Vahvistatko sinä perinteisiä sukupuolirooleja lapsilla?

mutta myös minä osaan korjata esineitä/koneita, tiedän tietokoneista, leikkaa aitaa, nurmikkoa jne. , koska isä on näyttänyt minulle ja siskolle monia juttuja.



Varmasti vahvistan tyttöjen tekemistä , mutta opetan myös "miesten" hommia. Sanon aina että kaikkea voi osata jos vain haluaa.

Seuraavalla pojalla ollut pojan roolit ihan selkeästi. On tietenkin leikkinyt nukkeleikkejä pihan lasten kanssa ja kyllä varpaankynsiäon lakattu mutta värittömällä, ehkä yhteen kynteen voiti laittaa punainen jne.



Nyt seuraava vatsassa josat toivoisin tyttöä ja aion todellakin pukea ripsuihin ja pitää oikein tyttönä.



Mitä vanhemmaksi tulen sitä tärkeämpänä pidän tiettyjä sukupuolirooleja. Olen yli 42v.



Itse olen myös miesvaltaisella alalla, puuseppä.

eli en pysty vertailemaan omaan toimintaani, mutta tuo kynsilakka juttu kolahti: oltiin lomareissulla ja lakkasin kynsiäni hotellissa kun pojat halusivat lakkaa myös.. lakkasin kaikki ne kynnet mitä eteen tuotiin, isommat 9 ja 6v halusivat vaan yhteen kynteen, mutta 3v halusi kaikki 10 kynttä kirkuvan punaisiksi. isä nikotteli, mutta ei mua haitannut, lähinnä nauratti.

Kamalia tilanteita tulee siitä, jos lapsen tai aikuisenkin sisäinen rooli on pahasti ristiriidassa ulkoisten odotusten ja sosiaalisen sukupuoliroolin kanssa.



Yksi tyttöni oli pienenä niin kovasti poikaa, kun piti kaikista sellaisista töistä, joita miehetkin tekivät. Sitten oli vähän helpompaa olla tyttö, kun huomasi, että kyllä äitikin sahaa moottorisahalla ja ampuu.



Vaikeampaa oli silloin, kun päiväkodissa oli muuan täti suorastaan huolestunut tämän lapsen sukupuoli-identiteetistä, ja pyrki parhaansa mukaan korjaamaan sitä oikeaan suuntaan.



Todella säälin sellaista reipasta poikamaista tyttöä, jonka äiti haluaa ehdottomasti pukea rimpsuihin ja pitää oikein tyttönä. Säälin kyllä sellaistakin poikaa, jonka äiti ei edes varoita vaikkapa kynsilakan sosiaalisista seurauksista. Pienelle pojalle se joskus vielä käy, mutta ehkä olisi kuitenkin parempi lakata vaikka vain yksi kynsi.



Tärkeämpi kysymys onkin se, että mitä ne todelliset, hyväksyttävät ja huomioitavat erot ovat.

Varsinkin lasten kohdalla on muistettava erilainen kehitys, erilaiset taidot ja myöhemmin fyysiset erot. Myös psyykkiset, niin vaikeaselkoisia kuin ne ovatkin.

kuka on sisustanut tai hommannut tulevalle lapselleen vaatteita sukupuoliroolitetun värin mukaan:



pojalle sinistä, tytölle punaista?



Tero

kuka on sisustanut tai hommannut tulevalle lapselleen vaatteita sukupuoliroolitetun värin mukaan:

pojalle sinistä, tytölle punaista?

