Vanha ukko hoitaa yksin pieniä ja vammaisiakin lapsia

Vanha mies joka on erittäin lapsirakas ja hoitaa niin omia lapsenlapsiaan kuin myöskin sijaiskotilapsia. Sijaiskotilapset saattavat olla huonoista kotioloistaan ja kehitysvammaisuudestaan johtuen haastavia hoidettavia ja kasvatettavia, mutta tuo vanha mies tuossa pärjää hyvin kaiken ikäisten niin tavallisten kuin vammaistenkin lasten ja nuorten kanssa. Kannattaa lukea tämä juttu, koska tämä antaa vinkkejä niin omien lasten tai lapsenlasten(sekä terveiden että kehitysvammaisten) kuin sijaiskotilastenkin hoitoon ja kasvatukseen ja ongelmiin joita ilmenee niin vammaisen kuin normaalinkin lapsen kanssa. Tarina on noin vuodelta 2009. Hauskoja lukuhetkiä! t. Henna







Ukko Kummola on entinen rehtori ja nyt jo vanha mies. Kunnanvaltuustossakin Ukko on ollut, mutta heti kun tuli uskoon, Ukko päätti luopua politiikasta koska koki politttikan, ja varsinkin kokoomuksen jossa oli jäsenenä, vääränlaiseksi järjestöksi uskovalle. Siinä oli liikaa maailmallisuutta ja maailman ihmisiä. Niinpä Ukko luopui poliittisesta luottamustehtävästään ja jätti sen Herran ristin juurelle. Ukko myös liittyi perinteiseen helluntaikansan helluntaiseurakuntaan ja on kokenut käynnit siellä antoisaksi. Luottamushommiaan Ukko joskus toki kaipaili, mutta sitten Ukko avasi Raamatun ja sieltä avautui sana joka lohdutti Ukkoa siinä tilanteessa. Se oli tämä sana:



Luuk.18:28 Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua."

18:29 Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista,

18:30 ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää."





Ja totta tosiaan, totisesti Ukollekin löytyi luottamushomma! Ja se luottamushomma minkä Herra halusi antaa ukolle, oli jotakin paljon arvokkaampaa kuin mitä oli ollut ne hommat siellä valtuustossa. Se homma, minkä Herra halusi Ukolle antaa, tulee ilmi tässä minkä nyt kerron:





Ukko Kummola oli pidetty ja lapsirakkaana tunnettu mies kotipaikkakunnallaan. Niinpä monet toivat lapsiaan Ukolle hoidettavaksi ja Ukko oli mielissään asiasta. Mutta eräs päivä muutti kaiken vielä paremmaksi.





Ovelle koputettiin. Ovella oli kunnan sosiaalityöntekijä kahden lapsen kanssa. Lapset olivat tyttö ja poika ja ihan samankokoisia keskenään, joten heitä olisi voinut luulla vaikka kaksosiksi. Sisaruksia he olivat, mutta toinen heistä oli pitkä ikäisekseen ja toinen taas lyhyt ikäisekseen. Pituutta molemmilla oli 150 cm. Tyttö oli 8-vuotias ja poika oli 13-vuotias, mutta niin saman kokoisia ja saman ikäisen oloisia olivat kumpikin, että Ukkokin erehtyi luulemaan että kyseessä on kaksoset. Sosiaalityöntekijä ehdotti, että jospa Ukko nyt ottaisi hoidettavakseen nämä lapset, koska lapset ovat huostaanotettuja eikä heille löytynyt muuta sijoituspaikkaa. Ja tottahan ukko lapset luokseen otti!





Nämä lapset olivat Aune ja Joel. Kovin ujoina ja arkoina pälyilivät Ukkoa ja kun Ukko otti heille jääkaapista mehua ja pullaa, niin lapset hihittelivät, mutta kun Ukko katsoi heitä, he laittoivat äkkiä käden suunsa eteen. Erikoista näissä lapsissa oli se, että olivat niin eri ikäisiä mutta saman kokoisia. Aune oli vasta 8-vuotias ja jo 150 cm pitkä ja kovasti ison tytön oloinen. Mutta Joel taas vaikka oli 13-vuotias, vaikutti ihan pikkulapselta vielä eikä ollut havaittavissa ensimmäistäkään merkkiä murrosiästä. "Kovin on erikoisia lapsia" ajatteli Ukko ja laittoi lapsille mehun pöytään ja pullat siihen myös. Lapset ottivat monta pullaa ja alkoivat ahtaa niitä suuhunsa niinkuin eivät olisi ennen pullaa nähneetkään ja kun Joel otti viimeisen pullan, Aune repäisi sen Joelin kädestä ja sihisi:"Se on minun, senkin pässi!" ja Joel näytti kieltään ja Aune potkaisi Joelia ja oli täysi tappelu käynnissä. Ukko puuttui tilanteeseen ja erotti tappelijat toisistaan ja sanoi:"No niin lapset, täällä ei tapella. Jos pullaa on pöydässä, on kohteliasta otta vain yksi pulla per henkilö. Ja pöydässä istutaan kunnolla eikä keikuta ja käyttäydytään hyvin muita pöydässä olijoita kohtaan. Tuliko selväksi?" Lapset nyökyttelivät. Mutta kohta Joel pieraisi äänekkäästi ja Aune alkoi hihittää. Ukko sanoi siihen:"Ja pöydässä ei myöskään piereskellä." Joel röyhtäisi äänekkäästi ja söi suu auki. Niinpä Ukko poisti Joelin pöydästä. Aune jäi kiltisti syömään ja kun oli syönyt, hän kiitti kauniisti ja rupesi piirtelemään. Ukko katseli Aunen piirrustuksia. Aune piirteli omituisia, mustia hahmoja pitkin paperia. Aune piirteli myös tulenlieskoja. Yläkerrasta kuului epäilyttävästi, että Joel olisi mennyt sinne pahantekoon. Siellä kuului koiran haukuntaa ja verenpainemittarin ääntä. Ukko meni yläkertaan ja yläkerrassa oli poika töllöntöissä. Joel oli ottanut Ukon verenpainemittarin ja sillä yritti mitata koiran verenpainetta ja koira haukkui kauhuissaan. Ukko komensi poikaa lopettamaan. Ja sitten Ukko kutsui luokseen myös Aunen ja sanoi tiukasti molemmille säännöt, joiden mukaan on käyttäydyttävä. Ukko käytti auktoriteettiaan ja oli tiukka lapsille. Lapset nyökyttelivät tottelevaisina. Ukko sitten laittoi lapset tiskaamaan astioita ja kun astiat oli tiskattu, Ukko otti esille lautapelin ja pelaili sitä lasten kanssa. Ukolla oli saunakin lämpenemässä ja Ukko ja lapset menivät Ukon omaan rantasaunaan saunomaan. Syksy oli jo pitkällä ja vesi kylmää, kun elettiin lokakuun loppua, mutta silti lapset kirmasivat uimaan järveen ja siellä ilakoivat ja polskuttelivat kuin kesällä ikään vaikka olikin jo kylmä ilma ja syksy pitkällä. Kun lapset olivat jonkin aikaa uiskennelleet, Ukko käski lapset takaisin saunaan lämmittelemään ja saunan jälkeen lapset saivat puhtaan vaatteet päälleen ja Ukko laittoi heille iltapalaksi lettuja ja mansikkahilloa. Lapset tykkäsivät letuista ja Joel yritti pelleillä pöydässä, mutta Ukon ei tarvinnut kuin kerran sanoa tiukalla äänensävyllä:"JOEL" Niin silloin Joel oli taas kunnolla.





Kun iltapala oli syöty, oli aika pestä hampaat. Ja Ukko luki lapsille Raamattua ja kertoi lapsille Jeesuksesta ja Raamatun asioista. Lopuksi rukoiltiin iltarukous ja niin lapset kävivät nukkumaan. Näin meni ensimmäinen päivä lapsilla Ukon luona.





