseessä ihan eri asiat. Nuo mainitsemasi neuvot on ehkä tyhmintä mitä (kliinisesti) masentuneelle voi sanoa, koska ne syyllistävät masentuneen omasta olostaan eikä se ole millään tavalla rakentavaa.
Oman kokemuksen perusteella: Nyt kun olen ns. terve niin nuo mainitut neuvot kyllä auttavat huonoihin päiviin. Silloin kun olin masentunut niin eivät todellakaan auttaneet. Mutta nämä selviää ihmisille yleensä viimeistään sitten kun itse tai joku läheinen käy läpi masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 01:21"]
Mitä jos ette ensin olisi edes aloittaneet pillereiden syöntiä? Helppoa on laittaa naamaan se onnellisuuspilleri, jos vaikka olisi normaalisti? Itkisi surisi eläisi. Masennus on olotila josta pääsee pois! Käykää salilla, tehkää ruokaa, tavatkaa ystäviä, eläkää ja nauttikaa! Masennus on olotila, jossa vellotaan ja sitä ruokkii sairauslomat ynnä toisten sympatia " oih Lissun koira kuoli.. oih... Minnan poikakaveri jätti sen... oih... Mintulle on tullut 2 kiloa lisää ja se on masentunut OIH... ... oih.... " Niin siinä masennus.
[/quote]
Masennus on sitä että ei koe enää lainkaan tuntevansa itseään, valtava hämmennys ja turhautuminen, toivottomuus, tuntuu ihan mahdottomalta että asiat järjestyisivät. Ajatukset vääristyvät. Näin jälkikäteen tuntuu erikoiselta että edes mietti itsensä päästämistä hengiltä. Kuinka mietti, ettei haluaisi tehdä sitä kotona, jotta läheisten ei tarvitsisi löytää riippumasta katosta. Sitä helpotusta, kun löysi sopivan vessakopin harjoittelupaikasta, testasi, kestikö koukku ja köysi omaa painoa ja mietti, että parasta olisi tehdä se vasta päivän päätteksi, jotta ehkä vasta siivooja löytäisi seuraavana aamuna. Siinä ei hirveästi noita sinun asioitasi mietitty.
Ja kyllä, lääkkeillä ja terapialla siitäkin selvittiin. Vähän päälle vuosi lääkkeitä, sain juuri todella varovaisesti ja portaittain lopetettua ja ihan hyvä fiilis. Päivä kerrallaan, mutta nykyään nauttii paljon enemmän työhaasteista, perheestä ja ystävistä. Päivä kerrallaan
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 20:02"]
Cipralexeista kokemusta minullakin. Lääkäri antoi ohjeet, että puolitan lääkityksen säännöllisin väliajoin, kunnes ei ole yhtään. Muistaakseni piti kuukaudessa lopettaa lääkkeen ottaminen. Tein näin ja sain aivan kamalat ahdistusoireet. Rupesin lääkärin kehotuksesta syömään lääkkeitä uudelleen ja kun taas tuli aika lopettaa, päätin lopettaa paljon hitaammin tyyliin 10 mg:n tabletista siru pois, niin että oli noin 7 mg, sitten 5 mg, sitten 2,5 mg. Tosin minun annokseni oli 20 mg. Tämä to-del-la hitaasti lopettaminen onnistui paremmin.
[/quote]
Miksi se pitää aina lääkäriltä kysellä joka asiaa? Ei lääkärit tiedä käytännössä lääkkeen lopettamisen oireita jos eivät itse ole niitä syöneet.
Olen syönyt Sepran pillereitä monta vuotta ja lopettanut ne hyvin hitaasti, näin elimistö tottuu muutokseen ajan kanssa. Itse olen lopettanut vähentämällä annosta koko ajan, ilman kiirettä. Aluksi annos oli 20mg, siitä vähensin niin että seuraavaksi oli 15mg. Sitä söin 3 viikkoa ja seuraavaksi 10mg jälleen ainakin se 3 viikkoa. Seuraavaksi 7,5mg, 5mg, 2,5mg ja lopuksi murensin siitäkin pienemmäksi ja lopulta kokonaan pois.
