Millainen isoäiti aiot olla? millainen oma äitisi on

Itse en välttämättä osaisi edes olla isoäiti.En ainakaan sekaantuisi millään lailla lapseni perheen elämään enkä tyrkyttäisi omia oppejani.

Alzheimer on muuttanut monia asioita, ei vähiten isovanhemmuutta.

esim. imetykseen, olen kiinnostunut mutten tuppaudu, kysyn miten voin auttaa ja autan jos jaksan. Ennen kaikkea haluan luoda läheisen suhteen lapsiin ja viettää heidän kanssaan aikaa, en olla aikuisten lasteni ja heidän lastensa paimentaja.

Jos terveys kestää niin tahtoisin olla lapsenlapsien kanssa läheinen.

Ottaisin luokseni ja opettaisin kaikenlaista. Tehtäisiin pullaa ja käytäisiin kalassa, opettaisin tekemään ketjusilmukoita ja kikatettaisiin.



Minusta parasta mummoudessa on se että kun ei tartte lastaan kasvattaa niin voi olla vähän rennompi ja säännöt olla erilaisia kuin kotona.

Mummot saa olla vähän höpsöjä.



Ihmiset muuttuu vanhentuessaan jälleen lapsiksi.

Toivon että lapsenlapset saisivat minusta mukavat muistot.

Silti minusta on tärkeää että minulla olisi työtä vanhaksi saakka ja jaksaisin vähän harrastaa jotain.

Ja että tämä parisuhde jossa elän, kestäisi ja kukkisi vielä vanhana. Ja siitä lapsenlapsetkin saisivat ammennettavaa.



Oma äiti on kuten oma äitinsä: Joka paikkaa varotaan, ei ole sellaista vierailua kun äiti ei hössötä miten pitää varoa lasikaappia ja maljakkoa.

Tätä vältän tietosesti.

kuoli 50-vuotiaana syöpään ja toivottavasti minusta tulee yhtä hyvä.

Lapsia en ota yökylään ennen kuin osaavat itse hoitaa pisunsa ja pesunsa ja nukkumisensa ja osaavat ottaa jääkaapista syötävää. En usko, että ihmissuhteen perustana on aina hoitosuhde, joten aion täydellisen huolettomasti jättää vastuun lapsenlapsista vanhemmilleen ja keskittyä luomaan ihmissuhteita. Kerron suvun tarinoita, valehtelen paljon ja luon ihan uusia juttuja.



Oma äitini on perinteinen isoäiti, joka lähettää synttäri- ja joulupaketteja, käy meillä kerran vuodessa. Ei hoida lapsia, koska siihen ei ole ollut mitään tarvetta.

En ole kyllä yhtään ajatellut. Mielestäni on jotenkin itsekeskeistä lähtökohtaisesti olettaa tulevansa isovanhemmaksi. Jos niin hyvin kävisi että saisi lapsenlapsia, ei kuitenkaan ole mitenkään sanottua että heihin saisi luotua sellaisen suhteen kuin haluaa. Siihen vaikuttaa aika paljon välimatka ja suhde niiden lastenlasten vanhempiin.

joten en kyllä tuota isoäitiyttä ole ajatellut vielä ollenkaan :D

Varmaan mä olen sellainen rento ja reilu, hoidan lapsia kun pyydetään ja avustan rahallisesti, jos mulla on siihen rahkeita.



Mun omaäiti on rento isöäiti. Hoitaa lapsia pyydettäessä, mutta sanoo kyllä jos hänellä on omia menoja ja ei käy. Leikkii lasten kanssa, ei suutu pienistä. On ehkä vähän liiankin periksi antava. Ei ole koskaan puuttunut mun tapaan ja tyyliin kasvattaa lapsia, eikä ole tyrkyttänyt neuvojaan. Osaa kuitenkin antaa hyviä neuvoja kysyttäessä.

varmaan paska ja itsekäs.