Olenko ainoa äiti jonka mielestä isillä ei ole samanlaisia velvollisuuksia hoitaa lastaan?

ja vastaus kysymykseen: Olet.

aivan samaa mieltä ap:n kanssa!



Tä on taas tätä missä tasa-arvo on mennyt metsään niin että rytisee.



Aina löytyy poikkeuksia, onhan ihmiset yksilöitä, muuta pääsääntöisesti se on äidin tehtävä hoitaa vauva.



Ja se on loistavaa että isät on mukana ja takuulla parempi että ovatkin.

Me tehtiin alusta asti vissiin ihan väärin.

Kun vauva 5 viikkoisena kotiutui keskolasta, isä toi vauvan kotiin ja äiti meni hoitamaan kelaan papereita. Isä antoi kotona vauvan ekan maitopullollisen....ihme että tuo 5-vuotias on ihan normaali???



Vai johtuisko ihan siitä, että hoitsut keskolassa alusta asti kannustivat myös isää hoitamaan lastaan tasavertaisena vanhempana?

Me tehtiin alusta asti vissiin ihan väärin.

Kun vauva 5 viikkoisena kotiutui keskolasta, isä toi vauvan kotiin ja äiti meni hoitamaan kelaan papereita. Isä antoi kotona vauvan ekan maitopullollisen....ihme että tuo 5-vuotias on ihan normaali???



Vai johtuisko ihan siitä, että hoitsut keskolassa alusta asti kannustivat myös isää hoitamaan lastaan tasavertaisena vanhempana?

Vai johtuisko ihan siitä, että hoitsut keskolassa alusta asti kannustivat myös isää hoitamaan lastaan tasavertaisena vanhempana?

mikä on syynä, että 5v on ihan normaali... Ja toivottavasti pysyykin normaalina.

Mutta se ei ole sama asia kuin että äiti ja isä jakaa jotkut hoitovuorot, vaan sitä että molemmat ottaa yhtä paljon vastuuta perheestä kokonaisuutena. Vauvaikäiselle äiti on koko maailma, joten äidin tehtävä on ottaa vastuu vauvasta. Mutta vastaavasti isän on tällöin otettava enemmän vastuuta taloudesta (rahanhankinta, kotityöt, isommat lapset). Ja tietenkin isä/mummi/pappa aloittaa sen suhteen luomisen jo vauvaan, koska siitä vauvasta tulee lapsi joka kaipaa myös isää ja muuta sukua. Isän läsnäolo perheessä on siis aivan yhtä tärkeää kuin äidinkin, vain eri tavalla.



Ei se nyt niin mene ettei isällä ole velvollisuuksia koska vauva. Luonto tai jumala tai suuri kurpitsa on suunnitellut ihmiset laumaeläimeksi jotka huolehtivat toinen toisistaan, ei omiin harrastuksiinsa ja hauskanpitoonsa keskittyväksi erakoksi!

näitten vastausten perusteella mietin, että kun meille on tulossa ero. Vauva 4kk. Isä haluaisi 50/50 pitää vauvaa. Itse en haluaisi olla niin paljon erossa vauvasta. Vauva vielä täysimetykselläkin, tietty se pitäis sitten lopettaa. Suostuako vai ei?

Lapsihan on puoliksi isän. Alussa, kun vauvaa imetetään, hän ei voi olla pitkään (päiviä) äidistä erossa. Mutta kyllä silloinkin vauvan voi totuttaa isään niin, että vauva kokee isän turvalliseksi hoitajaksi ja äiti voi käydä vaikka kaunpungilla ostoksilla rauhassa.



Erotilanteessa en kuitenkaan antaisi pikkuvauvaa silti 50/50 isälle, jo ihan ruokintasyistä. Ja siksi, että noin pienelle ei ole hyvä, jos ympäristö ja hoitaja vaihtuu koko ajan; heti kun ehtii tottua yhteen, vaihtuukin toinen tilalle.

näitten vastausten perusteella mietin, että kun meille on tulossa ero. Vauva 4kk. Isä haluaisi 50/50 pitää vauvaa. Itse en haluaisi olla niin paljon erossa vauvasta. Vauva vielä täysimetykselläkin, tietty se pitäis sitten lopettaa. Suostuako vai ei?

Ainakaan meidän kaupungin lastenvalvojat ei suostu hyväksymään 50/50-sopimusta alle 3-vuotiaiden kohdalla.

Mutta en minä ole missään baareissä ja saleilla laukkonu. Vaan olen vaikka saattanut katsoa olkkarin sohvalla telkkaria tai olla lenkittämässä koiraa kun mies on esim. huolehtinut vauvan iltapalat yms. Pääsääntöisesti se olen minä joka laittaa lapsen sitten nukkumaan.



Minä pidän enemmän tärkeänä sitä että se isä tosiaan osaa hoitaa lasta ja vastata sen tarpeisiin myöhemminkin. Jos vaikka käykin niin että äiti esim. joutuu pitkäksi aikaa sairaalaan tms. yhtä epätodennäköistä. Ja tokihan on aikomus lisääkin lapsia tehdä, ei tuota lasta sinne sairaalaan voi mukaan ottaa.



