Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, ettei pysty sietämään puolison ahdistusta/masennusta yhtään?
19.07.2012 |
Ahdistunut/masentunut puoliso käyttäytyy suurimman osan ajasta ihan normaalisti ja arki pyörii. Kyse ei siis ole siitä, että hän sylkisi jatkuvasti taakkaansa toisen päälle, tai että pariskunnan pitäisi tanssia ahdistuneen osapuolen pillin mukaan. Perheessä on myös iloa ja tekemistä yhdessä ja erikseen.
Suhteen toinen osapuoli ei kuitenkaan kestä tätäkään. Puolison ahdistuneisuus on hänelle valtava möykky, jota hän ei pysty käsittelemään. Hän kieltäytyy esim. lukemasta aiheeseen liittyvää asiatietoa, koska "ei halua vatvoa asiaa". Jos ahdistunut puoliso sanallakaan viittaa olotilaansa, niin toinen poistuu paikalta. Ikään kuin hänelle saisi olla olemassa vain hyvinvoivana.
Vinkkejä? Ei varmaan tarvitse alleviivata, että minä olen se ahdistunut.
Kommentit (8)
Mutta kyllä puolisoa pitäisi osata tukeakin, kyllähän se kuuluu rakkauteen. Ei se voi olla niin, että pelkkä onni ja ilo otetaan, mutta muu sitten sysätään maton alle ja jätetään toinen suruineen yksikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehellesi mitä kaikkea teet parhaillasi voittaaksesi masennuksen/ahdistuksen.
Anna miehellesi tilaisuus kertoa miten sinun sairautesi vaikuttaa häneen ja koko perheeseenne. Saatat yllättyä. Tosin tee tämä vain, jos sairautesi on tasaisessa vaiheessa.
Ja hyväksy, että miehesi ei ole pakko sietää sinun sairauttasi. se tekee sinusta jonkun muun, kuin sen naisen jonka hän valitsi puolisokseen. voit kertoa tämän myös miehellesi.
Meillä se ahdistunut/masentunut ei halua lukea mitään eikä tarttua mihinkään mikä tavallaan kuuluu oireisiin. Minä taas yritän ratkoa ongelmaa ja saada häntä kuntoon, kaikin käytettävissä olevin voimavaroin. Tuo alkaa syödä voimiani, en tiedä kauanko jaksan jos ei ala muutosta näkymään. On siis kestänyt vuosia eri muodoissa, koko suhteen ajan ja kuulemma ennen sen alkamistakin jo eli yli puolet hänen elämästänsä.
Epäilen ettei hän ole aivan sitoutunut suhteeseen jos ei halua olla siinä osallisena. Muutoin luulisi kiinnostavan saada sinut kuntoon jos se mahdollista vain on.
Sitten tajusin, että en jaksa. En jaksa olla terapeutti, äiti, mielenterveyshoitaja, piika ja kuunnella toisen pahaa oloa enää loputtomiin.
Erosimme ja se oli elämäni paras päätös. Toisten voimavarat eivät vain riitä kahden ihmisen ja lasten kannattelemiseen ja kokevat sen kiusallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sairaus hallitsee koko elämää. Minä kuitenkin pystyn hoitamaan arjen asiat normaalisti, enkä todellakaan odota miehestä terapeuttia itselleni. Päin vastoin olen jo alkanut vältellä koko aihetta, kun mies ei sitä kerran kestä.
ap
voi kokea, että ahdistuneisuus/masentuneisuus hallitsee tai vaikuttaa elämään.
Taikka sitten se tekee elämästä arvaamatonta. Tuo voi olla se, miksi asiaa on vaikea kestää.
Tai että et ole olemassa hänelle "kokonaan" kun sinulla on tuo.