Tero

Esikoinen oli tyttö ja mielestäni puettiin lähes aina joko neutraaleihin tai jopa ns poikamaisiin vaatteisiin. Nyt kun olen noita vaatteita laittanut kirpparille ei voi muutakun ihmetellä missä ne neutraalit vaatteet on ja kuka hullu mielle on ostanut noin paljon vaaleanpunaisia vaatteita :)

Miehelläni on 2 lasta, tyttö ja poika. Tyttöä pyydän auttamaan leipomisessa, ruoanlaitossa jne. Häntä myös käsken herkemmin siivoamaan jälkensä. Tähän tosin on syynä ihan sekin, että tyttö on vanhempi ja fiksumpi, kun taas poika vasta 3v ja monimutkaisemmat asiat on vähän vaikea saada perille. Toisaalta poika taas saa vapaasti kulkea siskonsa mekko päällä jne, ei tosin julkisilla paikoilla. Heillä on täällä yhteiset lelut, eniten molempia kiinnostaa palapelit, näin kesällä hiekkalelut ja pyöräily. Harvoin kumpikaan tarttuu barbiin tai nukkeen.



Odotan meille yhteistä lasta, tyttöä, ja olen hänelle ostanut paljon vaaleanpunaisia vaatteita. Voishan niitä ostaa muitakin, mutta eipä niitä vauvojen vaatteita ole kuin pinkkejä, sinisiä tai valkoisia! Valkoiset ovat mielestäni tylsiä ja epäkäytännöllisiä, sinisiin autobodeihin en halua tyttöäni pukea. Käytettynä ollaan kyllä saatu paljon ns. neutraaleja vaatteita, mutta olen huomannut, että itse on tullut haalittua noita ah-niin-söpöjä vaaleanpunaisia ihanuuksia - en olisi koskaan itsestäni uskonut... :D

kuka on sisustanut tai hommannut tulevalle lapselleen vaatteita sukupuoliroolitetun värin mukaan:

pojalle sinistä, tytölle punaista?

Tero

Jos vaihtoehtona on pukea tyttö punaiseen sydänpaitaan tai tummansiniseen autokuvioiseen paitaan, niin valitsen sen sydänpaidan. Lastenvaatteet ovat monesti älyttömän vahvasti suunnattu vain toiselle sukupuolelle. En näe mitään syytä pukea tytölle väkisin "poikien" vaatteita tai toisin päin.

Olemme pyrkineet kohtelemaan ja kasvattamaan heitä ihmisinä, yksilöinä, emme ensisijaisesti tyttöinä. Tyttömme ovat myös keskenään varsin erilaisia. Yksi on sporttityttö, toinen prinsessa. Kolmannesta en osaa vielä sanoa. Varmasti joitakin sukupuolirooleja tulee kuitenkin vahvistettua: esimerkiksi tytölle ostaa herkemmin nuken kuin auton.



Toisaalta minusta pitää kunnioittaa sitä, mikä lasta kiinnostaa. Me olemme ostaneet tytöille myös autoja ja "poikamaisia" legoja, mutta he eivät leiki niillä! Jos nukkeleikit kiinnostavat syystä tai toisesta enemmän, niin miksi sitä pitäisi väkipakolla muuksi vääntää? Tytöt ovat varsinkin nyt kouluiässä myös erittäin tietoisia itse siitä, mitkä ovat tyttöjen, mitkä poikien juttuja. Poikien vaatteet, lelut ja harrastukset ovat yök-yök.



Mitä kotitöihin tulee, niin niitä teemme tasa-arvoisesti koko perhe. Emme todellakaan halua antaa sellaista mallia, että kodissa on naisten ja miesten työt.

Päätin jo raskausaikana etten ikinä kiellä lapselta mitään siksi, että se ei ole hänen sukupuolelleen sallittu. Itseäni rajoitettiin lapsena todella rankasti, mitään kivaa ja mieluista ei saanut tehdä/harrastaa ksa "tytöt eivät tee noin".



Minulla on tyttö ja poika, ja kasvatan heidät sukupuolistereotypiavapaasti. En kerro enkä painota ikinä sukupuolta, ja näytän itse mieheni kanssa esimerkkiä, eli naisena remppaan ja raksaan, mues pyykkää ja silittää, ja päinvastoin myös.