Vieroitusoireina on siitä huolimatta ollut lievää huimausta, päänsärkyä, väsymystä ja lievää ärtymystä ja alakuloisuutta. Vieroitusoireet eivät kuitenkaan ole olleet niin pahoja että ne olisivat haitanneet elämää. Yritin joskus lopettaa jyrkemmin mutta oireet olivat niin pahoja että tuli aloitettua uudelleen.
Hiljaa hyvä tulee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli lääkkeenä venlafaxin. Maksimiannostus, josta sitten vähitellen pudotettiin. Kun sitten lääke jäi kokonaan pois oli n. viikon verran huimausta ja lievää pahoinvointia. Lisäksi olin todella herkkäitkuinen, itkin ihan kaikesta. Yhden päivän pidin saikkua, koska en viitsinyt mennä töihin itkemään. Onneksi tiesin mistä se johtui niin suhtauduin asiaan huumorilla. Muistan, että yhtenä päivänä itkin kun olin lähdössä kauppaan ja oli niin surullista jättää kissa yksin kotiin :D
Olen ollut ilman lääkkeitä nyt vuoden verran ja tuntuu tosi hyvältä. On ollut huonojakin päiviä, mutta huomaan kuitenkin selviytyväni vastoinkäymisistä ja haasteista omin keinoin. Siitä kasvaa itseluottamusta ja energiaa arkeen. Tsemppiä ja iloa sinulle AP!
Masennus on sitä, että tuijotat pillereitä ja mietit tappaisko itsensä tänään vai huomenna. Ei ehkä siksi, että välttämättä haluaisit kuolla vaan ettei mitään toivoa tunnu olevan ja vaan haluat, että paha olo lakkaa.
Luojan kiitos sain viimein sopivat lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 01:21"]
Mitä jos ette ensin olisi edes aloittaneet pillereiden syöntiä? Helppoa on laittaa naamaan se onnellisuuspilleri, jos vaikka olisi normaalisti? Itkisi surisi eläisi. Masennus on olotila josta pääsee pois! Käykää salilla, tehkää ruokaa, tavatkaa ystäviä, eläkää ja nauttikaa! Masennus on olotila, jossa vellotaan ja sitä ruokkii sairauslomat ynnä toisten sympatia " oih Lissun koira kuoli.. oih... Minnan poikakaveri jätti sen... oih... Mintulle on tullut 2 kiloa lisää ja se on masentunut OIH... ... oih.... " Niin siinä masennus.
[/quote]
Ja näin kirjoittaa vain sellainen, jolla ei ole hajuakaan siitä, mitä masennus oikeasti on...
Tuossa kirjassa ohjeita, mutta kannattaa kysyä myös lääkäriltä ohjeita eikä mennä itse lopettamaan:
https://www.suomalainen.com/products/irti-masennuslaakkeista
ja kannattaa miettiä kannattaako ylipäänsä mennä lopettamaan masennuslääkkeen/lääkkeiden käyttö jos se masennus uusii helposti.
Mä en ainakaan varmaan ikinä lopeta, koska kuitenkin tulee takaisin ne oireet :/
Masennuslääkitys kannattaa purkaa hitaasti ja pienin annoksen alennuksin. 5 mg:aa on lähtökohtaisesti liian iso annos kerralla laskettavaksi. Kannattaa laittaa tablettia osiin ja pitää sama annostus ainakin kaksi viikkoa ennen kuin laskee lisää.
Miten nää kapselilääkkeet lopetetaan, kun sitä kapselia ei saa avata eikä puolittaa esim. Venlafaxin?
Aloin taas pelkäämään sosiaalisia tilanteita ja jännittämään. Jatkan siis.... Sama lääke mulla.