Ukko Kummolan perhehoitolapset kotiutuvat hyvin uuden isänsä luokse





Meni muutama päivä lasten tulosta Ukon luokse ja hyvin näytti menevän. Vilkkaitahan nuo lapset olivat ja leikkiessään aika kovaäänisiä, mutta niinhän ne lapset tuppaavat olemaan. Tosin Joel oli jo kolmetoistavuotias, mutta kovin vaikutti lapsenomaiselta ikäisekseen ja suunnilleen yhtä lapselliselta kuin siskonsa, joka on vasta 8. Mutta lapset on lapsia ja kehittyvät eri tahtia. Eräänä päivänä kun lapset leikkivät pihalla hiekkalaatikolla, Ukolle tuli postissa lasten tiedot, mm tiedot lasten terveydentilasta ja siitä, mitä koulua käyvät jne. Tietojen mukaan lasten äiti oli alkoholisti, joka ei pystynyt enää pitämään lapsia kotona, niinpä lapset otettiin huostaan. Lapset olivat monesti menneet etsimään äitiään kun äiti oli lähtenyt ryyppäämään ja jättänyt lapset yksin kotiin. Joelilla oli kehitysviivästymä ja paljon oppimisvaikeuksia joiden takia Joel kävi erityiskoulua ja Aune on ihan normaali lapsi, mutta isokokoinen ja pitkä ikäisekseen. Tietojen mukaan lasten koulu on Pönkijärven koulu joka on itse asiassa aika lähellä Ukko Kummolan kotia. Aune on siellä tavallisella 1.luokalla. Aune on kerran jäänyt luokalleen ja se luokalleen jääminen johtui todennäköisesti huonoista kotioloista joiden takia Aune ei pystynyt koulussa oppimaan mitään. Joel on 13-vuotias, mutta silti ala-asteella, koska hän aloitti koulun normaaliluokassa ja jäi kaksi kertaa luokalleen ja on nyt siis viidennellä luokalle erityisluokassa, joka on mukautetun opetuksen luokka eli EMU-luokka. Aunella ja Joelilla oli molemmilla myöskin neuropsykologiset tutkimukset kesken. Aunen kohdalla pohdittiin EMU-luokalle siirtämistä ja Joelin kohdalla pohdittiin kehitysviivästymädiagnoosin muuttamista kehitysvammadiagnoosiksi. Joelin oli nimittäin todettu olevan selkeästi kehitysvammainen mutta virallista diagnoosia kehitysvammasta ei vielä ollut. Aune taas oli muuten normaali, mutta hidas oppimaan, mm lukeminen ja laskeminen tuotti vaikeuksia.







Ukko Kummola tiesi nyt, että kumpikin hänen huostaansa uskottu lapsi on erityislapsi. Ja että mahdolliset kummalliset piirteet käytöksessä johtuvat hyvin pitkälti vammaisuudesta. Ukko katseli ikkunasta pihalla leikkiviä lapsia. Syysloma koulusta oli juuri alkanut, joten kouluunkaan ei ole vielä kiire. Ja se on hyvä, sillä Ukko ehtii nyt paremmin tutustua lapsiin. Aune näytti innoissaan touhuavan hiekkakakkujensa kimpussa ja Joel siellä juoksenteli kädet levällään ja äänteli erikoisesti. Näytti siltä kuin Joel matkisi lentokonetta. Aune touhusi ja koristeli hiekkakakut kivillä ja huusi Ukolle:"Ukko tule katsomaan kun minä koristelin hiekkakakut!" Ja Ukko tuli ja sanoi, että onpas siinä komeita kakkuja. Ja Aune hymyili tyytyväisenä. Joel vaelteli ympäriinsä ja mölisi. Ukko kysyi, että lentokonettako matkit. Joel vastasi:"Eikä kun mä oon lentävä dinosaurus!" ja Joel mölisi ja juoksentei kädet levällään ja Ukon bokseri-koira tuli siihen ja Joel alkoi mölistä koiralle ja jahdata koiraa kepin kanssa. Ukko sitten toppuutteli:"Joel, annahan koiran olla rauhassa!" Sitten Joel tuli hiekkakasalle ja hetkessä tuhosi kaikki Aunen hiekkakakut ja nauroi samalla. Aune kiukustui ja huusi:"SENKIN TYHMÄ!!" ja heitti hiekkaa Joelin päälle. Taas Ukko joutui erotuomariksi. Pihalla oli paljon lehtiä ja niinpä Ukko päätti järjestää lapsille rakentavampaa tekemistä kuin tuo tappelu. Ukko antoi lapsille haravat ja lapset alkoivat haravoida pihaa. Haravointiin lapset saivat purkaa ylimääräiset energiansa. Aune kiltisti ja tunnollisesti haravoi, mutta Joel temppuili ja välillä alkoi koiraakin jahdata haravan kanssa ja kun Ukko kielsi Joelia, Joel vaan nauroi.







Joelia joutui muutenkin komentamaan paljon, mutta Aune oli kiltti ja tunnollinen kaikessa. Välillä kun Joel temppuili, niin Aunekin komensi Joelia olemaan kunnolla. Haravoinnin jälkeen oli ruokailu ja lapset saivat Ukon keittämää lihakeittoa. Joel otti lautaseltaan keiton seasta perunan ja meinasi heittää sen seinään, mutta Aune huomasi sen ennen Ukkoa ja komensi:"Joel, lopeta!" ja Joel lopetti ja oli taas rauhallista. Jostain kumman syystä Joel näytti uskovan siskoaan paremmin kuin Ukkoa. Kun oli syöty, Aune kiitti kohteliaasti ruuasta ja meni touhuamaan rauhallisesti omia touhujaan. Aunella oli leikkihevosia ja Barbie-,ja Bratz-nukkeja, joilla Aune saattoi tuntikausia yksinään rauhassa leikkiä. Joel yleensä jahtasi koiraa tai teki muita töllöntöitä, mutta ratkaisuksi tuohon käytösongelmaan, Ukko antoi Joelille rakentavampaa puuhaa, esim saunapuiden hakemista liiteristä tai pöydän pyyhkimistä. Joskus Aune tuli itkien Ukon syliin ja Ukko kysyi, että mikäs Aunella on. Ja Aune vastasi:"On äitiä ikävä!" Ukko sanoi, että järjestetään asia niin, että äiti tulisi joskus käymään kylässä. Aune innostui kovasti ajatuksesta. Niin, näillä lapsilla oli oikeus tavata äitiään aina välillä, mutta pysyväksi huoltajaksi lasten äidistä ei ollut. Nyt alettiin suunnitella lasten äidin vierailua.





Ukko Kummola tarttui puhelimeen ja soitti Joelin ja Aunen äidille kysyäkseen, voisiko hän tulla tapaamaan lapsiaan. Lasten äiti oli puhelimessa puhuessaan humalassa ja puhui sammaltaen, mutta sanoi että lapset on ihania ja rakkaita kulta mussukoita ja hänellä on niitä kova ikävä. Sitten hän pyysi Aunea puhelimeen. Aune puhelimessa sanoi:"Äiti, tule käymään täällä. Minulla on ikävä sinua". Aunen äiti sanoi:"Voi rakas tyttö pieni, kyllä minä tulen!" Sitten äiti pyysi Joelia puhelimeen. Joel sanoi puhelimeen:"Täällä on ihan paskaa" ja lähti pois puhelimen äärestä ja jatkoi koiran jahtaamista. Joel oli ottanut tavakseen kiusata koiraa. Koira oli lapsiin tottunut, täysikasvuinen bokseri ja hyvin rauhallinen ja lapsiystävällinen, mutta silti se näytti kärsivän siitä kun Joel jatkuvasti sitä säikytteli ja jahtasi välillä haravan ja välillä hiilihangon kanssa. Ja aina kun Ukko ja Aune touhusivat jotakin muuta, niin Joel keskittyi koiran kiusaamiseen. Nyt Joel oli lyönyt koiraa vasaralla ja koira ulisi. Ukko otti vasaran Joelilta pois ja vei Joelin toiseen huoneeseen ja piti pojalle puhuttelun asiasta ja sanoi, että eläin kärsii jos sille ollaan ilkeitä. Ukko tutki koiran ja koira näytti olevan pahasti kipeä. Niinpä Ukko soitti eläinlääkärille ja otti koiran ja lapset auton kyytiin mukaan ja määräsi Joelin omista taskurahoistaan maksamaan eläinlääkärikulut ja selittämään ihan itse eläinlääkärille, että mistä koiran vammat johtuvat.





Tilanne oli Joelille tosi nolo, mutta Ukko oli tiukkana. Joel talutti itse koiran hihnan kanssa odotushuoneeseen ja Ukko ja Aune tulivat mukaan. Sitten kun heidät kutsuttiin sisään, niin Ukko sanoi:"No niin, Joel. Kerrohan mistä vammat koiralle tulivat." Joel sanoi:"Ajoin sitä takaa ja löin vasaralla." Eläinlääkäri torui poikaa ja piti pojalle pienen puhuttelun ja sanoi sellaisen käytöksen koiraa kohtaan olevan eläinsuojelurikos. Joel oli nolona. Eläinlääkäri sanoi Joelille:"Muistathan, poika ettet ikinä enää tee tuolla tavoin?" Joel nyökytteli ja sanoi nöyrästi:"Muistan." Koira tutkittiin ja sille määrättiin tukiside joka pitää vaihtaa joka päivä kahden viikon ajan. Eläinlääkäri sanoi, että Joel voisi nyt hyvittää tekonsa koiralle ja vaihtaa sen tukisiteen ihan itse päivittäin. Lääkäri kehoitti Ukkoa valvomaan, että näin todella tapahtuu. Joel maksoi eläinlääkärikulut rahoistaan ja sitten lähdettiin kotiin. Ja illalla ennen nukkumaanmenoa Ukko keskusteli Joelin kanssa siitä, että mitä ihminen tekeekään, niin teoilla on aina seuraamukset ja mitä kylvää, niin sitä myös joutuu niittämään. Joel oppi läksynsä ja tästä lähtien vaihtoi joka päivä koiralta tukisiteen ja hoiti koiraa eikä enää koskaan kiusannut sitä. Ja koira palkitsi Joelin hyvän työn kiintymyksellään Joelia kohtaan ja se nuoli Joelia ja odotteli aina ovella, milloin Joel tulee koulusta kotiin. Tämä kasvatusongelma Joelin kanssa oli nyt ratkaistu.