Ja voi apua mitä olisi eilisestä tullut jos isä ei olisi lapsen kanssa pärjännyt kun itse laukoin vessassa oksentamassa ja ripuloimassa. Tässä vaiheessa annoin kaikki sympatiat yh-vanhemmille, koska se lapsikin piti hoitaa.

Se on ihan biologiaa, että paremmin "villissä luonnossa" pärjäävät ne, joiden ihmislasten tapaan avuttomina syntyviä jälkeläisiä hoitaa muutkin kuin oma emo.



Mitään linkkiä tai tieteellistä tutkimusta tähän ei nyt ole heittää, mutta ehkä joku "akateemisempi" ne löytää. Esimerkiksi linnuissa vain naaras hoitaa sellaisia pesäpakoisia poikasia, joita ei pesään ruokita vaan hankkivat itse sapuskaansa heti kun kuoriutuvat. Kanalinnut esimerkiksi.



Emme toki elä kivikautta, jolloin uroksen pääasiallinen homma oli siittää uusia jälkeläisiä, taistella reviiristä ja hankkia ruokaa (ensisijaisesti itselleen). Tämä on ihan luonnonvalintaa, että länsimaisissa yhteiskunnissa suurempi osa ihmislapsista pysyy elossa kuin niissä maissa, joissa vain naiset huolehtivat lapsista. Isoäidistäkin on hyötyä.

Jos ei takerruta vain vauva-aikaan ja muistetaan, että lapsi on lapsi vielä pitkään sen jälkeenkin.



Olisin ihan valmis sopimukseen, että äiti hoitaa 95% ensimmäiset kolme vuotta, ja sen jälkeen isän osuus lisääntyy niin että 7-10-vuotiaan hoito menee 50/50 ja sen jälkeen päävastuu siirtyy varsinkin poikien kohdalla isälle.

Oliko vaan sun oma mielipide vai oliko jotain "faktaa" pohjalla. Voisin kanssa ajatella jotain tämän suuntaista.

Jos ei takerruta vain vauva-aikaan ja muistetaan, että lapsi on lapsi vielä pitkään sen jälkeenkin.

Olisin ihan valmis sopimukseen, että äiti hoitaa 95% ensimmäiset kolme vuotta, ja sen jälkeen isän osuus lisääntyy niin että 7-10-vuotiaan hoito menee 50/50 ja sen jälkeen päävastuu siirtyy varsinkin poikien kohdalla isälle.

Yhtä lailla tytöt isäänsä "kaipaavat" kuin pojatkin. Ja kyllä, tyttöjen kanssa voi tehdä ihan samoja juttuja kuin poikienkin jos se siitä on kiinni.

velvollisuus hoitaa lastaan kuin lapsen äidilläkin. Se miten vanhemmat sen jaon sopivat, on jo sitten toinen juttu, mutta toivottavasti tekevät kaikki niin, että ovat tyytyväisiä. Liian harvoin vain kuulee näistä tyytyväisistä...

velvollisuus hoitaa lastaan kuin lapsen äidilläkin. Se miten vanhemmat sen jaon sopivat, on jo sitten toinen juttu, mutta toivottavasti tekevät kaikki niin, että ovat tyytyväisiä. Liian harvoin vain kuulee näistä tyytyväisistä...

Eletään nyt kuitenkin 2000-lukua, jolloin molemmat vanhemmat käyvät töissä. Se lapsi on myös miehen, ei vain naisen.

Onneksi meillä on tasa-arvoinen suhde, jossa koti ja lapset hoidetaan puoliksi. Jos noin ei olisi, olisin mieluummin yh kuin että asun miehen kanssa, joka voi vetää lonkkaa tai olla menoissaan kun minä leikin kotihengetärtä....

mutta jos äiti on ruokintakone, niin äidin tietenkin täytyy hoitaa vauvansa. Jos hoito toimii isänkin kanssa ok, niin isä voi aivan yhtä hyvin hoitaa lapsiaan.



Meillä ei mene lastenhoito ihan tasan, mutta ei mene muutkaan työt. Eli minä teen osaa töistä vähemmän kuin mies, ja siten kaikkiaan on tasan.

Mutta minä en mene yleistämään miten kuuluisi olla. Itse olen kuitenkin kokenut pikkulapsiaikoina että luontainen järjestys on se että nimenomaan minä äitinä olen se päähoitaja ja isän rooli on siinä vaiheessa vähäisempi. Meillä se on isällekin onneksi mainiosti sopinut. Olen myös ollut sellainen aika symbioottinen äiti, joka en ole kaipaillut omia aikoja enkä parisuhdevapaita vaan omistautunut vauva-aikana vain lapselle ja ollut näin toimien onnellinen.

Mielestäni ainakin pikkulapsiaika on enimmäkseen äidin vastuulla, vauva on kasvanut äidin sisällä, eikä sellaista sidettä voi muodostua kenenkään muun kanssa.

Mutta jonkinlainen vastuu on myös isällä siitä, että äiti jaksaa, oli se sitten ryyppyreissu kerran kuussa, lenkki iltaisin tai muuta vastaavaa, tulisi perheen isän antaa äidille mahdollisuus joskus siihen itseensä panostamiseen.

että mies katselisi vierestä kun hoidan kuopusta ja siinä sivussa yrittäisin vielä hoitaa ne kolme muutakin...