Kumpi teillä halusi lasta enemmän, sinä vai miehesi?
Keskustelitteko miehesi kanssa paljon lapsi/vauva-asioista ennen raskautta?
Meillä on ehkäisy jätetty pois ja miehen puolesta vauva saa tulla (minä siis haluan lapsia) ja se olisi ihan luonnollista. Hän ei kuitenkaan halua sen enempiä vauva-asiasta puhua ja kun kysyin, että toivooko hän, että tulisin raskaaksi, hän sanoi, ettei nyt mitenkään aktiivisesti odota tai toivo, mutta saa tulla.
Onkohan tilanne ihan normaali? Olen tässä moneen kertaan miettinyt, että jääkö vastuu lapsesta koknaan minulle kun asia tuntuu olevan miehelle melko yhdentekevä. Vai muuttuukohan tilanne kun olen raskaana tai kun lapsi on konkreettisesti täällä? Miten teillä mies on asiaan suhtautunut?
Arvostaisin kovasti kokemuksianne! Kiitos.
T:Huolissaan kaikesta
Kommentit (6)
Täti täällä kertoo, että tilanteenne kuulostaa äärimmäisen normaalilta!
Oma mieheni aikoinaan oli juuri tuollainen ja on osoittautunut mitä parhaaksi isäksi.
Ei se asia ole yhdentekevä, sen sijaan lapsiin tottumattomalle miehelle asia on vielä kaukainen. Vaan sitten kun se on ajankohtainen, mies on kiinnostunut.
(Minun mieheni ei tosin raskausaikanakaan ollut muuten kuin "käytännön asioissa" kiinnostunut, ei siis paijaillut mahaa eikä virkannut töppösiä. Minusta sekin oli ihan normaalia ja hyväksyttävää!)
täti unohti mainita, että hänellä itsellään oli kova vauvakuume jo noin 16 vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää...
Mies on vielä sanonut, että hänestä haluan puhua vain vauva-asioista ja se on hänestä kiusallista. Kuulostan tämän perusteella varmaan yli-innokkaalta höperöltä, mutta oikeasti en mielestäni kauheasti aiheesta juttele. Jotenkin vain haluaisin asiasta varmistuksen myös mieheltä... Että hän siis varmasti haluaa lapsen, eikä että minä sen vaan omien tahtojeni mukaan teen.
Odottaa ei enää kyllä viitsi kun ikääkin on jo 30v.
ap
johan se päätös on tehty, kun ehkäisy on jätetty, mitä siitä enempää, anna aikaa.
Itse olen ollut 16-vuotiaasta asti vauvakuumeinen mutta söin nätisti e-pillereitä ja opiskelin ammatin itselleni. Olen seurustellut ja puhunut kyllä suoraan vauvahaaveista poikaystävilleni. Kukaan ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata. Pitkäaikainen ystäväni(mies) kuitenkin oli pitkään ollut rakastunut minuun ja sai minut puhuttua itselleen. Hän oli tiennyt vauvahaaveistani ja kuunnellut minua kun vannoin että haluan esikoisen ennen kun täytän 23. Lopetin pillerit kun terveysvaikutukset oli ihan kamalat(masennusta jne ilmeni). Kysyin ehkäsystä mutta mies ei oikein sanonut siitä mitää eikä kortsujakaan kauheasti kulunut ;) Sanoin hänelle että niitä lapsia alkaa tulemaan tällämenolla mutta hän vaan sanoi että tulee jos on tullakseen, ei kuulemma ihan vielä tarvitsisi. Nyt sain kesän alussa plussan ja mies on aivan innoissaan pikkusesta, ultrassa oli kuulemma aivan upeaa käydä. Vakipaikka miehellä on töissä ja mulla ammatti alla. Laskettuaika menee niin lähelle omaa syntymäpäivääni että en tiedä ehdinkö edes täyttää 21. :) Ei voisi olla toivotumpi lapsi.
jo alta parikymmisestä asti, mutta kun tapasin lasten isän ja aloimme seurustelemaan, hän halusi lapsia selkeästi enemmän kuin minä :)
Ei me kyllä mitenkään älyttömän paljon asiasta puhuttu, mitä siinä liikoja puhumista olisikaan?