Apua, neuvoja kehiin!

Mitä tekisitte tällaisessa tilanteessa, onko kokemusta vastaavasta:



Olen vuosia sitten eronnut lasteni isästä ja muutama vuosi sitten hurahdin totaalisesti erääseen mieheen. Meillä oli erittäin hyvä olla yhdessä, miehen lapset ja omat lapseni tulivat hyvin toimeen yms. Etenkin seksuaalisesti synkkasi ja synkkaa yhä loistavasti. Hänen kanssaan on helppo olla, koska uskon, että olemme älyllisesti samalla tasolla. En ole ikinä elämässäni moista kokenut.



Pikku hiljaa on käynyt ilmi, että mies on epävakaa ja ailahtelevainen. Hän on toisaalta läheisyydenhaluinen, mutta joskus vetäytyy ja eristäytyy täysin, hyvin kummallisella ja tylyllä tavalla. Lisäksi hän on erittäin paha suustaan ja on usein sanonut asioita, joita ei selvästikään tarkoita - anteeksi hän ei tosin pyytele. Hänen raivokohtauksensa ovat hyvin rajuja, ja tietyllä tavalla olen oppinut jo sietämään niitä.



Nyt yhteydenpitomme on ollut täysin poikki pian kuukauden päivät. Poikkeuksellisen pitkään. Erosimme pahassa riidassa, kumpikin vannoen että ikinä emme enää näe. Mutta ikävä jäytää...



Pitäisikö tästä päätellä, että olemme yhteensopimattomat? Onko viisaampi vain kävellä pois? Vai onko jokin keino saada kaikki hyväksi? Voiko aikuista ihmistä saada ymmärtämään, että hänen mielialanmuutoksensa eivät ole ehkä ihan normaalin rajoissa?



Joo ja ei me ihan nuoriakaan olla, nelikymppisiä jo. Mies on ollut käytännöllisesti katsoen koko elämänsä sinkku.