9v poika ja harrastus?!?
Meillä on 9v poika joka harrastanut jalkapalloa reilut 3v ajan. Nyt viimeinen 1v ollut haastavampaa ja lapsen mielenkiinto asiaa kohtaan on laksenut kuin lehmänhäntä:/ Ei tunnu kiinnostavan pätkääkään, vapaa-ajalla ei kiinnosta eikä huvita palloilla yhtään, treeneihin meno on vaikeaa vaikka siellä sitten olisikin ihan kivaa jne.
Nyt on kesätaukoa vielä hetken aikaa seuran puolesta ja alamme olla sillä kannalla että tämä loppuu nyt, uutta kautta poika ei enää lajin parisssa aloita.
MUTTA ja iso mutta onkin se, että pojalla ei ole sitten koulupäivien lisäksi sosiaalisia kontakteja yhtään, jos hän vain saa sen asian pöäättää. Ei sitä ole kiinnostanut soittaa koko kesänä kellekään kaverillekaan ja niitäkään ei ole kuin 2kpl joiden kanss aollut viimevuodet tekemisissä. Luokalla ei ketään jonka kokisi kovin hyväksi kaveriksi tai läheiseksi ja nyt sitten sekin luokka muuttuu hänestä riippumattomista syistä. Samoin kuin opettaja.
Tähän asti on sentään ollut välituntisin sellainen 4-6 pojan porukka joss apyörinyt ja yllätysyllätys pelanneet sitä palloa kun porukka koostunut pitkälti niistä jalkapallon harrastajista, jopa samassa joukkueessa.
Mitäs nyt sitten, poika on pelottavan epäsosiaalinen, mies on aivan surkeana kun harrastus ilm lopetettava, hänkin siis nautti siitä ja sen tuomista turnauspäivistä, aikuiskontakteista, yhteishengestä yms mutta eihän asiaa voi siltä pohjalta ainoastaan jatkaa, päinvastoin.
Mies on myös hyvin huolissaan pojasta, entäpä jos hän samanlainen erakko 2-5v kuluttua, kökkii ja käkkii kotona huoneessaan, tietokone ja tv seuranaan, siitä on pelottavia esimerkkejä mitä sellaisesta voi seurata jos vielä koulukaveritkin jäävät etäisiksi tai jopa kiusataan.
Ja ihan kunnonkin kannalta olisi hyvä olla jokin urheilullinen harrastus, jos poika saisi päättää niin elämä olisi silkkaa helppoutta, herkkuja, ps3 pelaamista, ei kotitöitä yhtään tippaa eikä mitään haastavaa tai "tylsää" eikä sosiaalisia juttuja.
En tiedä mitä tehdä ja miten toimia, vituttaa ja ahdistaa ja huolestuttaa ihan helvetisti suoraan sanottuna:´(
Kommentit (6)
Se on monen mielestä hauskempaa kuin jalkapallo, jotenkin rennompaa vaikka vauhtia siellä piisaa.
Mun päsosiaalinen lapseni tykästyi, alkaa nyt syksyllä kolmas kausi.
samanikäisellä pojalla ei ole yhtään kodin ulkopuolista harrastusta eikä kesäisin ole kiinnostunut tapaamaan luokkakavereita. Koulussa on kavereita ja välitunneilla pelasivat jalkapalloa (onnistuu pallottelu ilman että sitä harrastaa). Kesä on sujunut ulkoillessa mm. veljen kanssa pallotellessa, perhosia jahdatessa jne. Sisällä poika leikkii, askartelee, lukee... Ei millään pahalla, mutta ehkä voisi keskittyä siihen, että poika kotona tekisi jotain muutakin kuin söisi herkkuja, pelaisi koneella tai katsoisi telkkaria... Ei yksi harrastus varmaan lasta "pelasta", jos ei muuten keksi mitään tekemistä.
Poika ei todellakaan sisällä "vain pelaa ps3:sta, syö herkkuja ja katso tv:tä", vaan kys asioissa on selvät sävelet ja säännöt (pleikkaa pelataan nyt lomalla max 3-4pvänä vkkossa max2h/kerta, tv:tä katsotaan max1h/pvässä ja yleensä ei ps3 päivinä ollenkaan, namipvä on la ja näin kesäisin jäätelöä yms myös välillä arkisin). Oletin että jokainen ymmärtäisi lauseeni niinkuin se on eli lapsi toki tekisi vain niitä jos saisi itse päättää mutta ilm olisi pitänyt ratakiskoa vääntää tarkemmin.
ap
on olemassa paljon muutakin.
Partio.