Joelin ja Aunen äiti saapui eräänä päivänä lapsiaan katsomaan. Hän oli sillä hetkellä selvin päin ja lapset juoksivat heti halaamaan äitiään. Varsinkin Aunella oli ollut kova ikävä. Ukko keitti kahvit ja kahvit juotiin ja lapset olivat iloisia äidin vierailusta. Äiti kävi aika useinkin lapsiaan katsomassa ja lapset olivat siitä asiasta iloisia. Ja kouluakin lapset kävivät. Elämä jatkui entiseen malliin.





Ukon perhehoitolapset ovat jo hyvin kotiutuneet Ukon luokse ja pitävät Ukkoa isänään. Ukon elämän yksi parhaimmista hetkistä oli se, kun pikku Aune kerran tuli koulusta kotiin ja sanoi:"Isä, arvaa mitä tehtiin koulussa tänään!". Niin, nuo Ukon perhehoitolapset kävivät koulua Pönkijärven koulussa. Aune oli 1.luokalla ja Joel 5.luokalla. Aune oli siirretty EMU-luokalle koska neurologisissa testeissä oli todettu selviä oppimis-ja hahmottamisongelmia sekä puutteita ajantajussa ja keskittymisessä ja tarkkaavaisuudessa. Aune jaksoi kyllä keskittyä pitkäjänteisesti tekemiseen joka häntä kiinnosti, mutta käytökseltään Aune on lapsenomainen ikäisekseen ja käytös on joskus myös melkoisen asiatontakin ja semmoista mikä ei ole enää koululaisen käytöstä. Aune saattoi esim suuttua opettajalle jos koki että ei saa tarpeeksi huomiota opettajalta ja sitten pissata housuihin mielenosoituksellisesti tai mennä opettajan ja toisen oppilaan väliin ja purra toista oppilasta. Joskus Aune meni opettajan pöydän alle kiukuttelemaan kun ei saanut tahtoaan läpi. Myös Aunen hämmentävät ja oudot jutut herättivät ihmetystä sekä opettajassa että toisissa oppilaissa. Erityisesti matematiikassa Aunella oli ongelmia ja Aune ei vielä lähes 9v iässäkään kunnolla hahmottanut yhteen-ja vähennyslaskujen ideaa ja jos häneltä kysyi paljonko on 2+2 niin Aune mietti pitkään asiaa eikä näyttänyt sitä hoksaavan. Mutta kun havainnollistettiin, että mitä tulee jos sinulla on kaksi omenaa ja saat kaksi omenaa lisää. Aune ymmärsi idean mutta vastaus oli väärä. Aune sanoi siihen vastaukseksi:"Kymmenen!". Aune oli todella hidas oppimaan, mutta kotioloissa Aunen erikoisuus ei juuri tullut esille. Aune oli kotona huolehtivainen ja auttavainen ja kun Ukko tiskasi astioita, Aune tuli siihen mukaan touhuamaan ja sanoi että "Minäkin tiskaan!" ja tomerasti ja reippaasti tiskaili. Ja kun Ukko pesi koiraa niin Aunekin tuli pesemään. Ja kun Joel kehitysvammastaan johtuen käyttäytyi ongelmallisesti, niin Aunekin oli mukana komentamassa Joelia. Aune oli kiltti tyttö ja Ukko Kummolan innokas pikku apulainen tiskaamisessa ja koiran hoidossa ja jopa kurinpidossa veljen ongelmakäytöstilanteissa. Ja jos lattialla oli roskia niin Aune oli ensimmäinen joka ne siitä lakaisi.







Joel oli saanut diagnoosiksi lievä kehitysvamma. Joel lähestyi 14v ikää, mutta oli selvästi lapsellisempi ikäistään eikä Joelia voinut jättää ilman valvontaa pitkäksi aikaa. Eikä puhettakaan, että Joelin voisi jättää yksin kotiin! Mutta Aune vaikka oli alle kymmenvuotias, pystyi olemaan yksin kotona joitakin tunteja. Silloin Aune yleensä piirteli paperille tai leikki nukeillaan kaikessa rauhassa. Aunen ja Joelin isommat sisarukset, 24-vuotiaat Petra ja Samuel kävivät välillä katsomassa pikkusisaruksiaan Ukon luona. Ja varsinkin Petrasta oli paljon apua Joelin hoitamisessa sillä aikaa kun Ukon piti lähteä asioille ja jättää lapset kotiin. Aune oli vielä niin pieni, että Joelia ei Aunenkaan vastuulle voinut jättää, joten paras ratkaisu tähän oli, että pyydettiin Petra katsomaan lasten perään. Petralta lastenhoito sujui hyvin ja Petra oli näitä lapsia vahtinut lasten alkuperäisessäkin kodissa, koska Petra on näiden lasten isosisko.







Kerran oli koululla kokous Joelin asioista. Kokoukseen osallistui Ukko Kummola, Joelin biologinen äiti Aurora, Joelin opettajat, lääkäri ja psykologi ja myös toimintaterapeutti ja koulunkäyntiavustaja. Kokouksessa suunniteltiin tarkempia tutkimuksia Joelille ja sitä, että Joel olisi tutkimusjaksolla ja myöhemmin myös kuntoutusjaksoilla sillointällöin Einolan kehitysvammalaitoksessa Halkolanlahdella. Joelilla epäiltiin kehitysvamman lisäksi autistisia piirteitä ja muutenkin Joel näytti olevan taantunut paljon siitä mitä oli ollut aiemmin. Joel ei tehnyt koskaan mitään oma-aloitteisesti vaan aina piti olla käskemässä. Joel vaelteli paljon oman kaavansa mukaan, naureskeli itsekseen ja teki myös tuhoja ja ilkivaltaa ja piirteli seinille. Nyt oli myös ilmennyt sitä, että Joel oli alkanut puhua kummallisia juttuja siitä, että joku peikko käy iltaisin ikkunan takana ja Joel oli koulussa eristäytynyt kavereistaan eikä ollut enää kavereittensakaan kanssa tekemisissä. piileskeli vaan pensaikossa ja mölisi oudosti.





Joel vietiin eräänä päivänä laitokseen psykologisiin tutkimuksiin lasten osastolle kaksi päivää sen jälkeen kun oli täyttänyt 14 vuotta. Aune ihmetteli, että minnekä velipoika vietiin. Mutta Ukko otti Aunen syliinsä istumaan ja selitti Aunelle:"Se on kuule Aune niin, että joskus ihmiset ovat kipeitä ja heidän pitää sen takia olla sairaalassa jonkun aikaa. Joelia tutkitaan siellä ja katsotaan mikä sillä on ja miten häntä voidaan paremmin auttaa." Aune näytti hätääntyneeltä ja kysyi:"Kuoleeko Joel?" Ukko sanoi:"Ei Joel siellä kuole. Joel saa siellä hoitoa ja lääkettä." Aunen elämä jatkui normaaliin tapaan ja Aune kävi koulua ja leikki iloisena ja huolettomana kuin kuka tahansa lapsi. Aune luotti uuteen isäänsä Ukko Kummolaan ja tiesi, että Ukko Kummola pitää hänestä huolta ja että Joel on nyt sairaalassa ja hyvissä käsissä.







Aune täytti 9 vuotta ja synttäreille kutsuttiin Aurora-äiti, Petra-sisko ja Samuel-veli. Juhlat menivät hyvin ja Aune sai lahjaksi uusia barbie-nukkeja, karkkia, suklaata, sulkapallon ja sulkapallomailan. Aune oli iloinen lahjoistaan. Petra-siskolla oli myös joku lahja Aunelle, mutta sitä ei nyt ollut siellä talossa. Petra sanoi Aunelle, että se lahja käydään hakemassa Pönkijärven kirkonkylältä. Aune meni auton kyytiin istumaan ja Petra ajoi autoa ja Aune kyseli että mikä se lahja oikein mahtaa olla. Petra hymyili ja sanoi, että kohta näet. He pysäköivät auton parkkipaikalle ja Aune ryntäsi autosta ja alkoi juoksennella. Mutta Petra otti Aunea kädestä kiinni ja sanoi, että täällä ei juoksennella koska muuten voi eksyä. He menivät Pönkijärven eläinkauppaan ja siellä oli monenlaisia eläimiä ja Petra sanoi myyjälle:"Tultiin hakemaan tälle tytölle gerbiilejä." Aune oli jo kauan mankunut gerbiilejä ja puhunut niistä Petrallekin puhelimessa ja nyt Aunen toive toteutui! Aune sai kaksi gerbiiliä ja gerbiilien häkin ja muut tarvikkeet. Tosin Ukko ei ollut antanut missään vaiheessa lupaa niihin gerbiileihin vaan oli sanonut jyrkän ein joka kerta kun Aune niitä oli mankunut, mutta mikä lie päähänpisto Petralla ostaa gerbiilit Aunelle vaikka Ukkokin oli ne kieltänyt.





