Uusperheen ongelmia..
Tyttöni on parin vuoden ikäinen ja biologinen isä kuoli kun olin raskaana.
Löysin miehen ja olemme vuoden päivät seurustelleet. Mieheni ei kuitenkaan tee tyttöni kanssa mitään kahdestaan, eikä ota mukaan minnekään.
Hellyyttä ei anna jos tyttö ei ite mene sitä vonkaamaan.
Nyt mieheni haluaisi lapsen kanssani,mutta minua pelottaa että tyttöni tuntisi itsensä ulkopuoliseksi,koska olen varma että omalle lapselle antaisi pusuja, haleja ja huomiota muutenkin. Olen asiasta hänelle maininnut monta kertaa.. Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (4)
Ottamaan hänet ikään kuin pakettina mukaan, touhuamaan hänen kanssaan ja kyllä, jollakin tasolla pitämään hänestä.
Minusta tuossa on täydet ainekset näihin "mieheni vihaa lastani ja ilkeilee hänelle, yhteistä rakastaa ja on hyvä isä"-tarinoille. Kyllä se nyt vaan on niin, että perheessä pitää lapsia kohdella tasa-arvoisesti, jopa hellyttelyn puolestakin - varsinkin kun miehellä ei ole kilpailijaa eli sitä oikeaa isää mukana kuviossa.
Älä tee lasta tähän soppaan. Odota ja katso, kypsyykö mies.
Voisiko ajatella että olisi tasapuolinen sitten kun omalleen antaa pusuja? Tuosta kannattaa keskustella siltä kannalta. Jos ei koe että se tulisi kai sitten luonnostaan, niin sitten ulos vaan.
suosittele lisääntymään tuon miehen kanssa. Kuitenkin on miehiä, jotka osaavat rakastaa koko pakettia.
Oma lapsi on oma lapsi, ei sille voi mitään. Tietty voi näytellä kulissia ulospäin, mutta jos ei välitä niin ei välitä.