3-vuotiaan suhtautuminen uuteen tulokkaaseen?

On kokemusta nuoremmasta ja isommastakin versiosta ja niissä ollut vähemmän pulmia, mutta minusta lapsentulo pitää olla perheessä muutenkin normaali ja positiivinen asia. Tälläinen on melko pieni ongelma mitä voi olla.

ja suhtautui vauvaan ihanasti. Toki luonnollista mustasukkaisuutta oli alussa, mutta tuon ikäinen osasi jo varoa vauvaa ja uskoi mitä sanottiin. Oli myös jo omatoiminen pukemisen ym. suhteen eikä vaippoja. Esikoinen istui usein kainalossani ja luimme yhdessä kirjaa kun imetin tai leikimme yhdessä lattialla vauva tissillä roikkuen. Paljonhan tämä toki riippu ihan lapsen luonteestakin.

Meillä ikäero 3v4kk. Ja isosisko on huolehtiva ja rakastava, välillä osoittaa rakkauttaan turhankin innokkaasti, joutuu muistuttamaan että vauvaa kohdeltava nätisti (niinkuin kaikkia muitakin ihmisiä!).



Toisaalta on sen verran iso, että esim. osaa käyttää hyväksi väsymystäni ja vaatia asioita joita normaalisti en sallisi (tv.n liika katselu, esim.). Ja usein huomaankin vaativani esikoiselta liikaa, kun hän tuntuu jo niin isolta&osaavalta. Saatan esimerkiksi hänen ymmärtävän, miten tietyissä tilanteissa käyttäydytään, ja tuskastun helposti jos hän ei esim. osaa käyttäytyä tieyissä tilnteissa. Tai saatan vaatia, että osaisi odottaa kärsivällisesti pitkiäkin aikoja... Pitäisi muistaa kolmevuotiaan pienuus ja kypsymättömyys monissa aioissa.



Mutta ihan hyvä ikäero, esikoinen jo omatoiminen monessa asiassa, pukee itse, käy vessassa itse, viihdyttää jo paljon itseään ja myös vauvaa sekä hänestä on oikeasti seuraa kotona! :)

on aika tarkkaan 3-vuotias kun vauva syntyy. Ei tunnu vielä edes ymmärtävän, että vauva on oikeasti tulossa. Ollaan kyllä asiasta selkeästi kerrottu jne, mutta ei taida lapsi edes muistaa koko asiaa. Saas nähdä mitä tulee...