Saako nyt loukkaantua miehelle???
Eilen tuli monta tuntia säännöllisiä kivuliaita supistuksia, mutta lakkas sitten kuin seinään illasta. Nyt aamusta alkaen tullut supistuksia n. 20min välein, ei kipeitä. Meidän piti tänään käydä ostamassa viimeisiä vauvantarvikkeita yhdessä vauvalle, jonka siis olisi määrä nyt syntyä!
Mies sanoi aamulla että unohti koko homman, hän oli ajatellut lähtevänsä töihin (on freelancer ja tekee silloin kun inspistä on). Kysyin että meinaako mennä, vaikka mulla on supistuksiakin nyt ollut, sanoi vain ettei aio loppuraskautta olla passissa kotona sen takia.
Loukkaannuin ja sanoin että menepä kuule sitten. Mies on tunnin ajomatkan päässä, minä yksin lasten kanssa kotona. Mies yritti houkutella että voithan sä lastenkin kanssa mennä tekee ne ostokset.
Hmm joo, niin voinkin, kyllä mä voin ihan hyvin raahata kaupasta autoon hoitopöytiä ja patjoja ja makuupusseja, mihin mä sitä miestä tässä nyt tarviin, lapset mukaan vaan ja shoppailemaan! Ei kannata kuulema ajaa niin pitkälle kaupoille etten ehtis supistuksissa ajaa takas kotiinkin. Mummikin tulee sitten lapsenvahdiksi sieltä 30min ajomatkan päästä kuten sovittu on, että kyllähän mä siinä ajassa kotiin ehdin.
Eikö toi mies tajua mistään mitään?? Niin ja tässä on kaksi viikkoa siihen että lapsi syntyy viimeistään sitten. Pakko olis noi hankinnatkin hoitaa joskus.
Kommentit (16)
ymmärrän hyvin, ettei ostoksille voi lähteä, jos on supistuksia ja jos asia oli sovittu, niin se pitää hoitaa.
Yleisesti työpuoli on vain vähän hankala. Miehesi työkuviota en tiedä, mutta aika hankala töissä käyvän miehen on olla loppuraskautta pois töistä.
Oscar.
jos vain haluaisi. Ja monesti meneekin parikin viikkoa ettei tee töitä yhtään, kun ei huvita eikä ole inspistä. Mutta tänään just on.
Kiukkuinen ap
UJos on sovittu, niin on sovittu. Siitä saa loukkaantua. Mutta ehtii ne hoitopöydät vaikka synnytyksen jälkeenkin tai vaikka huomenna. Ja useimmiten ne miehet käyvät töissä ihan siihen h-hetkeen asti.
ymmärrän hyvin, ettei ostoksille voi lähteä, jos on supistuksia ja jos asia oli sovittu, niin se pitää hoitaa.
Yleisesti työpuoli on vain vähän hankala. Miehesi työkuviota en tiedä, mutta aika hankala töissä käyvän miehen on olla loppuraskautta pois töistä.
Oscar.
jos vain haluaisi. Ja monesti meneekin parikin viikkoa ettei tee töitä yhtään, kun ei huvita eikä ole inspistä. Mutta tänään just on.
Kiukkuinen ap
Sitten ymmärrän kiukkusi. Ihan uteliaisuudesta, mikä on sellainen työkuvio, missä voi mennä ihan noin vapaasti?
ymmärrän hyvin, ettei ostoksille voi lähteä, jos on supistuksia ja jos asia oli sovittu, niin se pitää hoitaa.
Yleisesti työpuoli on vain vähän hankala. Miehesi työkuviota en tiedä, mutta aika hankala töissä käyvän miehen on olla loppuraskautta pois töistä.
Oscar.
jos vain haluaisi. Ja monesti meneekin parikin viikkoa ettei tee töitä yhtään, kun ei huvita eikä ole inspistä. Mutta tänään just on.
Kiukkuinen ap
Sitten ymmärrän kiukkusi. Ihan uteliaisuudesta, mikä on sellainen työkuvio, missä voi mennä ihan noin vapaasti?
mutta sellainen, jossa tuloja on muutaman kerran vuodessa, ja silloin on aivan sama miten mitoitat työt pitkin kuluvaa vuotta. Mies voisi siis periaatteessa tehdä vaikka kerralla koko vuoden työt jos haluaisi, ja lomailla koko loppuvuoden.
Tai vaikkapa jos haluaisi, esittelisi vain vanhoja töitään ja ottaisi niistä rahat. Sekin olisi mahdollista, kun on niin paljon käyttämätöntä materiaalia tallessa.
Ap
mutta toki varmasti minäkin loukkaantuisin, ehkä.
Mutta ihan ot, miksi ihmeessä olette jättäneet isotkin hankinnat näin myöhään?
mutta toki varmasti minäkin loukkaantuisin, ehkä. Mutta ihan ot, miksi ihmeessä olette jättäneet isotkin hankinnat näin myöhään?
että vastaavassa tilanteessa silti lähtisin niille kaupoille, kyllä sieltä pois pääsee, jos on tarve. Eikä sun tarvii mitään isoja nostella, kyllä henkilökunta auttaa :)
mutta toki varmasti minäkin loukkaantuisin, ehkä.
Mutta ihan ot, miksi ihmeessä olette jättäneet isotkin hankinnat näin myöhään?
ja miehen kanssa lähteminen ei ole onnistunut vielä tähän päivään mennessä, vaikka olen ehdotellut useinkin. Mies on aina sanonut että ehtiihän sen vielä..
Mun puolesta saa sitten hakea vaikka kun olen sairaalassa, mutta kotiintultaessa vauvanvaatteet on oltava hoitopöydän lipastossa ja pedattu sänky oltava makuuhuoneessa.
