koulukiusaamisesta, masennuksesta ja itsemurha-ajatuksista

En nyt väitä mitään mistään mediassa esillä olevista asioista. Kerron vain oman kokemukseni.



Mua koulukiusattiin lähes koko peruskoulun ajan. Ekan kerran ajattelin itsemurhaa 12-vuotiaana ja sen jälkeen säännöllisesti aikuisikään asti. Olin masentunut vuosikausia. Hain apua useaan otteeseen monelta taholta, mutta vaikka mut otettiin kyllä tosissaan ja sain keskusteluapua, masennus ei hävinnyt mihinkään.



Lopulta aikuisiällä hakeuduin masennuksen vuoksi psykoterapiaan. Melko nopeasti tajusin itse, että perimmäinen syyni sekä masennukseen että koulukiusaamiseen oli persoonallisuushäiriö. Otti vuosien psykoterapian parantua/kuntoutua siihen pisteeseen, että selviän elämässä eteenpäin ilman masennusta, vaikka en varmasti koskaan tule persoonaltani täysin terve ja tasapainoinen olemaankaan.



Tietenkään persoonallisuushäiriö ei oikeuta kiusaamista mutta se saattaa kuvion vähän uuteen valoon. Persoonallisuushäiriöinen ei ole yksiselitteisesti uhri vaan mahdollisesti kerrassaan hankala ja raivostuttavakin tuttava. Kiusaamista voi olla vaikea myös katkaista jos jopa opettajat ovat ihan poikki kiusaamisen kohteen vaikean luonteen takia. Lisäksi persoonallisuushäiriöinen voi kokea olevansa uhri tilanteessa jossa kovinkaan kummoista "kiusaamista" ei edes tapahdu.



Eipä tulisi mieleenkään syyttää kiusaajiani masennuksestani enää. Kyllä tunne-elämän häiriön siemenet oli kylvetty jo paljon ennen kuin mikään kiusaaminen alkoikaan.