Voisin kietaista kitusiini pari punkkupulloa Anna Kortelaisen seurassa.

siis Kortelaisen seuraa, ja punaviinin, en Harakan.



Kivaa, mielenkiintoistakin tavallaan, mutta ei sittenkään niin upeeta.

Olen kietaissut kitusiini Anna Kortelaisen kanssa ainostaan kupin kahvia, ja olipa siinä mukava viisitoistaminuuttinen.

Nainen oli ihan kuin vanha tuttu, niin luontevasti jutteli tuiki tuntemattomalle.