Meiltä siis puuttuu hoitopöytä ja vauvansängyn patja nyt kiireisimpinä, sänky on täynnä vauvanvaatteita kun ei niille ole kaappipaikkaa ollenkaan. Eikä meillä olis vauvalle mitään nukkumapaikkaa täällä nyt, paitsi varmaan sitten meidän välissä, jos syntyisi nyt.
Ei ole muuten turvakaukaloakaan, vaunut sentään on! Niin tosiaan, voisihan se sielläkin nukkua sitten makuupussissa, kun kantokoppaa ei myöskään ole.
Mies varmaan huolehtii noista sitten kun olen sairaalassa. Ilman autoa, kun ei sillä ajokorttia ole. Töissä käy polkupyörällä.
Vituttaa.
Hoitopöytä ei ole välttämätön (meillä ei ole) ja sängynkin ehtii laittaa. Kätevintähän se nimenomaan on että vastasyntynyt nukkuu teidän välissä, kun yöllä kuitenkin täytyy imettää? Meillä koottiin pinnasänky vasta kun vauva oli 2kk, ja n.3kk korvilla alkoi siinä nukkumaan osan yöstä :)
"
Passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen voi saada esimerkiksi seuraavia muotoja: sarkasmi, VIIVYTTELY, JATKUVA MYÖHÄSTELY, juhlien pilaaminen, jatkuva valittaminen, negatiivisuus, sellaisten mielipiteiden ja neuvojen tarjoaminen, joita ei pyydetty, marttyyrina oleminen ja piikittely ("mitä olet tehnyt tukallesi", "on tainnut tulla vähän painoa lisää"), ja niin edelleen.
Jos emme tiedä, miten asettaa rajoja, menemme mukaan mihin tahansa välttääksemme ristiriitoja, ja usein suostumme tekemään asioita joita emme halua tehdä.
Sen seurauksena emme ole onnellisia niitä tehdessämme, ja panemme toisen ihmisen maksamaan siitä jotenkin, koska me olemme hänelle vihaisia siitä että hän on "saanut" meidät tekemään jotakin, mitä emme halunneet. "
vaikka miehesi ei olisi passiivis-aggressiivinen, hän tyypillisen miehen tapaan EI ota akalta komentelua vastaan vaan tekee asiat sitten kun hänelle sopii. Ja kun on vauvan asioista kyse, ei hänen omistaan, sitä hetkeä ei koskaan tule.
Onnea, olet saanut HELMEN mieheksesi! Sitä osoittaa toi melko huoleton freelancer-työkin. ei musta perheenperustaja-ainesta lainkaan.
Itse ole itselleni valinnut tuuliviiri-miehen ja hänen kanssaan minnut on elettävä, kun pahasti näyttää siltä, että kaikkea en voi saada.
Raskauden loppuvaiheessa, kun tosiaan nuo supistelut alkoivat, todellakin rauhoitin arkemme täysin, ne ostokset jotka olivat tekemättä jäi tekemättä.
Rentoudu hyvä ihminen nyt, kekseliäisyydellä selviää vauvan kanssa vähemmilläkin varusteilla. Teillä kuitenkin enestäänkin lapsia, niin sinun tulisi kyllä jo selvitä ilman vouhutusta.
nukuttaa vauvaa meidän kapeassa sängyssä välissä, mieluummin nousen imettämään yöllä, kuten olen aiemminkin kokenut paremmaksi.
Lisäksi se, ettei meillä ole kaappia vauvan vaatteille, vaan ne on muodottomassa läjässä pinnasängyssä, ei ole kovin kätevää sitten kotiutumista ajatellen. Turvakaukaloahan me ei välttämättä heti tarvita, kun miehellä ei tosiaan korttia ole joten taksilla tullaan kotiin. Taksiin saa käsittääkseni lainattua turvakaukaloa kun pyytää tilatessaan sellaista.
Minä olen ajokunnossa sitten jossain vaiheessa kun olen, kun leikkauksesta toivun. Leikkaushaavaa ajatellen olisi kovin kätevää että kaikki mahdolliset painavat asiat olisi paikoillaan eikä niitä tarvitsisi enää sitten alkaa järjestellä ja laitella.
Kunhan vain purkaudun huolella kun mies on niin saamaton vätys. Tällä kertaa, näköjään.
mieti miten ne hoitaa. Se on sen asia, joten suu suppuun siitä:)
olla pois töistä (ja oikeasti, kuka ei voi järjestää asioitaan niin, ettei tuosa tilanteessa voisi). Olisin suomeksi sanottuna ihan raivona ja uhkaisin erolla.
En ole mikään maailman rauhallisn ihminen ehkä, mutta eipä mieheni uskaltaisi tuollaista tehdäkään :)
otatte lasten kanssa vuoroviikot. Siinä tulee hätä, jos olet tosissaan ja alkaa ehkä miettiä toimintatapojaa. Nyt kova kovaa vastaan, jos et saa ukkoa kuriin, niin sitten pellolle.
Kauanko raskaus kestää?! Kaunko teillä on ollut aikaa hankkia kaikki tarvittava?!
Ihan turha minusta on parkua, kun maitolasi on jo nurin.
Vai erota pitäisi, mitä siitäkin tulisi, kun molemmat on yhtä saamattomia.
ymmärrän hyvin, ettei ostoksille voi lähteä, jos on supistuksia ja jos asia oli sovittu, niin se pitää hoitaa.
Yleisesti työpuoli on vain vähän hankala. Miehesi työkuviota en tiedä, mutta aika hankala töissä käyvän miehen on olla loppuraskautta pois töistä.
Oscar.