Nyt jo ikävä vauvaa:(

tarvitsekaan vielä haluta omaa aikaa, kyllä sekin aika koittaa, että sitä haluaa. Mulla on suunnilleen saman ikäinen vauva, josta olen aika harvoin erossa. Kävin jumpassa ennen sen jäämistä kesätauolla, ja toisinaan käyn ratsastamassa. Jonkun kerran olen ollut hiihtämässä tai lumilautailemassa. Pisin ero tais olla joku aika sitten, kun mulla oli migreeni ja nukuin suurimman osan päivästä, ja jokusen tunnin olin tk:ssa.

En taida olla ihan tervejärkinen. Vauva on 10kk, erossa olen hänestä ollut 2 hammaslääkärireissun verran, jotka matkoineen kestivät 2 tuntia/kerta ja nämä oli kun vauva oli alle 4kk. Nyt olen sopinut että lähden huomenna siskoni kanssa ostoksille (ja tämäkin tulee olemaan niin pitkä reissu että lähden aamulla 10 ja takaisin kotona olen kahden jälkeen) ja mulla on jo nyt ikävä vauvaa! :( Miten tästä omasta ajasta oppisi nauttimaan.. Kun en vaan yksinkertaisesti ole kaivannut sitä?? mutta tämäkin on nyt jo vähän pakko reissu, kun ainoat ehjät housut alkaa kohta olemaan verkkarit..

Sitten kun esikoinen oli 5v ja kuopus 3v niin aloinkin ottamaan urakalla sitä omaa aikaa, tuli mentyä vähän liikaakin. Eli jonkinasteinen kriisi tuli.

ajatellut että varmaan uhmiksen kanssa sitä jo kaipaakin;) Mutta tuntuu että olen jotenkin vähän outo/liian kiinni vauvassa, kun useampi tuttavani joilla on lapsia ikähaitarilla 6kk-1v ihmettelevät aina suureen ääneen että kuinka mulla pää kestää kotona ja että ei oo ihan normaalia olla näin ripustautunut vauvaan. Ja sitten ajattelin että no jos se innostus sieltä nousis kun sovin jonkun menon (eli nyt tää shoppailu) ja sitten jo odotankin sitä innolla, mutta ei nyt ainakaan vielä niin ole käynyt.. Eihän sitä tiedä, voihan se olla huisin kivakin reissu huomenna....



-ap

noin pienen esikois-vauvan kanssa.

ihan normaalia.

hyvääiti/parasäiti syndroomassa?.

enkä minäkään ole oikein osannut nauttia ajasta ilman häntä. Käyn toki jumpissa, mutta siihen menee aikaa tunti per reissu, joten siinä ajassa ei ikävä ehdi tulla. Kuitenkin pidemmät erossaolot (n.6-7h/kerta, joita on ollut ehkä n. viisi tähän mennessä) ovat vähän sellaisia, että vauva tuntuu pahalta jättää hoitoon, sitten siellä reissussa mietin, että olisipa ihana nähdä vauvaa, ja kun tulen kotiin, niin on huono omatunto ja kuvittelen, että vauva on minulle suuttunut, kun olen hänet hylännyt :D



Että kai tuo aika normaalia on!

Itse olen ollut vauvastani erossa usein 1-2h koska käyn kuntoilemassa ja vauva on ollut isänsä kanssa kotona. Nyt kun vauva oli juuri tulossa 11kk vanhaksi olin ensimmäistä kertaa yön poissa kotoa (erossa vauvasta) ja kyllä itketti lähteä mutta hyvin se sitten meni.

Vauva oli isänsä kanssa kotona pärjännyt oikein hyvin.

Tosiaan pienestä kun aloittaa niin siihen tottuu, itsellä vielä tuo yö erossa kauhistuttaa, mutta tunti pari omaa aikaa tuntuu jo ihanalle ja osaan nauttia :)

noin pienen esikois-vauvan kanssa.

ihan normaalia.

Ikävä on normaalia sinäänsä kyllä, mutta eihän tossa kukaan menehdy.

hyvääiti/parasäiti syndroomassa?.

Koska en koe itseäni yhtään sen paremmaksi äidiksi istuessani kotona vauvan kanssa. Hyvä äiti uskon kyllä tähän mennessä olleeni, mutta en sen takia että tykkään jumittaa vauvan kanssa kotona. Eikä tämä ole minusta mikään äitiyden mitta "hyvä äiti on vain kotona eikä käy ikinä edes jumpassa", en ole edes ajatellut niin, hassua että sinä ilmeisesti olet?

-ap

ajatellut että varmaan uhmiksen kanssa sitä jo kaipaakin;) Mutta tuntuu että olen jotenkin vähän outo/liian kiinni vauvassa, kun useampi tuttavani joilla on lapsia ikähaitarilla 6kk-1v ihmettelevät aina suureen ääneen että kuinka mulla pää kestää kotona ja että ei oo ihan normaalia olla näin ripustautunut vauvaan. Ja sitten ajattelin että no jos se innostus sieltä nousis kun sovin jonkun menon (eli nyt tää shoppailu) ja sitten jo odotankin sitä innolla, mutta ei nyt ainakaan vielä niin ole käynyt.. Eihän sitä tiedä, voihan se olla huisin kivakin reissu huomenna....

