Olen valaistunut, Onko kysyttävää.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 11:31"]

Pitäisi huomata, ettei valaistunut ihminen tarkoita yliluonnollisia kykyjä omaavaa ihmistä vaan tietyn psykologisen muutoksen läpikäynyt yksilö joka on saavuttanut poikkeuksellisen viisauden jollain elämän alueella.

[/quote] Ei nyt ihan noinkaan. En koe minkäänlaista viisautta sen enempää kuin ennenkään mutta nykyään minua ei häiritse yhtään se että mokaan, sosiaalisia tilanteita ei pelkää, kaikkeen suhtautuu uteliaasti ja oppii tosi paljon joka päivä. Oma itse ei ole enää yhtään tärkeä, ei myöskään se mitä muut ajattelevat. Olen näinä seitsemänä vuotena elänyt täysillä ja saanut paljon uusia yhtäviä. Tärkeintä on se että ei enää pelkää mitään, ei tunne epävarmuutta uuden edessä, ei stressaa eikä pidä rahaa enää minään.

Hei,

Minäkin koin valaistumisen, muutama kuukausi sitten, ja sen jälkeen elämä on ollut hienoa. Kesti 7-vuotta herätä, siitä hetkestä kun aloitin etsinnän. Valaistuminen on ihan ok termi kuvaamaan muutosta, mutta siinä termissä on jonkin verran latausta. Herääminen on aika hyvä termi. Sen sijaan "Henkinen Herääminen" on minusta huono termi, koska tähän ei liity mitään enkeleitä, ufoja, energioita tai mitään mitä useimmat kutsuisivat henkisyydeksi. Pelkästään Herääminen, tai jos jonkin etuliitteen haluaisi siihen laittaa, niin ehkä sitten Psykologinen Herääminen. Herääminen psykologisesta minä-harhasta. Ei tarkoita kuitenkaan sitä, että herää psykologisesta minä harhasta todelliseen psykologiseen minuuteensa. Minää ei itseasiassa ole olemassa ollenkaan, ainakaan havaittavissa tai löydettävissä, niin että tietoisuuden valkokankaalla olisi nähtävissä jonkin entiteetti joka on todellinen minä. Minä on kuin kangastus aavikolla... se näyttää todelta kun katsoo kaukaa, mutta kun katsoo lähelle ja sen keskelle, se osoittautuukin tyhjäksi. Kun minä-harha on läpivalaistu ja sen tyhjyysluonne todettu riittävän monta kertaa ja monella tapaa illuusio katoaa, ja jäljelle jää kirkas, puhdas, ilahduttava, vapaa, äärettömän rauhallinen ja hiljainen tietoisuus, jossa ajatteleva mieli voi toimia tarpeen vaatiessa, tai spontaanisti.

Minä- tunne on vain ikäänkuin mielen kimppu uskomuksia, muistoja, odotuksia, tunteita, tuntemuksia ja vakaumuksia. Kun minätunne on pois, olemme kiinnostuneempia tutkimaan monia eri aspekteja, emmekä halua puolustaa mitään tiettyjä aspekteja tai hyökätä tiettyjä aspekteja vastaan. Kun minätunne on pois, emme koe omistavamme ajatuksiamme, menneisyyttämme, tunteitamme tai tuntemuksiamme, samalla tavalla kun taivas ei koe omistavansa pilviä, tai aurinkoisia päiviä, vesisadetta tai mitään muitakaan tapahtumia taivaalla. Nämä asiat tapahtuvat, ja ne nähdään, mutta mistään ei löydy näkijää tai kokijaa, jolle nämä tapahtumat tapahtuvat.

Heräämisen jälkeen kuitenkin alkaa vasta tositoimet. Heräämisen jälkeen täytyy aloittaa tietoisuuden puhdistaminen opituista käytösmalleista, joissa on vivahde minuutta. Joskus niihin voi langeta, mutta se ei ole vakavaa. Kohtaamalla ainakin kerran vanhat toimintamallimme voimme vapautua niistä ja näin valaistumisemme syvenee. Olen kokenut vipassana- meditaation hyödylliseksi objektien kohtaamisessa. Olen kokenut että buddhalaisuuden kahdeksanosainen jalo polku on monelta osaa aika hyvä ja sisältää syvää viisautta. En kuitenkaan pidä mitään uskontoa objektiivisesti hyvänä tai huonona vaihtoehtona, vaan tärkeintä on se mistä on apua juuri sinulle. Maailmassa on paljon viisautta, mutta myös paljon typeryyttä. Toivottavasti osaat erottaa nämä toisistaan ja löydät viisautta, joka auttaa sinua hyvään suuntaan elämässäsi.

Valaistumisen "saavuttamisessa" vaikeinta on ymmärtää, että ongelma on subjekti- minä. Ei objektit, eli minän tunteet, minän ajatukset, minän muistot, minän mielikuvat... mieli tekee kaikkensa saadakseen sinut harhautumaan objekteihin. Subjekti on se, joka täytyy selvittää. Minä on se, joka täytyy selvittää.

