Lue keskustelun säännöt.
Heikkohermoisuus, geeneistä vai kasvatuksesta?
30.07.2012 |
Olen miettinyt anoppia, miestäni ja hänen siskoaan. Anoppi on pitkäaikaistyötön, ei kestä paineita töissä, ollut pelokas/epävarma hoitamaan lapsiaan, vähän neuroottinen, luulosairas, nykyään tyytymätön menneisyyden asioihin joita olisi halunnut tehdä mutta ex-mies "kielsi" mm. meikkaaminen jne.
Miehen sisko on myös tosi arka. Mies ei niinkään arka, mutta "heikkohermoinen", stressaa herkästi työjuttuja, ei halua hoitaa virallisia asioita, jättää päätöksenteon minulle.
Johtuukohan tämä heikko hermorakenne enemmän geeneistä vai kasvatuksesta? Kuinka teen omista lapsistani "normaaleja"?
Kommentit (9)
On mukavaa olla poissa työelämästä, mutta totta puhuen olen pärjännyt töissäkin ihan hyvin. Viimeksi olin työelämässä kahdeksan vuotta sitten. Minua stressaa toisten ihmisten käytös. Tarvitsen paljon omaa aikaa.
Terv, hermorakenteeltaan heikko? (niin luulevat, mutta oikeasti olen järjestänyt elämäni itselleni mukavalla tavalla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi turvallinen kiintymyssuhde eli suhde vanhempiin on tärkeä - lapsen on voitava kokea, että on hyväksytty kaikkine tunteineen ja ettö hän saa tarvittaessa lohdutusta ja hoivaa. Eli lapsen hätään on vastattava pääsääntöisesti heti.
Lapsen oma temperamentti eli geneettiset tekijät vaikuttavat stressivasteeseen, jos lapsi on siis herkästi hermostuva j herkkä ärsykkeille, hän tarvitsee ehkä enemmän sitä tyynnyttelyä ja hoivaa kuin rohkeampi vauva tai lapsi. Olennaista kuitenkin on, että vanhemmat osaavat ottaa yksilölliset tarpeet huomioon, eli se herkkä saa ymmärrystä eikä häntä yritetä pakolla karaista. Jos herkkä ja helposti kiihtyvällä lapsella on herkästi kiihtyvät vanhemmat, lapsi ei saa tyynnyttelyä tunteilleen ja lapsen taipumusta "hermoheikkuuteen" vahvistetaan.
Olennaista on siis että hoivassa ottaa huomioon lapsen temperamentin.
geenit, geenit, geenit. Kasvatuksella voi tehdä ihmeitä mutta pitää tajuta mitä se on:
se on proteesin antamista ihmiselle, joka on syntynyt jalattomana. Mutta se toimii, jos proteesi on hyvä.
Terapiat sun muut sen sijaan kuvittelevat, että kun sille jalalle oikein paljon juttelee, se alkaa itsestään kasvaa.
Tän eron kun tajuaa, monille perinnöllisille ominaisuuksille voi tehdä jotain konkreettista. Tosin on niitäkin puutteita, joita ei voi korvata millään.
että perhepäivähoidon pienessä ryhmässä muutaman ihmisen kesken stressitekijöitä on vähemmän, ja siksi se tukee paremmin stressivasteen kehittymistä kuin päiväkotihoito. Päiväkotihoito lisää 2/3:lla lapsia heidän stressihormonimäärää ja lisää siis stressiä. Etenkin herkille lapsille päiväkotihoito voi olla liian kuormittavaa. Tätä sstressivaste-asiaa sekä päivähoidon laatua tutkitaan tällä hetkellä vilkkaasti mm. Helsngin Yliopistossa.
4
geenit, geenit, geenit. Kasvatuksella voi tehdä ihmeitä mutta pitää tajuta mitä se on:
se on proteesin antamista ihmiselle, joka on syntynyt jalattomana. Mutta se toimii, jos proteesi on hyvä.
Terapiat sun muut sen sijaan kuvittelevat, että kun sille jalalle oikein paljon juttelee, se alkaa itsestään kasvaa.
Tän eron kun tajuaa, monille perinnöllisille ominaisuuksille voi tehdä jotain konkreettista. Tosin on niitäkin puutteita, joita ei voi korvata millään.
kuvaamillesi oireille on nimikin ja se on jotain tyyliin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. JOku muu osaa varmaan tarkentaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kommenteista. :) Itse olen onneksi "hyvähermoinen", pitkäpinnainen ja rauhallinen. Toivottavasti auttaa lapsia kasvamaan tasapainoisiksi.
Ap
En tiedä onko sattumaa, mutta tunnen kolme todella heikkohermoista ja kärsimätöntä miestä joista kaksi nuoruudesta saakka, ja he ovat perheidensä ainoita lapsia.
Ikäluokassa 44-49 v.
Varsinkin yksi ollut kova huutamaan, haastamaan riitaa, kaikki pitää tapahtua heti tai jokaiselle tulee turpiin.
Toinen on kuin aikuisvauva, vaatii huomiota ja palvelua, minäkeskeinen.
Kolmannella pullottaa verisuonet päästä kun on niin hermot kireänä kaikessa, eikä kykene normaaliin työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että aika paljon varmaan geeneistä, mutta kyllähän se tuollaisen ihmisen kanssa kasvaminenkin opettaakin ajattelemaan varovaisesti ja arasti.
Mutta itse kun olen koiria kasvattanut, niin siinä sen hyvin näkee, miten pentueesta jo joku voi olla ihan luonnostaan, ilman mitään traumaattisia kokemuksia, arka ja toinen rohkea, ja joskus harvoin voi syntyä jopa niin hermorakenteeltaan heikko yksilö, että sen elämä on hyvin vaikeaa ellei löydä kotia jostain äärirauhallisista oloista tyyliin eläkeläisen luota maalta ainoana koirana. Ihmisilä usein ajatellaan, että melkein kaikki olisi kasvatuksesta tai omasta ajattelusta kiinni, mutta mä uskon että ihmisellä on ne ihan samat vahvat biologiset, geeneistä tulevat taipumukset kuin koirillakin, toiset vaan syntyy alttiina "heikkohermoisuuteen" ja toisista ei tule sellaisia oikein millään vaikka olot ja kasvatus olisi epäsuotuisatkin.
Tämä ei tarkoita etteikö itsessään tällaisia taipumuksia näkevä voisi tehdä niille yhtään mitään, mutta se mitä voi tehdä voi olla rajallista, ja vaatia paljon enemmän työtä kuin joltain jonka synnynnäinen temperamentti on erilainen.
Ylös