MIKSI tunnen itseni friikiksi aina kun joku kiva mies kiinnostuu minusta?

Sama kaava näyttää toistuvan, joka kerta kun tapaan kiinnostavan kivan miehen joka myös osoittaa kiinnostusta minuun.

Ensin oon hetken että JEE, sitten alan miettiä, että mies ei varmaankaan nyt oikein ole tajunnut miten outo oikeesti olen. Että mä oon väärän ikänen ja näkönen ja tykkään vääristä asioista, en ole pätkän vertaa kiinnostava, en harrasta mitään jännää eikä mulla ole vahvoja mielipiteitä mistään.. ja mitäs sitten kun hän huomaakin tämän kaiken ja pettyy pahan kerran!

Vittu mie en jaksa itteäni.