Hyvä kommentti, Ihminen 34-v.

Itsekin kokenut samantyyppisen "valaistumisen".

Myöhemmin ymmärsin, että kyseessä oli ensimmäinen ns. suurista vihkimyksistä.

Vihkimystie on todellinen, olemassaoleva asia. Usein ensimmäinen suuri vihkimys sekoitetaan valaistumiseen. Kuitenkin varsinainen valaistuminen, perinteisen kaavan mukaan, tulee sitten erään myöhemmän vihkimyksen kautta. Termistö on hieman sekoittunutta joten ei ihme että syntyy sekaannusta.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi huomata, ettei valaistunut ihminen tarkoita yliluonnollisia kykyjä omaavaa ihmistä vaan tietyn psykologisen muutoksen läpikäynyt yksilö joka on saavuttanut poikkeuksellisen viisauden jollain elämän alueella.

Näin juuri sekä syvän ja pysyvän henkisen rauhan, tiedon ja tunteen siitä, että kaikki on ns. hyvin, tapahtui mitä tahansa. Myös kuolemanpelko häviää. Valaistuminen tässä mielessä ei liity uskontoon vaan jonkin tyyppiseen henkisyyteen, vaikea kuvata. Kannattaa lukea Mellon Havahtuminen, siinä tuo on kuvattu tarkasti ja hyvin. Niin ja tämä ei ole mitään mystistä eikä erikoista vaan tosiaan psykologiaa. Itse ainakin olen hyvinkin arkinen jalat maassa oleva tolkun ihminen vaikka koenkin saavuttaneeni juuri tuon tason mitä esim. Mello hyvin kuvaa.

Vierailija kirjoitti:

- kauanko siihen meni (olettaen että tietoisesti yritit valaistua)

-vaatiko se ponnisteluja (meditaatiota, retriittiä, itsehoitoa, henkistä kirjallisuutta)

- haittaako valaistuminen arkipäivää ja elämää valaistumattomien seassa

- oliko garyu renardin teesi totta, eli muu maailma on vain unta ja on todella olemassa vain yksi ihminen eli sinä itse, muut ovat harhakuvaa?

-otatko/saatko yhteyden tuonpuoleiseen?

-suorititko ihmeiden oppikurssin?

- miten valaistuminen tapahtui, missä, millaiset tuntemukset, näköaistimukset, jne?

t. yksi joka ponnistelee valaistumisensa eteen henkisellä tiellä kovasti (ja olen siis ihan tosissani näiden kysymysten kanssa). En tunne ketään valalstunutta joka voisi auttaa minua eteenpäin, joten kiva kun kirjoitit tänne jälkeen toivon että jaksaisit vastata.

Ei oo totta, saas nähdä oletko kohta mt-kuntoutuja kun tuollaisia yrität.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi huomata, ettei valaistunut ihminen tarkoita yliluonnollisia kykyjä omaavaa ihmistä vaan tietyn psykologisen muutoksen läpikäynyt yksilö joka on saavuttanut poikkeuksellisen viisauden jollain elämän alueella.

Näin juuri sekä syvän ja pysyvän henkisen rauhan, tiedon ja tunteen siitä, että kaikki on ns. hyvin, tapahtui mitä tahansa. Myös kuolemanpelko häviää. Valaistuminen tässä mielessä ei liity uskontoon vaan jonkin tyyppiseen henkisyyteen, vaikea kuvata. Kannattaa lukea Mellon Havahtuminen, siinä tuo on kuvattu tarkasti ja hyvin. Niin ja tämä ei ole mitään mystistä eikä erikoista vaan tosiaan psykologiaa. Itse ainakin olen hyvinkin arkinen jalat maassa oleva tolkun ihminen vaikka koenkin saavuttaneeni juuri tuon tason mitä esim. Mello hyvin kuvaa.

Kuules nyt, itsekin olen lukenut Mellon ko. kirjan ja pari muutakin, sekä hellstenin tietäjä-kirjat. Mun mielestä ne on lopulta samaa neroutta kun parhaat kirjallisuuden klassikot on. "Valaistumisen" olen kokenut sittemmin muualla, kristinuskon parissa. Ei kannata lähteä etsimään new agesta apua, muistan kun muinoin ostin katumyyjältä teininä sellaisen kirjan ja kun äitini näki, käski heittää heti roskiin. Äiti oli myös aikoinaan yrittänyt new agesta etsiä "totuutta", vaan ei löytänyt ja koki sen "saatanallisena" vaikkei uskovainen ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

ja itsekin siis uskon jeesukseen/jumalaan, mutta ei se usko sitä tee, vaan vasta se kun olet tarpeeksi jalostunut eli hyvä, pyyteetön ja puhdas.

Höpö höpö, missä Raamatussa väitetään että sinun pitää olla "tarpeeksi jalostunut"? Olisiko kenties muhamettilaisten kirjassa vai katolilaisten tai evlut pappien puheissa?