parempi että 16-17vee ulkona joka ilta kavereiden kanssa kuin
se että istuisi kotona joka ilta ilman kavereita. Oikeesti. Vaikka välillä ärsyttää mua (ja sua) että aina jossain ja tulee kotiin kahdelta yöllä niin olen silti iloinen että hänellä on paljon kavereita, hänestä tykätään kaveriporukassa ja hän nauttii elämästä. Olisi kauheata jos oma lapsi istuisi joka ilta kotona eikä kukaan soittaisi, sitten pelkäisin että on "nörtti" kavereiden mielestä. Tähän usein myös vaikuttaa vanhempien liian tiukat säännöt - ei saa mennä, ei saa lähteä kaverin mökille, ei saa yöpyä, ei saa sitä ja tätä.... - kannattaa sitäkin miettiä. Lopuksi kukaan ei enää huoli häntä mukaan jos ei saa tehdä samoja asioita kun kaikki muut. En kyllä alussa tykännyt ollenkaan kun vanhin poika (nyt jo 20v) rupesi olemaan öisin ulkona ja käymään juhlissa, halusin vain huutaa EEEEI ja kieltää mutta olen nyt tyytyväinen että annoin lupaa,, että luotin ja että lapset ovat myös näyttäneet että voin luottaa. Tyttö 18v asunut jo kotoa poissa vuoden ja hyvin menee. Olkaa iloisia että teidän lapset voivat hyvin ja että on kavereita.
Kommentit (4)
Itse tulin raiskatuksi (en ole kenellekkään puhunut).
Sain klamydian (siitäkään ei tiedä kuin se mies).
Ei-toivotusti raskaaksi ym ym.
Kiva jos on kivaa, mut siitä saattaa olla jotain muutakin seurausta. et ei ne "rajat" aina pahitteeksi ole. Kohtuus kaikessa vois olla paras?
Oma äitinikään ei tykännyt kun aloin jo 13 vuotiaana riekkua joka vklp ties missä (aina piti kuitenkin ilmoittaa missä meni ja piti olla joku kaveri mukana kenet he tiesivät). Teini-ikä oli kovin hauskaa aika. Paljon bileitä ja alkoholia joo, mutta ei sen vakavampaa. Kaverit pitää kyllä huolta toisistaan. Eikä se opintojakaan pilannut, lukioon menin ja sieltä suoraan kauppakorkeaan. :)
Sääliksi kävi niitä, joiden vanhemmat rajoitti, kyllä he jäivät jostain paitsi, ja nykyään tuntuu että sellaisilla menee paljon lujempaa päihteiden suhteen.
ja tapaa ystäviään. Luulen, että on sopivasti vapauksia ja vastuuta eikä hömöile liiaksi.
mutta ei aina. Meillä hyvin erilaisia lapsia, yksi kavereiden kanssa menijä, jota harvoin näkee ja yksi kotona viihtyvä ja sitten yksi siitä väliltä. Luonne ratkaisee näköjään aika paljon tuossakin asiassa.