Sähly / salibändy tai mikä se nyt onkaan mutta se reikäpallo ja maila kuitenkin
yleisurheilu
jääkiekko
uinti
suunnistus
paini, karate
ja vastaavat kontaktilajit
ei muuta kuin netistä etsimään. ilmottautumiset on aina keväällä mutta moniin harrastuksiin sopii vielä syksylläkin mukaan.
Oma 9 v ei ole koskaan ollut joukkuepelaaja, eikä tykkää siitä että välitunnilla pitäisi aina olla isossa poikaporukassa ja pelta sitä palloa. Olen ilmoittanut hänet partioon, koska suunnistuksessa lähinnä harhaili ja nautti luonnosta sen sijaan että olisi ravannut rastilta toiselle.
Ja kuvataidekerhossa hän on ollut aina.
yleis
Meillä on 9v poika joka harrastanut jalkapalloa reilut 3v ajan. Nyt viimeinen 1v ollut haastavampaa ja lapsen mielenkiinto asiaa kohtaan on laksenut kuin lehmänhäntä:/ Ei tunnu kiinnostavan pätkääkään, vapaa-ajalla ei kiinnosta eikä huvita palloilla yhtään, treeneihin meno on vaikeaa vaikka siellä sitten olisikin ihan kivaa jne.
Nyt on kesätaukoa vielä hetken aikaa seuran puolesta ja alamme olla sillä kannalla että tämä loppuu nyt, uutta kautta poika ei enää lajin parisssa aloita.
MUTTA ja iso mutta onkin se, että pojalla ei ole sitten koulupäivien lisäksi sosiaalisia kontakteja yhtään, jos hän vain saa sen asian pöäättää. Ei sitä ole kiinnostanut soittaa koko kesänä kellekään kaverillekaan ja niitäkään ei ole kuin 2kpl joiden kanss aollut viimevuodet tekemisissä. Luokalla ei ketään jonka kokisi kovin hyväksi kaveriksi tai läheiseksi ja nyt sitten sekin luokka muuttuu hänestä riippumattomista syistä. Samoin kuin opettaja.
Tähän asti on sentään ollut välituntisin sellainen 4-6 pojan porukka joss apyörinyt ja yllätysyllätys pelanneet sitä palloa kun porukka koostunut pitkälti niistä jalkapallon harrastajista, jopa samassa joukkueessa.Mitäs nyt sitten, poika on pelottavan epäsosiaalinen, mies on aivan surkeana kun harrastus ilm lopetettava, hänkin siis nautti siitä ja sen tuomista turnauspäivistä, aikuiskontakteista, yhteishengestä yms mutta eihän asiaa voi siltä pohjalta ainoastaan jatkaa, päinvastoin.
Mies on myös hyvin huolissaan pojasta, entäpä jos hän samanlainen erakko 2-5v kuluttua, kökkii ja käkkii kotona huoneessaan, tietokone ja tv seuranaan, siitä on pelottavia esimerkkejä mitä sellaisesta voi seurata jos vielä koulukaveritkin jäävät etäisiksi tai jopa kiusataan.Ja ihan kunnonkin kannalta olisi hyvä olla jokin urheilullinen harrastus, jos poika saisi päättää niin elämä olisi silkkaa helppoutta, herkkuja, ps3 pelaamista, ei kotitöitä yhtään tippaa eikä mitään haastavaa tai "tylsää" eikä sosiaalisia juttuja.
En tiedä mitä tehdä ja miten toimia, vituttaa ja ahdistaa ja huolestuttaa ihan helvetisti suoraan sanottuna:´(
Antaisit pojan olla ennemmin kuin pakotat hänet tekemään mitään. Itsekkin vihasin pienenä sosiaalisia tapahtumia. Olen aina tullut paremmin toimeen muiden eläinten kanssa, enkä ole oikein koskaan ihmisistä pitänyt.
Välillä on käyty keskusteluja lopettamisesta, mutta tässä sitä vielä mennään.
Toisinaan pitää hangoitteleva poika viedä harkkoihin, mutta aina sieltä hyvällä tuulella palataan.
Jos harrastus tuntuu erityisen hankalalta ei kannata pitkään pakottaa. Pitäkää paussia, voi sitä yöhemmin mieli muuttua ja poika ehkä itsekin pyytää takaisin. Ja te voitte syksyllä kysyä lähdettäisiinkö taas..
Kovana kannattaa pysyä siitä, että jotenkin liikuntaa harrastetaan.
Jollei futis kiinnosta, lenkkeilyä äidin kanssa tai sitten itse keksii jonkun jutun mihin tutustua.