Poikani lempiväri on vaaleanpunainen ja vaaleanpunaista on päällä paljon. Tilaan lkomailta vaatteita, löytyy pinkkiä ja v.punaista hyvin. Poika saa pinkit varpaankynsilakat halutessaan, saa ppukea mekon kaverisynttäreille jos haluaa, saa laittaa prinsessakruunun päähän, ja nämä kakkki em jutut on tehnytkin. Tyttö saa leluiksi myös actionleluja ja ritariroolivaateita. En todellakaan pelkää että lapsia haukutaan homoksi tai sekasukupuoleksi.



Sen sijaan että pelkäison ja voivottelisin että mitä muut sanoo/ajattelee", keskityn siihen että kasvatan lapsille vahvan itsetunnon ja kyvyn puolustaa itseään. Laset jo tietäät että saavat ehkä ihmettelyä, mutta tietävät myös että se on yhdentekevää ja itse saa olla sellainen kun haluaa.



Poika laittoi tänään hellokitty paidan ja helmet, ja lähti kaverinsa kanssa rakentamaan majaa. Tässä ei ole mitään ongelmaa. Ja taitaa olla ne pinkit kynsilakatkin vielä sormissa ja varpaissa.



Olen tosi surullinen järkyttäästä tiukasta stereotypiaroolituksesta lapsila. Ihan vaatteista ja öleluista alken, aina vanhempien omiin asentesiin.



Ja ps. Kymppi vetoa että joku kohta sanoo että lapsesi on homo. Toistaiseksi ei vaikuta siltä, sillä leikit on raisut, mutta jos on homo niin so what, yhtä rakks ja ihana.



Pss. Olen opettanut myös sen että isona voi olla joko tyttö- tai poikakaveri, poika voi mennä naimisiin pojan kanssa, perheessä voi olla kaksi äitiä, sateenkaarius on normaalia.

Ei meilläkään pojat saa lakata varpaankynsiä tai käyttää mekkoja tai vaaleanpunaisia kimalleasusteita. Nuket ja rattaat, leikkikeittiöt tms. on ostettu, koska kotileikit eivät ole pelkästään tyttöjen leikkejä, mut mitään prinsessa-tilpehööriä en ole ikinä ajatellutkaan ostaa.



Minä arvasin muuten jo otsikosta, että ap haluaa syyllistää itseään nimenomaan siitä, ettei anna pojan olla tyttömäinen. Tänä päivänä mikään ei ole pahempaa kuin tyttömäisyys, oli se tyttömäinen sitten poika tai tyttö...sellaista ihmettä ei vielä ole tapahtunut, että joku syyllistyisi siitä, että hänellä on poikamainen tyttö, koska poikamaisuus nyt edelleen on pop, johon jokainen Tiedostava Äiti pyrkii.

Odotat kovasti vastauksia kirjoitukseesi. No, minä en vaivaudu kommentoimaan..



Mutta sellainen asia pisti silmään, että kuule, vahvistaminen ja kieltäminen ovat aivan eri asia.

Tarkoitin 11

Meillä on vain poikia ja siksi meillä on poikien huone, poikien leluja, poikien vaatteita ja kauheasti äijäenergiaa.



Olen hankkinut muutaman nuken ihan mielenkiinnosta, sillä seurauksella että ne makaavat ilman vaatteita tuolla leikkitraktorin peräkärryssä. Kyllä siis kelpaavat leikkeihin, mutta kukaan ei ole kiinnostunut pukemaan niille vaatteita.



Yksi pojista pitää pinkeistä tavaroista, ja hänellä on myös muutamia hevosjuttuja.