Kun gerbiilit oli autossa, autolla huristeltiin takas kotiin ja Aune koko matkan hyppi ja keikkui auton penkillä ja kun ajettiin sillan yli ja sen jälkeen kadun ohi jossa oli paljon ihmisiä, niin Aune avasi ikkunan ja huusi:"Sisko osti mulle gerbiilit!" Ihmisiä hymyilytti ja nauratti mutta Petra ärähti Aunelle:"Turpa kiinni! ja laita se ikkuna kiinni tai vien kohta gerbiilit takas!" Aune laittoi ikkunan kiinni ja kuuliaisesti istui penkillä ihan nätisti. Mutta sitten kun Petran piti tankata autoa bensa-asemalla, niin Aune avasi taas ikkunan ja huusi kaikille ihmisille:"Isosisko osti mulle gerbiilit! mulla on synttärit ja täytin just 9 vuotta!" ja Petraa nolotti ja Petra tankkasi auton. Mutta kun ihmiset hymyilivät Aunelle ja joku ihasteli että onpa siinä suloinen tyttö, niin Petrakin tuli iloiseksi ja sanoi Aunelle:"Mitäs jos ostettas sulle tuolta huoltsikan myymälästä karkkia tai jäätelöä?" Aune hihkaisi:"JOOOOO!" ja kömpi autosta ulos ja hyppeli ja pomppi samalla kun käveli Petran kanssa myymälään ja lauleli:"Aunella oli gerbiili gerbiili gerbiili, Aunella oli gerbiili ruskean värinen!" Ja Aune meni jäätelöaltaalle ja otti jättistuutin ja vei sen oma-aloitteisesti kassalle ja sanoi myyjälle:"Arvaa mitä?" Myyjä siihen:"No mitä?" Aune sanoi:"Mulla on synttärit ja täytin 9 vuotta ja isosisko osti mulle gerbiilit!" Myyjä hymyili ja onnitteli Aunea ja Aune otti jätskitötterön ja rupesi syömään onnellisena jätskiään.





Petra osti huoltsikalta itselleen tupakkaa ja salmiakkia sen jälkeen kun Aunen jätski oli maksettu ja niin Petra ja Aune menivät autolle. Kun he ajoivat autoa, niin gerbiilit olivat karanneet pahvilaatikostaan ja juoksentelivat nyt pitkin autoa. Aunella oli jäätelö kädessä ja Aune söi jäätelöä ja gerbiilit juoksentelivat. Mutta toinen gerbiileistä tuli Aunen syliin ja katsoi Aunea tummilla nappisilmillään ja Aune hymyili ja sanoi:"Kato nyt Petra! tässä on mun gerbiili!" Petra ei ollut yhtä ilahtunut. Petra raivostui ja huusi:"MITÄ V****A OOT KAKARA MENNY TEKEMÄÄN!!!?? OOT PÄÄSTÄNY GERBIILIT KARKUUN!!" Aune säikähti siskonsa kovaa ääntä ja alkoi itkeä ja itku kurkussa sanoi:"En minä tahallaan!" Auto pysäytettiin ja Gerbiilit kerättiin takas laatikkoonsa ja Petra teippasi laatikon huolellisesti kiinni ilmastointiteipillä ja nyt oli laatikko vakaasti kiinni eikä ollut vaaraa elukoitten karata. Ja pian oltiin perillä ja Aune kantoi laatikkoa ja Petra terraariota jossa oli gerbiilin tarvikkeet. Kun he tulivat sisään, Aune hihkaisi:"Petra osti mulle gerbiilit!" Ja Petra ja Aune yhdessä laittoivat häkin Aunen huoneeseen ja sinne purut ja heinät ja kaikki tarvikkeet ja gerbiilit ja sitten kaikki pyydettiin niitä katsomaan. Ukko oli ollut aluksi asiaa vastaan, mutta kun ukko näki gerbiilit niin hänkin sanoi että varmaan ihan hyviä elukoita nuo ovat. Ja sitten kaikki hetken aikaa niitä ihailivat. Näin meni Aunen synttärit ja ne olivat Aunelle ikimuistoiset synttärit.





Elämä jatkui Aunen synttäreiden jälkeen tasaiseen ja turvalliseen tahtiin. Joel-poika oli laitoksessa tutkimuksissa ja kuntoutuksessa ja puhuttiin, että olisi siellä noin kolme kuukautta. Joelin tilanne näytti aika vakavalta. Joelilla oli todettu määrittelemätön älyllinen kehitysvammaisuus, autistiset piirteet ja nyt uutena diagnoosina on skitsofrenia. Ja vielä skitsofrenian vaikein muoto, nuorella iällä alkava hebefreeninen skitsofrenia. Joelia ei voinut päästää kotiin vielä, koska Joelille ei ollut vielä löytynyt oikeaa lääkitystä ja Joel oli harhainen. Joel oli laitettu Einolan kehitysvammalaitoksen psyykkisesti sairaiden nuorten suljetulle osastolle. Joskus Aune ja Ukko kävivät Joelia katsomassa siellä. Joelilla oli siellä oma, viihtyisä huone ja mahdollisuus pelata pleikalla ja touhuta omia juttujaan ja kuunnella musiikkia jos halusi. Päiväohjelma laitoksessa oli säännöllinen ja Joel tuntui laitoksessa viihtyvän. Aune kertoili Joelille gerbiilien touhuista ja kun osastolta lähdettiin kotiin ja Joel jäi huoneeseen, Aune vielä sanoi aina lähtiessä:"Muistahan olla kiltisti sitten täällä osastolla!".





Kotona Aune hoiti gerbiilejään tunnollisesti ja velvollisuudentuntoisesti. Ukko oli sanonut, että päivittäinen gerbiilien ruokinta ja veden vaihto on Aunen tehtävä. Kun kerran viikossa vaihdettiin gerbiilien purut, niin Petra-isosisko tuli vaihtamaan ne yhdessä Aunen kanssa. Ukko Kummola oli Aunesta sitä mieltä, että Aune tarvitsee selkeät rajat ja säännölliset rutiinit elämään varsinkin kun on kehityksessään hieman jäljessä oleva lapsi. Kun Aune tuli koulusta kotiin, Ukko komensi, että ensin on tehtävä läksyt ja sitten sen jälkeen on leikin aika. Aune teki läksyjään ja välillä huusi Ukkoa apuun jos oli vaikeita tehtäviä. Plus-ja miinuslaskuja eli ekaluokan oppimäärän ensimmäisiä asioita Aune kovasti joutui kotonakin harjoittelemaan ja Ukko kannusti ja rohkaisi Aunea opiskelemaan. Aune oli jo 9-vuotias, mutta silti 1.luokalla ja vieläpä erityisluokassa eikä selvinnyt edes yhteen-ja vähennyslaskuista. Niinpä Ukko otti tietyn ajan päivästä aina joka arkipäivä Aunen opettamiseen. Ukko itse oli eläkkeellä oleva rehtori, joten hän tiesi, miten lapsia tulee opettaa.





Ukolla itsellään on kolme pientä lapsenlasta, jotka ovat 7-vuotias Josefiina, 2-vuotias Tiina ja kolmen kuukauden ikäinen Vesa-poika. Vesa oli Josefiinan ja Tiinan pikkuveli. Eräänä perjantaina kun Aune tuli koulusta kotiin, niin Ukko sai nuo lapsenlapsetkin viikonlopuksi hoitoonsa. Lasten vanhemmat halusivat lähteä tuulettumaan hotelliin pääkaupunkiseudulle ja toivat lapset Ukolle. Mielellään Ukko lapset otti. Ukko kertoi Aunelle, että on tulossa leikkikavereita. Aune hyppi innoissaan ja huusi:"JEEEEE!" Ja meni ikkunan äärelle istumaan ja odottelemaan että milloin kaverit tulevat. Aune oli hyvin välitön, spontaani, avoin ja ikäisekseen lapsenomainen ja tuo lapsenomaisuus saattoi joskus hämmentää muita kouluikäisiä lapsia, koska Aunen käytös vastasi noin 5-vuotiaan käytöstä vaikka ikää oli jo 9. Kun sitten Auto tuli pihaan ja lapset autosta, niin ensimmäisinä ovelle juoksivat Tiina ja Josefiina. Pikku Tiina päätti sitten että ei mennäkään sisään mutta isosisko Josefiina nosti Tiinan ylös ja raahasi Tiinaa sisään ja vanhemmat tulivat perässä ja samoin myös äidin sylissä oleva pikkuvauva Vesa.







