Miten te saatte tehtyä kotitöitä ja pihahommia kun pienet lapset pörrää mukana?

Lapseni tottelevat sisällä ääniohjausta; siivoan yhden osan talosta kerrallaan, ja jos meneillään on joku juttu johon ei lapsia kaivat (kuten lattioiden pyyhkiminen; lattiat on märkänä niin liukkaat että lapset kaatuvat satavarmasti) niin kerron vaan että tänne ei nyt tulla, ja osoitan rajan jota ei ylitetä. Pitäähän siinä joskus vähän kitinää ja itkuakin kuunnella, tietenkin.



Ulkona en sen sijaan saa mitään tehtyä, koska vieressä kuitenkin menee tie ja haluan vahtia varsinkin tätä pienempää ihan koko ajan. Lisäksi useimmat puutarhatyökalut on tosi vaarallisia jos lapset käsittelevät niitä. Meillä pienempi (1,5-vuotias) pistää vielä kaiken suuhun, ja yritän olla rohkaisematta koskemaan kukkiin ja kasveihin. Piha rehottaa, mut antaa rehottaa - jos ei pysty niin ei pysty.

Minä olen luonteeltani sellainen keskittyjä ja rauhallisesti mutta määrätietoisen etenevästi työskentelevä. No sellainen työtyylihän ei nyt sitten pienten lasten kanssa käy yhtään yksiin.



Tässä on vain pakko ollut opetella sellainen itselle vieras työskentelytapa, että silloin, kun näkee hetkensä koittaneen, niin silloin pitää rynnätä homman kimppuun ja tehdä sitä kiivaasti se kymmenen minuuttia, joka siihen hommaan mahdollisesti suotiin.



Ja yksi työhän kestää tuolla taktiikalla aina vähintään kolme päivää. Erittäin turhauttavaa. Mutta toisaalta tervettäkin kokeilla muita työtapoja. Ja itsetuntemuskin tässä on lisääntynyt, kun tulee ihan tietoisesti pohdittua ja analysoitua, että mikä mättää.

on mahdotonta tahmimista, etenkin jos lapsi yhtään väsynyt/kipeä tms. Mutta aika usein hommat onnistuu niin että pikkuapurille kehittää jonkun oman tehtävänsä.

tosi rohkasevaa kuulla etten mä ookkaan ainoa joka kokee tämän vaiheen hiukan haastavaksi.. oon pikkuhiljaa alkanut havahtua tähä tilanteeseen että sitä rauhallista hetkeä ei taida vielä hetkeen tulla, että mun on nyt vaan jotenkin tässä kaiken rumban keskellä vaan tehtävä näitä juttuja ja keskeyttää tämän tästä. Tosi rasittavaa sikäli, että olen vähän semmonen taiteilijasielu, että kun saan jonkun inspiraation niin se pitää heti tehdä ja toteuttaa tai muuten turhaudun.. Ei muuten tää ideologia istu kovin hyvin lapsiperheeseen :D

AP

mua aikanaan ärsytti lause: aika aikaans kutakin. Mutta se vaan pitää paikkaansa. Pikkulapsivaiheessa kannattaa olla itselleen armollinen ja jättää pihatyöt ja siivoukset minimiin. Älä kutsu vieraita, joiden takia paikkojen pitäisi kiiltää. Sovi tapaamiset kahvilaan tai mukavaan luontokohteeseen. Tai tee pikasiivous tai kitkentä sillä aikaa kun isi vie lapset pihalle.