-ap

Pidä pääsi, ja ole oma itsesi! :) Kaikki eivät ole samanlaisia äitejä kun sinä. Meidän esikoinen oli ensimmäisen kerran minusta yön erossa ollessaan 1v1kk. Ja molemmista vanhemmista 1v7kk. Ja ennen sitä, en vain ollut valmis siihen!! Mielestäni ei ole mitään järkeä ketään pakottaa olemaan erossa lapsestaan, jos siihen ei ole tarvetta! Anopin mielestä olisi pitänyt "harjoitella" erossaoloa, jos vaikka jotakin sattuisi. Paskanmarjat, sanon minä! Jos sellainen tilanne olisi tullut, se olisi ollut sen ajan murhe.

Mutta nauti nyt ostosmatkastasi! Ja voin kertoa, se tunne, se, että NYT pitää päästä johonkin, se tulee vielä! :)

ajatellut että varmaan uhmiksen kanssa sitä jo kaipaakin;) Mutta tuntuu että olen jotenkin vähän outo/liian kiinni vauvassa, kun useampi tuttavani joilla on lapsia ikähaitarilla 6kk-1v ihmettelevät aina suureen ääneen että kuinka mulla pää kestää kotona ja että ei oo ihan normaalia olla näin ripustautunut vauvaan. Ja sitten ajattelin että no jos se innostus sieltä nousis kun sovin jonkun menon (eli nyt tää shoppailu) ja sitten jo odotankin sitä innolla, mutta ei nyt ainakaan vielä niin ole käynyt.. Eihän sitä tiedä, voihan se olla huisin kivakin reissu huomenna....

-ap

Pidä pääsi, ja ole oma itsesi! :) Kaikki eivät ole samanlaisia äitejä kun sinä. Meidän esikoinen oli ensimmäisen kerran minusta yön erossa ollessaan 1v1kk. Ja molemmista vanhemmista 1v7kk. Ja ennen sitä, en vain ollut valmis siihen!! Mielestäni ei ole mitään järkeä ketään pakottaa olemaan erossa lapsestaan, jos siihen ei ole tarvetta! Anopin mielestä olisi pitänyt "harjoitella" erossaoloa, jos vaikka jotakin sattuisi. Paskanmarjat, sanon minä! Jos sellainen tilanne olisi tullut, se olisi ollut sen ajan murhe.

Mutta nauti nyt ostosmatkastasi! Ja voin kertoa, se tunne, se, että NYT pitää päästä johonkin, se tulee vielä! :)

Sen kyllä tietää koska on valmis ottamaan omaa aikaa, toiset ovat valmiita aikaisemmin, toiset myöhemmin (useimmat kuitenkin varmaan viimeistään uhmiksen kanssa:D). Turha kituuttaa itseään ja yrittää väkisin opetella omaan aikaan kun se tuntuu pahalta, se ei ole oman ajan tarkoitus.

Koska olin yks.yrittäjä, ei muuhun ollut varaa....en edes tiedä, että tietääkö nykyvanhemmat voivatko isät pitää ns.vanheinpainvapaan? Silloinkun minä olin nuori, niin, heh=0!. Eka 3kk. oli äitiyslomaa ja senjälkeen se vaihtui vanheinpainvapaaksi, eli kumpivaan saa jääjä loppu "äitiysloman" ajaksi kotiin, eli meillä se joka kykeni rahallisesti siihen.

hyvääiti/parasäiti syndroomassa?.

Koska en koe itseäni yhtään sen paremmaksi äidiksi istuessani kotona vauvan kanssa. Hyvä äiti uskon kyllä tähän mennessä olleeni, mutta en sen takia että tykkään jumittaa vauvan kanssa kotona. Eikä tämä ole minusta mikään äitiyden mitta "hyvä äiti on vain kotona eikä käy ikinä edes jumpassa", en ole edes ajatellut niin, hassua että sinä ilmeisesti olet?

-ap

Sinähän olet vain korvaamaton.

hyvääiti/parasäiti syndroomassa?.

Koska en koe itseäni yhtään sen paremmaksi äidiksi istuessani kotona vauvan kanssa. Hyvä äiti uskon kyllä tähän mennessä olleeni, mutta en sen takia että tykkään jumittaa vauvan kanssa kotona. Eikä tämä ole minusta mikään äitiyden mitta "hyvä äiti on vain kotona eikä käy ikinä edes jumpassa", en ole edes ajatellut niin, hassua että sinä ilmeisesti olet?

-ap

Sinähän olet vain korvaamaton.

Av:lla ärsyttää kun yhtään ketjua ei voi pitää asiallisena, tämäkin oli täysin asiallinen aloitus niin eikös siellä joku vatipää ole sitten itkemässä "luuletko olevasi täydellinen", ap ei ole missään vaiheessa edes vihjaissut näin eikä mollannut niitä jotka toimivat toisin? Sinulla taitaa olla jotain katkeruutta siitä että olet juossut vauvavuoden omissa menoissasi kun kotona on ollut niin kovin raskasta.

hyvääiti/parasäiti syndroomassa?.

Koska en koe itseäni yhtään sen paremmaksi äidiksi istuessani kotona vauvan kanssa. Hyvä äiti uskon kyllä tähän mennessä olleeni, mutta en sen takia että tykkään jumittaa vauvan kanssa kotona. Eikä tämä ole minusta mikään äitiyden mitta "hyvä äiti on vain kotona eikä käy ikinä edes jumpassa", en ole edes ajatellut niin, hassua että sinä ilmeisesti olet?

-ap

Sinähän olet vain korvaamaton.

Missä vaiheessa ap on sanonut olevansa korvaamaton?:D Eikä tässä ole puhuttu edes siitä että jos vauvalla on ikävä äitiä, vaan äidillä on ikävä vauvaa. Lue: kukaan ei nyt ole mollannut isukkia siitä että tämä ei pärjäisi vauvan kanssa, sitähän sä haet takaa. "äiti ei ole korvaamaton".