Aune tietenkin hyppi ja tanssahteli innoissaan eteisessä ja lauleli sitä Aunella oli gerbiili-laulua mitä bensa-asemallakin lauleli. Josefiina katsoi hämmentyneenä ja ihmeissään, mutta pikku Tiina tuli mukaan tanssimaan ja laulelemaan. Vanhemmat sanoivat lapsilleen että koettakaahan pärjätä ja olkaahan kiltisti ja antoivat vauvan Ukon syliin ja lähtivät pois. Vauva alkoi kitistä ja Ukko antoi vauvalle pullon ja alkoi juottaa vauvaa pullosta. Sitten vauva nukahti tyytyväisenä Ukon syliin. Ukko kantoi vauvaa sylissään samalla kun Tiina ja Aune juoksentelivat ja hyppivät ympäriinsä ja koirakin oli kohta mukana ja villiä oli touhu. Josefiina katseli koko ajan ihmeissään Aunea kuin miettien että mikähän tuokin on. Ukko päätti ratkaista tilanteen ja sanoi Aunelle:"Aune, näytäpä Josefiinalle gerbiilisi!" Aune meni sitten Josefiinan kanssa huoneeseensa ja pikku Tiina tuli perästä. Aune esitteli Josefiinalle gerbiilit ja kertoi gerbiilien touhuista ja kyseli Josefiinalta, että onko hänelläkin gerbiilejä. Josefiina sanoi, että ei ole ja Josefiina kertoi, että haluaisi kovasti rottia ja on mankunut niitä vanhemmiltaan mutta vanhemmat eivät ole antaneet niitä ottaa. Josefiina sanoi myös, että se on ihan epistä, koska koulukavereillakin on rottia ja Kristalla on kolme rottaa, Sannalla kaksi ja Viivillä ainakin 7 rottaa, mutta ne ei ole Viivin rottia vaan Viivin 12-vuotiaan isosiskon rottia. Josefiina kertoi olevansa 7 vuotta ja täyttävänsä jouluaattona 8. Josefiina kertoi olevansa toisella luokalla. Sitten hän kyseli Aunelta että minkä ikänen Aune on ja monellellako luokalla. Aune sanoi ylpeästi:"Olen 9-vuotias ja ekalla luokalla ja just opin että 1+1 on 2 eikä 10!" Josefiinaa nauratti. Sitten Josefiina kysyi:"Ootsä jotenki vammanen? ku vammaset on kehityksessä jäljessä ja saattaa olla ekalla vaikka on jo 9." Aune suuttui ja tokaisi:"EN OO VAMMANEN!!! ITE OOT HULLU!" ja otti sulkapallomailan ja löi Josefiinaa sillä päähän. Josefiinaan sattui ja Josefiina alkoi itkeä ja meni itkien Ukon luokse ja sanoi:"Ukko, tuo hullu kehari löi minua päähän!" Ukko oli juuri laittanut Vesan nukkumaan ja sanoi tytöille rauhallisesti:"Tytöt, selvitetään tämä asia. Josefiina, ketään ei saa haukkua hulluksi. Ja Aune, lyöminen ei ole hyväksyttävä missään tilanteessa." Ukko piti tytöille puhuttelun ja laittoi molemmat tytöt pyytämään anteeksi toisiltaan. Sitten yllättäin Ukko huomasi että yksi puuttui joukosta. Ja se oli Tiina. Tiina oli mennyt Josefiinan perässä Aunen huoneeseen ja Josefiina oli niin innostunut Aunen gerbiileistä ja Aunesta ettei ollut huomannut paimentaa pikkusisartaan. Nyt pikkusisar oli hävinnyt jonnekin. Ja niinkuin jokainen tietää, kaksivuotias lapsi on nopea ja arvaamaton.







Aune, Josefiina ja Ukko etsivät porukalla Tiinaa ja huutelivat Tiinaa mutta ei kuulunut yhtään mitään Tiinasta. Tiina oli hyvin vilkas lapsi ja kun perheessä oli vielä vauvakin, 3kk ikäinen Vesa-pikkuveli, niin oli todella sekä vanhemmilla että ukillakin kädet täynnä työtä Tiinan vahtimisessa. Tiinaa ei löytynyt Aunen sängyn alta eikä pöydänkään alta eikä mistään muualtakaan. Mutta sitten Aune huomasi, että ruokakomeron ovi oli auki. Aune katsoi sinne ja kuinka ollakaan, siellähän Tiina istui ja oli löytänyt suklaalevyn ja mätti suklaata naamaansa minkä ehti ja oli naama, kädet ja puserokin suklaassa. Tiina hymyili ja söi suklaata. Josefiina ja Ukko tulivat paikalle ja Ukko otti suklaalevyn pois Tiinalta ja pesi Tiinan ja vaihtoi Tiinalle puhtaan puseron. Se suklaa oli alunperin tarkoitettu kaikille lapsille, mutta pikku Tiina oli ovela ja oli ehtinyt ensin. Mutta kyllä Ukolla oli kuitenkin kaapissa lapsille porkkanoita ja omenoita. Ukko pyysi lapset istumaan pöydän ääreen. Ukko nosti Tiinan syöttötuoliin ja Josefiina ja Aune istuivat myös pöydän ääreen. Tiina naureskeli syöttötuolissaan ja Josefiina katsoi pikkusiskoaan paheksuvasti ja torui:"Kuulepas Tiina. Ne suklaat oli meille kaikille tarkoitettu eikä vaan sulle! Et sinä saa syödä kaikkea toisilta!" Mutta Ukko puuttui tuohon komenteluun ja sanoi:"Äläpäs Jossu komentele. Asia meni ohi ja pääasia on että Tiina löydettiin." Sitten Ukko tarjosi Aunelle, Josefiinalle ja Tiinalle omenan ja porkkanan, lantun ja myös sellerin paloja joita oli keittiössä paloitellut. Kaikille tuntui maistuvan. Sitten vauva alkoi kitistä ja Ukko meni katsomaan ja myös koko tyttölauma, Aune, Josefiina ja Tiinakin tulivat perässä. Ukko huomasi, että Vesa on kakkinut housuun. Niinpä Ukko otti Vesalta vaipan pois ja laittoi sen roskiin ja vei vauvan vessaan ja tyttölauma seurasi perässä ja tytöt katselivat kun Ukko pesi Vesan pyllyn hanan alla ja sitten laittoi Vesan takaisin sängylle ja Josefiina tottunein ottein kuivasi sen ja laittoi rasvaa siihen ja lopuksi vaipan. Josefiina oli tottunut hoitamaan pienimpiä sisaruksiaan, koska oli perheen esikoinen. Vesa näytti olevan virkeällä tuulella, niinpä Ukko antoi sitten Vesan makailla sängyllä ja tytöt ihastelivat Vesaa ja touhusivat Vesan kanssa. Josefiina esitteli Vesaa Aunelle ja sanoi Aunelle:"Tämä on meidän pikkuveli Vesa ja tämä on tosi suloinen ja ihana. " Aune sanoi, että niin on. Josefiina kysyi että haluaako Aune pitää Vesaa sylissä. Aune halusi pitää ja Ukko siinä oli paikalla valvomassa tilannetta ja neuvoi Aunea siinä miten pidellä vauvaa ja hyvin se sujui ja Ukko otti siitä myös valokuvan kun Vesa oli Aunen sylissä. Vesa näytti viihtyvän siinä hyvin ja niinpä Aune sai pitemmänkin ajan pidellä Vesaa. Tiina juoksenteli siinä ympäriinsä ja Josefiina otti sitten Tiinan syliinsä ja samalla kun Aune piteli Vesaa, Josefiina piteli Tiinaa. Mutta kohta Tiina alkoi parkua ja rimpuilla pois sylistä. Tiina halusi olla jo iso tyttö eikä mikään vauva. Vesa jonkun aikaa viihtyi Aunen sylissä, mutta sitten alkoi väsyä. Ukko ehsotti, että mitä jos laitetaan Vesa ulos nukkumaan. Ja Josefiina haki Vesan ulkovaatteet ja puki ne yhdessä Ukon kanssa Vesalle ja laittoi Vesalle tutin suuhun ja kun Ukko nosti Vesan syliinsä kun lähti kantamaan Vesaa ulos, niin Josefiinakin halusi siihen samaan kyytiin ja niin Ukko kantoi molempia lapsia eteiseen asti, mutta ulko-ovella laski Josefiinan pois ja laittoi Vesan ulos vaunuihin nukkumaan. Aune sillä aikaa touhusi Tiinan kanssa ja oli vienyt Tiinan huoneeseensa ja esitteli Tiinalle gerbiileitään.







