voivoivoi miksi yli 90v lähtee yksin sienimetsään? :(

Kun on jo melkein sata vuotta yksikseen metsissä kulkenut, niin ei siinä ihan ensimmäisenä ehkä tule mieleen, että nytpä en enää yksin lähdekään.



Luultavasti hyvin moni yhdeksänkymppinen päättäisi päivänsä mieluummin yksi metsässä kuin istuisi turvallisesti vanhainkodin G-tuoliin kiinni sidottuna.

odottamassa kuolemaa?

Mulla on lähes kahdeksankymppinen setä, joka kulkee usein yksin metsässä, kalassa ja marjassa. Saattaa olla reissussa monta päivää ja yötä putkeen, tulee takaisin, kun siltä tuntuu. Ei suunnittele tarkkaan etukäteen mihin menee ja kauanko viipyy. On aina kulkenut ja tietenkin todella harvaan asutulla alueella, kaikkialla ei kuulu vieläkään kännykkä. Nykyään sentään suostuu etsimään kerran päivässä kentän ja soittamaan kerran päivässä ja ilmoittamaan, että on hengissä.



Ei varmasti lopeta yksin kulkemista niin kauan kuin jalat metsään kantavat. Ei niin montaa vuotta sitten samalla alueella vanha mies katosi vastaavalla reissulla eikä koskaan löytynyt. Setäni ja muutamat muut vaan tuumasivat, että lienee kuollut. Vaikka suruissaan olivat, tuntui, että metsään kuoleminen oli heille asiaan kuuluva osa elämää. Tärkeimmässä paikassa kuollaan, siellä missä elämäkin on vietetty.