Miten selvitä lapsen kuolemasta? esikoisemme kuristui napanuoraan rv 39, ja

Lapsettomuushoidoilla olimme saaneet raskauden alkuun. Se tuntui niin väärältä, että menetimme vauvamme ennen kuin olimme saaneet häntä edes syliin.



Itkimme mieheni kanssa silmät päästämme sitä surua ja tuskaa. Suru helpotti hieman vasta kun uusi raskaus sai alkunsa (myös hoidoilla).

Pahimmassa surussa meni varmasti se ensimmäinen vuosi.



Luojalle kiitos, että saimme ensimmäisen menetetyn jälkeen vielä kaksi lasta. Uskoisin, että muutoin suru olisi vain jatkunut ja jatkunut..



Minun ja mieheni kohdalla se surua ja tuskaa lievittävä asia oli uusi raskaus. Vaikka uusi lapsi ei korvaa menetettyä, mutta se auttaa selviämään surusta eteenpäin.



Nyt menetyksestä on kulunut kymmenen vuotta ja pystyn siitä puhumaan ilman itkua.



Jos sinusta tuntuu, että et ole valmis uuteen raskauteen, niin odota! Jokainen toipuu omalla tavallaan surusta ja vain itse tietää mikä on omalla kohdallaan hyväksi.



Lämmin halaus sinulle!

Ja lääkäri kielsi vielä 4kk kuluttua tarkastuksessa yrittämästä ennen kuin surutyö on tehty. Minusta tuo tyhmä ohje, sillä mistä sen voi tietää, milloin se on tehty. Ja sitähän voi tehdä vaikka lopun ikänsä. Itse olin heti valmis yrittämään.



Sinä itse tiedät parhaiten, milloin olet valmis uuteen yitykseen.



Minulle parhaan avun tarjosi www.kapy.fi. Sieltä voi saada tukihenkilön ja keskusteluryhmiäkin on ympäri Suomen.

Tuohon ei kukaan osaa antaa vastausta. Kaipaat ja suret ja ajattelet lasta varmasti koko loppuelämäsi.



Täällä oli tänään pitkä ketju, jonka oli aloittanut äiti, jonka lapsi oli kuollut. Lue se, ehkä siitä tulee ajatuksia? Yritän kaivaa sen.



Mutta voimia, halauksia. Itkettää puolestasi :(