Ukko katsoi kelloa ja totesi, että myös pikku Tiinalla taitaa olla päiväuniaika. Ja Josefiina sanoi:"Niin, Tiina, nyt nukkumaan!" Tiina alkoi kiukutella ja sanoi:"EI EI EI EI!!!" Mutta Ukko otti Tiinan syliinsä ja vei Tiinan sänkyyn nukkumaan. Sitä ennen Ukko kertoi Tiinalle sadun. Aune ja Josefiinakin halusivat kuunnella satua ja saivat olla mukana satua kuuntelemassa. Kun Ukko kertoi sadun, niin Tiina jo nukahti. Kun Pienimmät olivat kumpikin päiväunilla, niin Ukko laittoi pyörimään digiboksiin Aunelle ja Josefiinalle Lolo-pellen tsemppielokuvan ja kun lapset asettuivat sitä katsomaan, niin Ukko siirtyi keittiöön valmistelemaan lapsille päivällistä. Ukko ajatteli tehdä lapsille tällä kertaa muikkuja ja perunamuusia. Kun Aune ja Josefiina katselivat Lolo-pelleä, Josefiina sanoi Aunelle:"Mä oon nähny ton Lolo-pellen. Me käytiin viime vuonna Tiinan kanssa sitä katsomassa kun se esiintyi ostarissa. Mä pääsin Lolo-pellen syliin ja se anto mulle karkkia! Mut Tiinalle se ei antanu ku Tiina oli viel niin pieni et ei saanu syödä karkkia mut mulle se sitä antoi ja mä pääsin Lolon syliin. Sano sinäkin Aune tuolle mun ukille et jos kävisitte sen kaa kattomas tota Loloa niin jos se myös sut ottas syliin." Kun Lolo-ohjelma oli loppu, niin Aune ja Josefiina alkoivat leikkiä Aunen barbeilla ja Bratz-nukeilla. Josefiina katsoi niitä hieman arvostellen ja sanoi:"Mulla noit bratzei on enemmän ku sulla. Mut ei se mitään. sä oot mun kaveri niin mä voin sulle joskus antaa oman bratzin jos tykkäät. tai mä voin oikeestaan antaa sulle ne kaikki, ku mä en enää niil leiki. ne on pikkupentujen leluja mut sä oot vammanen niin sä varmaan leikit." Sitten Tiina jo heräili päiväuniltaan ja Ukko laittoi Tiinan syöttötuoliin istumaan ja pyysi isommat lapset pöytään ja laittoi tarjolle muikkuja ja perunamuusia. Josefiina ja Aune kumpikin osasivat ottaa ruokaa itse, mutta Ukko annosteli Tiinalle pienen annoksen ruokaa ja syötti Tiinaa. Josefiina kommentoi siihen:"Ukki, toi Tiina osaa syödä jo itsekin. meillä kotona äiskä sanoo sille että sen pitä syödä itse!" Mutta Ukko sanoi:"Meillä on eri käytäntö. Tiina on niin pieni vielä että sotkee syödessään ja täällä minä syötän sitä vaikka äitisi laittaakin Tiinan syömään itse." Aune sanoi:"Ukko, voidaanko mennä joskus katsomaan Lolo-pelleä?" Ukko vastasi siihen, että tottakai voidaan, jos Lolo tulee joskus esiintymään Pönkijärvelle.







Ruoka maistui lapsille hyvin ja kumpikin otti myös lisää ruokaa. Kun Ukko oli syöttänyt Tiinan, niin sitten Ukko käytti Tiinaa vessassa potalla ja laittoi Tiinan sen jälkeen Aunen ja Josefiinan kanssa leikkimään ja haki pihalla parkuvan Vesan sisälle ja syötti Vesan tuttipullosta ja laittoi vesan lattialle vauvanpeitolle makoilemaan toisten lasten joukkoon. Josefiina haki kassista vauvanlelut ja niillä vauvanleluilla Josefiina, Aune ja Tiina leikkivät Vesan kanssa ja pelleilivät ja ilmeilivät Vesalle ja Vesaa nauratti. Sitten Vesan vaippa piti taas vaihtaa ja se tehtiin tällä kertaa siinä lattialla ja Aune sai kokeilla sitä hommaa ja hyvin se Auneltakin sujui se vaipanvaihto. Koirakin ilmoitteli pissihädästään ja niin Ukko otti kaikki lapset ulos mukaan ja Aune talutti koiraa ja Ukko työnteli lastenvaunuja ja Josefiina talutti Tiinaa kädestä ja koko porukka käveli ulkona syksyisessä säässä. He kävelivät Ukon salaiselle erämajalle, jossa oli laavu johon sai tehdä nuotion ja myös rantasauna ja siellä sen yhteydessä pieni mökki jossa oli jääkaappi ja muut tykötarpeet. Vesa-vauva tyytyväisenä vaunuissaan köllötteli kun Josefiina, Aune ja Tiina kirmailivat pihasss ja pomppivat lehtikasoissa ja välillä ihmettelivät pikku oravaa joka juoksee puusta puuhun. Ukko teki nuotion ja otti jääkaapista makkarat ja sinappia. Ukko laittoi myös saunan lämpenemään. Ja kaivoi jääkaapista myös limpparit lapsille. Sauna lämpeni ja lämpenemistä odotellessa Ukkokin innostui lasten kanssa leikkimään ja niin he leikkivät ja touhusivat innolla. Koirakin nautti lasten kanssa peuhaamisesta.







Kun sauna lämpeni, niin Ukko ja lapset menivät saunaan, kaikki muut paitsi Vesa. Vesa on vielä vauva ja alle 1v ikäistä ei saa ottaa löylyyn. Niinpä Vesa nukkui vaunuissa sen aikaa kun muut saunoivat ja peseytyivät saunassa. Aune ja Josefiina innostuivat myös uimaan ja uida polskuttelivat järvessä ja menivät taas saunaan ja taas järveen. Sillä aikaa Ukko pesi Tiinan saunassa ja laittoi Tiinalle vaatteet päälle. Vesa heräili vaunuissa ja kun sauna oli jäähtynyt vähän niin Ukko laittoi vauvan ammeeseen vettä ja otti Vesan vaunuista ja otti Vesalta vaatteet pois ja laittoi Vesan ammeeseen ja kylvetti Vesaa ammeessa ja pesi Vesan. Tytöt katsoivat kylvetystä ja pelleilivät ja näyttivät Vesalle ilmeitä ja Vesaa nauratti. Sitten Ukko kuivasi ja puki Vesan ja antoi Vesan Josefiinan syliin ja Josefiina ja Tiina sekä Aune menivät laavulle odottelemaan nuotion lämpenemistä. Ukko katsoi nuotiota koko ajan ja lisäsi tarvittaessa puita ja kun nuotio oli valmis, niin ruvettiin paistamaan makkaraa. Aune paistoi oman makkaransa ensin ja sitten Ukko paistoi Tiinalle makkaran ja vähän auttoi Tiinaa sen syömisessä. Sitten Josefiina sai paistaa makkara. Josefiina antoi Vesan Ukon syliin ja Ukko piteli Vesaa sylissä ja katseli kun Josefiinakin paistaa makkaraa. Lapset joivat myös limpparia. Vesa nukahti Ukon syliin ja lapset söivät hyvällä ruokahalulla ja koirakin sai makkaraa. Sitten alkoi kaikkia lapsia nukuttaa kauheasti ja kovasti lapset halusivat olla yötä rantasaunan mökissä. Niinpä Ukko teki lapsille petin sinne ja lapset pesivät hampaansa ja kävivät sänkyihinsä makaamaan. Vauva laitettiin pinnasänkyyn ja siinä se jo nukkuikin. Ukko kertoi lapsille iltasaduksi kertomuksen Raamatusta ja sitten rukoiltiin iltarukous ja kohta lapset jo nukahtivatkin, samoin lasten jalkopäähän nukkuman käynyt koira. Kun lapset nukkuivat, Ukko meni vielä nuotiolle ja paistoi makkaraa ja söi sitä ja ajatteli, että kyllä nuo lapset ovat ilo, siunaus ja ennenkaikkea Jumalan antama lahja.





