Jouduin ottamaan silkkiuikun poikaselta hengen
lauantai-iltana. Lintuparka oli ajautunut rantaan ja sillä oli jalka poikki. Päässä sillä oli jo nokkimisjälkiä, en voinut jättää sitä kuolemaan nälkään tai lokkien kuoliaaksi nokkimaksi.
Silti tuntuu kyllä tosi ikävältä :(
Kommentit (6)
Jos olisit jättänyt siihen, olisi lokit pian nokkinut kokonaan kuolleeksi.
Luonto on julmaa mutta tällaista tää on. JOs jokainen uikunpoikanen selviäisi aikuiseksi, ei täällä muita mahtuisi olemaankaan kuin uikkuja.
Tänä vuonna kuitenkin näyttää, että uikkujen pesintä ei ole onnistunut. Meidän lahdella on aina ollut muutamia uikkupoikueita, mutta tänä vuonna ei ole näkynyt yhtään. Ja sitten kun poikasen näen, se on meidän rannassa loukkaantuneena.
Jos kohtaloon haluaa uskoa, voi ajatella, että oli erikoinen sattuma, että poikanen ajautui juuri meidän rantaan. Mökkejä on vieri vieressä, mutta poikanen tuli juuri meidän rantaan, jossa oli ainoana ihmisiä paikalla.
Oli lentänyt ikkunaa päin eikä päässyt enää liikkumaan. Olihan se surulista ja vastenmielistä, mutta linnulle kuitenkin parempi.
Oli lentänyt ikkunaa päin eikä päässyt enää liikkumaan. Olihan se surulista ja vastenmielistä, mutta linnulle kuitenkin parempi.
luulee, ettei ikinä pysty sitä tekemään, mutta kun on aikansa katsellut lintuparan kärsimystä ja kuvittelee, mitä se joutuu vielä kärsimään, saa itsensä rohkaistuksi ja tekee sen, mikä on pakko tehdä.
Itseni kans sieppaa syämmestä nähdä jonkin pienen(tai ison) eläimen kärsivän...
M +40
Et antanut pienen kärsiä.