meillä perheessä molemmat vanhemmat ovat dippainssejä ja kaikki lapset ovat tyttöjä. Heillä on ollut pienestä pitäen kaikenlaisia leluja, työkaluja ja urheiluvälineitä. Minä en ole erityisen naisellinen, en pidä mekkoja, korkokenkiä enkä laittele kampauksia tai meikkejä kuin erikoistapauksissa. En kuitenkaan pidä niitä pahana paitsi jos ne olisivat elämän tärkein asia. Tytöt mm. harrastavat kynsienkoristelua siinä missä urheiluakin. Jos meillä olisi poika, joka haluaisi kynsilakkaa, kyllä hän omansa saisi siinä missä nuo muutkin. En myöskään ole mikään kodinhengetär. Meillä kaikki tekevät suunnilleen kaikkea. Autot, moottoripyörät ja skootterit huoltaa ja korjaa mies, koska harrastaa sitä muutenkin. Kaipa noista lapsista aika avarakatseisia on tullut, koska ovat tulevia ammattejaankin funtsineet melko laidasta laitaan - paitsi hoitoalaa kukaan ei ole edes harkinnut.



Meillä perheessä on kuitenkin anoppi, joka on pohjimmiltaan erittäin vanhakantainen, ja se on minusta ollut raivostuttavaa, niin mukava kuin anoppi muuten onkin. Tyttöjen kanssa on suhtauduttu siihen kuitenkin lähinnä huumorilla.

Olen hankkinut muutaman nuken ihan mielenkiinnosta, sillä seurauksella että ne makaavat ilman vaatteita tuolla leikkitraktorin peräkärryssä. Kyllä siis kelpaavat leikkeihin, mutta kukaan ei ole kiinnostunut pukemaan niille vaatteita.

Kuka määrittelee sen, mikä on oikeaa leikkimistä? Poikasi siis leikkivät nukeilla. Mikä sinä olet sanomaan, että he leikkivät niillä väärin?

Tuo se onkin ap. Kyllähän tyttö saa nykyään leikkiä poikaleikkejä (ainakin ihan pienenä), mutta pitäisi myös poikien antaa kokeilla tyttöleikkejä. Pelkääkö sitä sitten sitä että poikaa aletaan kiusaamaan vai mitä. Mutta me vanhemmathan niitä asenteita lapsillemme opetamme, joista se kiusaaminenkin saa alkunsa. Tytöille nuo tyttöroolit taitaa tulla pahemmin päälle vasta yläkouluiässä.

"Ei meilläkään pojat saa lakata varpaankynsiä tai käyttää mekkoja tai vaaleanpunaisia kimalleasusteita."



Pelkäätkö että poikia kiusataan vai miksi? Oma tyttöni askarteli isälleen vasta helmet ja olisi halunnut lakata isältään myös kynnet. :D On se niitä helmiä pitänyt kotona, kynsilakkaa ei antanut laittaa kun töissä kuulemma alkavat ehdottelemaan että jäisi pidemmällekkin lomalle jos on helmet ja kynsilakkaa. :D Miesten maailma on kyllä niin tyly.

Joo, totta kai pelkään että poikia kiusataan. Se kun on aika selviö, että näin tulis tapahtumaan jos mun pojat tepastelee tonne pihan jässikkäjengiin kynnet lakattuina. Meidän pihassa lapset on tosi konservatiivisia (asutaan alueella, jolla miesten ja naisten roolit on muutenkin vielä aika vanhanaikaiset) ja helpommalla pääsee, jos ei ihan kerjää verta nenästään. Omien läheisten kavereiden kanssa pojat voi tietenkin olla vapaammin mitä vaan, mutta "julkisesti" suosin sitä että eivät erottuisi joukosta. Pojat voi kuitenkin tyydyttää sen estetiikan, hoivaamisen ja höpsöttelyn tarpeensa muillakin tavoin kuin olemalla tyttömäisiä.

meidän ammatit on aika perus "jakavia", eli itse oloen hoitoalalla ja mies sotapoliisi. Ihan itse lapset päättää millä leikkii ja pienestä saakka poika ollut hulluna autoihin ja taisteluleikkeihin, tyttö taas pehmoleluihin yms. Eilen lakkasin tytön kynnet. Poikakin on joskusm 3 vuotiaana pyytänyt lakkaa kynsiin, ja peukun kynnen olen lakannut ja sanonut, että sopii paremmin tytöille. Se on vaan minun mielipiteeni.