Eräänä päivänä pikku Aunella oli lomaa koulusta keväällä, helatorstain jälkeisenä perjantaina. Mutta työvalmennus Hirven työnteko oli silloin käynnissä. Niinpä Aune kysyi luvan sijaisisältään Ukko Kummolalta, että saisiko mennä vierailemaan työvalmennus Hirveen. Ja kävihän se oikein hyvin. Petralla oli silloin työpäivä ja Auroralla eli Petran ja Aunen äidillä vapaapäivä, mutta Aurora nyt poikkeuksellisesti tuli sinne myös perjantaina vaikkei perjantai Auroran käyntipäivä yleensä olekaan. Aurora halusi näyttää pikku tytölleen Aunelle, millaisessa paikassa äiti ja isosisko ja isoveli tekevät hommia. Petra haki Aunen Ukko Kummolan kotoa ja vei sinne Hirveen yhdeksi päiväksi katselemaan paikkoja. Aune siellä alkoi heti juoksennella käytävällä, mutta totteli, kun kiellettiin juoksemasta. Mutta siellä oli niin paljon katsottavaa, että Aune ei millään malttanut olla säntäilemättä paikasta toiseen kyselemään ja höpöttämään kaikenlaista ihmisille. Petra komensi Aunea olemaan kunnolla ja sanoi ärtyneenä:"Hei onks sun aina pakko juosta ku joku päätön kana! saa hävetä silmät päästään!" ja otti sitten Aunea kädestä kiinni ja yritti raahata Aunea eteenpäin. Mutta Aune vaan nauroi. Mutta Aurora otti sitten Aunea kiinni toisesta kädestä ja niin Aurora ja tyttäret Petra ja Aune menivät käsi kädessä askartelupuolen työpajaan esittelemään että tämmöinen pikkutyttökin meidän perheeseen kuuluu. Aune näki kuinka ihmiset askartelivat helmistä koruja ja Aune sanoi:"Minäkin haluan askarrella helmikoruja!" ja Aunen annettiin niin myöskin tehdä. Ja Aune keskittyi askarteluun yhdessä työvalmennus Hirven aikuisten valmentautujien kanssa. He kyselivät Aunelta, että minkäs ikäinen olet ja monennellako luokalla. Aune sanoi, että 9-vuotias ja ekalla luokalla. Kaikki hieman ihmettelivät asiaa, koska Aunen pitäisi ikänsä puolesta olla jo kolmannella ja Aune oli aika pitkä 9-vuotiaaksi. Mutta eivät he sitä ihmettelyä ääneen sanoneet. Aune askarteli yhdet helmet, mutta sen jälkeen ei jaksanutkaan keskittyä enää vaan sanoi menevänsä pissille. Aurora sanoi, että tulet sitten heti takas pissiltä, mutta kun Aune oli käynyt pissillä, Aune päätti lähteä tutkimaan paikkoja tarkemmin. Aune katosi näkyvistä ja meni ovesta ulos. Hän päätti ihan omin nokkinensa tutkia mitä sieltä Työvalmennus Hirvestä löytyy. Aune meni ensimmäisenä navettaan ja siellä näkyi olevan miehiä paiskimassa töitä. Aune pujahti huomaamattomasti lehmien luokse ja alkoi taputella lehmiä ja jutteli niille samalla:"Moi vaan lehmä, minä tykkään sinusta!" ja rupesi halailemaan lehmiä. töissä olijat eivät juurikaan Auneen kiinnittäneet huomiota, luulivat vain, että Aune on joku lapsi lähellä olevista taloista ja tullut lehmiä muuten vaan katselemaan. Tuli ruokatauko ja miehet lähtivät syömään ruokalaan ja Aune jäi navettaan yksin. Aune silitteli ja taputteli kaikki lehmät erikseen. Mutta sitä ei Aune tiennyt, että lehmien joukossa on myös vihainen sonnilehmä. Se vihainen sonni on Ayshiresonni nimeltänsä Peku. Aune ei sitä tiennyt ollenkaan että se vihainen on. Niinpä Aune meni senkin lehmän lähelle halimaan ja taputtamaan sitä. Mutta kuinka ollakaan, sonni suuttui siitä ja potkaisi Aunea ja heitti sarvillaan Aunen navetan toiseen päähän. Aune ei ensin tajunnut mitä sattui, mutta sitten Aune yritti nousta ylös mutta ei pystynyt ja käteen ja jalkaan koski ja tuntui kuin ne olisi melkein lähteneet irti. Aune alkoi parkua ja ulista ja huutaa äitiä. Mutta kukaan ei huomannut kun kaikki olivat ruokatauolla.







Samaan aikaan Petra ja Aurora etsivät Aunea ja huutelivat Aunea, mutta eivät löytäneet. Navettaan tuli miehet ruokatunnilta ja huomasivat pienen tytön parkumassa navetan perällä. He kutsuivat työnjohtajan paikalle ja työnjohtaja katsoi Aunen ja soitti ambulanssin. Samaan aikaan kun ambulanssi oli pihassa, niin Aunen äiti ja isosisko arvasivat, että nyt on käynyt Aunelle pahasti. Heille kerrottiin, että lehmä potkaisi Aunea ja Aune täytyy viedä sairaalaan. Niin päättyi ikävästi Aunen vierailu työvalmennus Hirvessä. Asiasta soitettiin myös Ukko Kummolalle. Sairaalassa Aune tutkittiin ja Aune ei pystynyt nousemaan eikä kävelemään ollenkaan. Itki vaan ja valitti kipujaan. Aunella oli todettu myös luunmurtumia. Niinpä Aune otettiin lastenosastolle tutkimuksiin ja hoitoihin. Aunen selkä oli myös vioittunut ja Aune päätettiin myös leikata. Kun Aunea vietiin lastenosastolle, niin Aune sai viihtyisän huoneen, jossa huonekaverina oli mustaihoinen pikkutyttö. Aune ei ollut koskaan ennen nähnyt mustaa lasta. Niinpä Aune kovasti ihmetteli näkemäänsä ja koska on ikäisekseen lapsellinen, hän ensi sanoikseen kysyi tytöltä:"Minkä takia oot noin musta?" Tyttö osasi onneksi suhtautua asiaan hyvin ja sanoi:"Minun nimeni on Ayla. Minut adoptoitiin Afrikasta kun olin vuoden vanha." Aune mietti hetken asiaa ja kysyi:"Eikös ne siellä Afrikassa näe nälkää?" Ayla vastasi:"Kyllä siellä köyhää on ja siksi minut annettiinkin adoptiolapseksi." Aune oli kuullut puhuttavan Afrikan nälkää näkevistä lapsista, mutta oli asiasta vetänyt ymmärtämättömyydessään aika outojakin johtopäätöksiä. Niinpä Aune kysyi:"Syökö ne Afrikan nälkää näkevät ihmiset koirankakkoja?" Aylaa rupesi naurattamaan ja Ayla nauroi eikä naurulle meinannut loppua tullakaan. Mutta sai vihdoin naurultaan sanotuksi:"Eivät tietenkään! Ne syövät puun juuria ja joskus riisiä tai maissipuuroa." Siihen Aune vastasi:"Mun pitää syödä joka aamu lautasellinen kaurapuuroa. Mutta puunjuuria en ole ikinä maistanut." Aylaa hieman huvitti. Mutta sitten tuli puheeksi koulunkäynti ja ikä. Niinkuin aina yleensäkin. Ja taas Aune vastasi, että on 9-vuotias ja ekalla luokalla. Ja sanoi sen että osaa sen että 1+1 on 2 mutta muita laskuja ei vielä osaakaan. Ayla sanoi olevansa 14-vuotias ja yläasteella, 8.luokalla. Aune tykkäsi Aylasta kovasti ja Aylasta tuli tavallaan Aunelle kuin isosiskohahmo. Aunella oli paljon kipuja ja usein Aune itki ja parkui ja Ayla kutsui silloin hoitajan paikalle ja Aunelle annettiin kipulääkettä. Ayla oli hyvin myötätuntoinen, kun Aune on kipeä ja Ayla yritti lohduttaa ja olla tukena ja ilahduttaa pientä ystäväänsä. Ayla oli jo 14-vuotias, mutta silti hänellä kävi jutut hyvin yksiin pikku Aunen kanssa. Ayla itse oli sairaalassa sen takia kun hänellä oli niin paha flunssa, että tulehdusarvot veressä ovat korkealla. Ayla oli antibioottitiputuksessa siellä. Välillä Aylan vanhemmat kävivät Aylaa katsomassa ja olivat hyvin huolestuneen näköisiä.







Mutta Aunen tilanne oli vakava. Aune ei pystynyt itse käymään edes vessassa, joten vaippoja jouduttiin Aunella pitämään. Aunea tutkittiin ja välillä Ukko Kummola ja Petra ja Aurora kävivät Aunea katsomassa. Aunella oli sekä kädessä että jalassa kipsi. Ja selkäleikkauksessakin Aune oli. Aunella ei ollut mitään vakavaa ja ennuste oli hyvä. Mutta sen opetuksen Aune sai, että ei pidä mennä vieraiden eläinten lähelle. Aune tuntui viihtyvän sairaalassa varsinkin kun siellä oli se Ayla kaverina. Ukko Kummola kävi joka päivä katsomassa Aunea ja kävi muuten ilmi, että Ayla asuu aika lähellä Ukko Kummolan kotia ja on erään ukolle tutun pariskunnan afrikkalainen adoptiolapsi. Viimeksi Ukko oli nähnyt Aylan silloin kun Ayla oli ollut vasta ala-asteella. Ayla sanoi muistavansa Ukon. Ukkoa hieman huolestutti yksi asia tuossa Aylassa ja Aylan vaikutuksessa Auneen. Ukko tiesi sen perheen jossa Ayla on, se perhe on eräs Särkilahden perhe tuolta samalta kylästä ja Särkilahdet ovat Jehovan todistajia ja Ukko itse on helluntailainen. Tiettävästi myös Ayla on käynyt Jehovan todistajien kasteella ja kuuluu siihen uskontokuntaan. Ainakin Aylan vanhemmat, Claudia ja Tauno ovat kumpikin jo toisen sukupolven, ellei jopa kolmannenkin sukupolven Jehovan todistajia suvussaan. Särkilahdilla on iso talo tuossa muutaman sadan metrin päässä ja perheeseen kuuluu Aylan lisäksi yksi Aylaa pari vuotta vanhempi poika, joka on perheen biologinen lapsi. Lisäksi perheessä on ollut aina koiria, villakoiria ja bichon frisejä, koska perheen isä on allerginen koirille ja on sanottu että villakoirat ja bichon friset eivät allergisoi niin pahasti. Ja tiettävästi Aylalla ja Aylan veljellä on ollut akvaariokaloja ja triopseja, joita he pari kesää sitten kiertelivät myymässä ovelta ovelle kun yrittivät niillä kaloilla saada rahaa. Mukavia ihmisiä muuten olivat nuo Särkilahdet, mutta suhtatuivat kielteisesti siihen uskoon mitä Ukko Kummola edustaa eivätkä antaneet lastensa mielellään olla Ukon kanssa tekemisissä.







