40 ja kriisi

Kai taalla on kaikki niin nuoria ettei ole tayttanyt neljaakymmenta..

Olen 42v ja koen, että olemme mieheni (45v) kanssa vielä ikinuoria, emme sostu vanhenemaan. Käymme edelleen rock juhlissa ja pukeudumme farkkuihin ja suht nuorekkaasti muutenkin. Minulla pitkät hiukset. Molemmat olemme suht hyvässä kunnossa, urheilemme, käymme aktiivisesti salilla ja minä jumpissa. Emme kuuntele tangoa ja katso salkkareita muiden keski-ikäisten tapaan. Meitä usein luullaan nuoremmiksi kuin olemme kun liikumme kaksin.



Neljä lasta ja vanhin jo melkein täysikäinen, josta johtuen lasten kanssa liikkuessa ehkä vaikutamme vanhemmilta, mutta ei se ikä vaan asenne elämään :)

nyt 40-kymppisenä olen parhaimmillani. Olen aikuinen, olen minä. Tiedän mitä olen ja mitä en. Osaan pitää puoleni. Olen ikäisekseni suht ok näköinen ja painoinen, mutta pääasia on, et olen sinut itseni kanssa. Joten, relaa! Ole oma itsesi ja NAUTI! Onnea sinulle, tuore nelikymppinen!

Kun en halua olla mikaan ikinuori. Naytan kylla nuorelta minakin, ja pukeudun tyylikkaasti ja ajanmukaisesti joskaan en enaa jokaista trendia seuraa. Mutta en siis halua yrittaa nayttaa nuoremmalta kuin olen tai haikailla nuoruuden peraan. Haluan olla juuri sen ikainen kuin olen. Mutta haluan silti olla kiinnostava, kaunis, jannittava, ja haluttu.. Elamani vaan tuntuu niin tylsalta. Lapsiperheen elama on puuduttavaa. Toita ja lastenasioita vaan. Itselle ei ole aikaa. Ehka se on taman asian syvin olemus..

toimesta. Että ole sinä vaan ilonen että olet tavis. Ajat muuttuu tätihyvä!

Että en kaipaa enää miesten huomiota enkä seikkailuja. Olen löytänyt rauhan ja onnen siitä tavallisesta arjesta. On kivaa olla näkymätön mutta itsekseen onnellinen tavistäti.

Olen 42v ja koen, että olemme mieheni (45v) kanssa vielä ikinuoria, emme sostu vanhenemaan. Käymme edelleen rock juhlissa ja pukeudumme farkkuihin ja suht nuorekkaasti muutenkin. Minulla pitkät hiukset. Molemmat olemme suht hyvässä kunnossa, urheilemme, käymme aktiivisesti salilla ja minä jumpissa. Emme kuuntele tangoa ja katso salkkareita muiden keski-ikäisten tapaan. Meitä usein luullaan nuoremmiksi kuin olemme kun liikumme kaksin.

Tää oli hyvä!

miesten huomion saantiin ja vislailuun, niin eihän se sitten ihme ole, jos masentaa. Tuosta et enää nuoremmaksi muutu, joten kannattaisiko yrittää hakea sitä muuta sisältöä elämään sitten.



Tämän ikäkriisin vuoksi kannattaisi jo nuorena alkaa kehittää sitä elämän sisältöä muuhunkin kuin pissisjuttuihin.

tää on JUST ihanaa aikaa...



Lapset jo vähän isompia eli aikaa taas esim. harrastaa tai puuhata juttuja miehen kanssa ihan kahdestaankin.



Töissä menee mukavasti, kunto on hyvä enkä nyt oikein keksi mistään mitään valittamista.



Nuorempana on tullut seikkailtua ja matkusteltua niin paljon, etten tunne mistään jääneeni paitsi. Olen ihan mielelläni se tavistäti enkä todellakaan kaipaile mitään vislailuja - se aika oli silloin kun oli, nyt nautin tästä ajasta... :)

En näe, että parhaat ajat ovat takana tai edessä on vain arkea ja harmautta. Oikeastaan päinvastoin. Lapset ovat jo alakoulussa, kuntoilen, ollaan terveitä, matkustellaan, miehien vislailua en ole koskaan kohdannut tai kaivannut, koti on kiva, ei ole suurempia rahahuolia yms. Nuorena tuli ryypättyä ja rällättyä riittävästi, joten baareissa notkuminen yms. ei voisi vähempää kiinnostaa. Ulkona toki syödään usein. Ainoa ahdistus liittyy työhön, johon kaipaisin vaihtelua.

miesten huomion saantiin ja vislailuun, niin eihän se sitten ihme ole, jos masentaa. Tuosta et enää nuoremmaksi muutu, joten kannattaisiko yrittää hakea sitä muuta sisältöä elämään sitten. Tämän ikäkriisin vuoksi kannattaisi jo nuorena alkaa kehittää sitä elämän sisältöä muuhunkin kuin pissisjuttuihin.

En ole koskaan ollut ruma ja miehiä on piisannut sopivasti. Vislaajia en ole perääni koskaan kaivannut. Aikansa kutakin: 20-kymppisen elämä oli silloin ja nyt on 40-vuotiaan elämä. Onneksi elin villin nuoruuteni silloin.