Ayla pääsi jo aika piankin pois sairaalasta. Ukko näki kun Aylan vanhemmat ja veli tulivat Aylaa hakemaan ja olivat Ukon nähdessään kohteliaita mutta hieman kiusaantuneen oloisia. Vähin äänin he tytön kanssa lähtivät sieltä. Ayla oli jättänyt Aunelle lapun jossa oli mese-ja skypeyhteystiedot ja viesti:"Ollaan yhteyksissä, pikkusiskohahmo! T: isosiskohahmosi Ayla." Aune jäi pariksi päiväksi Aylan jälkeen sairaalaan ja kovasti kaipaili ja ikävöi Aylaa. Ja puhui Aylasta tosi paljon Ukollekin ja sanoi Ukolle, että pyydetään Ayla meille käymään. Ukko ajatteli, että olkoon menneeksi, mutta sillä ehdolla että mitään muiden uskontojen lehtiä ei Ukon taloon tuoda. Ja Aylahan on vasta 14-vuotias lapsi ja lapset ovat Ukon luokse aina tervetulleita, olipa heidän vanhemmat minkä uskontokunnan edustajia tahansa. Mutta siinä kulki raja, että mitään vartiotornilehtiä ym ei Ukko kotiinsa huoli. Aune pääsi pian sairaalasta ja joutui kipsiä pitämään sekä kädessä että jalassa jonkun aikaa. Ja pyörätuolikin otettiin käyttöön. Kun Ukko sitten toi pyörätuolissa olevan ja kipsiä käyttävän Aune-tyttösen kotiin, niin samana päivänä soitettiin, että myös Joel pääsee tänään pois sieltä kuntoutusosastolta kehitysvammalaitoksesta. Joelille oli tehty kolme diagnoosia: Retardatio mentalis(määrättelemätön älyllinen kehitysvammaisuus), autistiset piirteet ja hebefreeninen skitsofrenia. Joel tuotiin Ukon luokse sairaalasta invataksilla ja Joelin papereissa luki, että Joel on niin pahasti sairas että todennäköisesti joutuu jo nuorena eläkkeelle.







Nyt oli Ukolla työtä kun oli kaksi vammaista lasta hoidettavana ja kumpikin lapsista joutui käymään kuntoutuksessa useita kertoja viikossa. Aune oli pyörätuolissa ja näytti yllättävän hyvin sopeutuvan pyörätuoliin eikä siitä paljoa edes kärsinyt. Aune oli iloinen ja elämänmyönteinen tyttö sairaudesta huolimatta. Joel eristäytyi omiin maailmoihinsa ja oli vain huoneessaan ja tuli sieltä ulos vain syömään. Ja puhui outoja, sekavia juttuja joista ei saanut tolkkua. Joel puhui mm peikosta joka on öisin ikkunan alla. Joel ei voinut käydä enää entistä kouluaan, vaan taksi tuli Joelin joka aamu hakemaan sairaalalle ja Joel kävi siellä sairaalassa potilaana oleville lapsille tarkoitettua koulua. Myös terapioissa Joel kävi sillä samalla taksikyydillä säännöllisesti. Aune oli hämmentynyt muuttuneesta veljestään, joka ei tehnyt juuri muuta kuin makaili sängyllään ja naureskeli itsekseen eikä enää entiseen tapaan edes leikkinyt Aunen kanssa. Ukko joutui taas selittämään asioita Aunelle. Ukko selitti selkokielisesti ja lapsentajuisesti sen, mitä tarkoittaa skitsofrenia ja mitä oireita siihen kuuluu ja miten tulee suhtautua ihmiseen jolla on skitsofrenia. Aunea hämmensi kovasti veljen sairaus. Aune oli jo pienestä saakka joutunut kokemaan elämässään kovia ja hämmentäviä kokemuksia. Ne olivat osaltaan hidastaneet Aunen kehitystä. Ja nyt tuli myös tuo hämmentävä tilanne, kun oma veli oli muuttunut oudoksi. Ukko sanoi, että Joel voi kuntoutua siitä ja sen takia Joel käy sairaalakoulua, että kuntoutuisi siellä ja oppisi elämään sairautensa kanssa.







Myös muita mullistuksia sattui lähipiirissä. Aunen äiti Aurora oli retkahtanut taas viinaan ja joutunut mielisairaalan päihdeosastolle. Ja Aunen sisko, Petra oli löytänyt miehen ja tullut raskaaksi. Petralla on vaikea narsistinen persoonallisuushäiriö joten Ukko ajatteli, että ei mahda senkään lapsen elämä kovin onnellista olla sitten kun syntyy. Mutta Aunen tilanne eteni hyvää vauhtia eteenpäin. Aune sai kipsin pois ja kävi kuntoutuksessa ja yritti opetella uudelleen kävelemään. Aunella oli koko ajan iloinen ja reipas asenne, joka auttoi Aunea kuntoutumisessa. Pyörätuoli oli edelleen tarpeen. Mutta hyvin Aune siihenkin sopeutui ja kelaili itseään pyörätuolilla eteenpäin ja taaksepäin. Aune kävi tutkimuksissa ja kuntoutuksissa toki edelleen. Mutta kävelemään opettelusta ei tahtonut tulla mitään eikä Aune pysynyt pystyssä ja valitti, että koskee kun yrittää kävellä. Lääkärit sanoivat, että voi olla, että Aune tulee lopun ikäänsä tarvitsemaan pyörätuolia. Mutta kuntoutuksessa Aunea käytettiin ja toivoa pidettiin yllä ja pyörätuoli Aunelle määrättiin toistaiseksi. Aunen aivoista oli liikeradat vaurioituneet niin pahasti, että todennäköisesti Aune on ainakin osittain kävelykyvytön lopun ikäänsä. Kun tämä asia sanottiin Aunelle, niin Aune otti asian vastaan yllättävän hyvin ja näytti siltä, kuin Aunelle pyörätuolissa oleminen on vain yksi tapa elää, yksi tapa muiden joukossa ja Aunen kanssa eläminen opetti Ukkoakin ymmärtämään, että ei elämässä ole tärkeää, millaista se on, vaan miten sen ottaa. Ukkoa suretti ja murehdutti monet vaikeat asiat omassa ja läheisten elämässä, mutta iloa antoi se, kun perheeseen kuului iloinen ja positiivinen pikku Aune, joka aina ajatteli kaikesta niin positiivisesti.







Eräänä viikonloppuna tuli sitten Josefiina Ukko Kummolan luokse ukkilaan. Tiina ja Vesa eivät olleet nyt mukana, koska Ukko oli nyt talossa ainut aikuinen ja muuten olisi ollut liikaa hoidettavia jos olisi ollut vielä ne pienetkin. Aune on liikuntarajoitteinen, joten Aunen hoitaminen vie niin paljon aikaa ettei siinä samalla olisi ehtinyt millään hoitaa 2-vuotiasta ja sen lisäksi myös vauvaikäistä. Mutta Josefiina tuli viikonlopuksi käymään ja nyt oli Joel, Aune ja Josefiina Ukon hoidettavina. Josefiina kyseli paljon Aunelta, että millaista oli sairaalassa ja millaista on olla pyörätuolissa. Aune sanoi, että ihan kivaa. Ja mennä huristeli pyörätuolin kanssa hyvin luontevasti siinä missä Josefiina kulkee omin jaloin. Ja kun tytöt lähtivät pihalle leikkimään, niin Ukon mielestä oli mukavaa katsella ikkunasta kun Josefiina ja Aune leikkivät hippaa. Josefiina juoksi omin jaloin ja Aune kelasi itseään pyörätuolilla vähintään yhtä nopeasti. Hyvin luontevasti Josefiina näytti suhtautuvan Aunen vammaan ja se oli hyväksi Josefiinallekin nähdä myös erilaisia lapsia. Ja silloin Ukko oli ylpeä, kun Josefiinan äiti kertoi, että Josefiinan luokalle kouluun oli tullut tyttö jolla on Aspergerin syndrooma. Kaikki muut olivat karttaneet sitä Asperger-tyttöä ja kiusanneetkin, mutta Josefiina oli ollut sen tytön kaveri ja oli ollut välitunnilla sen tytön kanssa ja puolustanut jos joku yrittää as-tyttöä kiusata. Josefiina oli oppinut Aunen kanssa ollessaan ymmärtämään vammaisuutta ja hyväksymään myös erilaiset ihmiset porukkaan mukaan.