^^Puolukat torstaihin^^

[color=green]Mieli matalalla... Eilinen ilta oli aivan kamala ja sitten vielä ny aamulla luin tuon [b]Jaanican[/b] tapahtuman...



Voi Jaanica! Ei kyllä ihme jos itkettää! Siis oikeasti jos tossa tilanteessa tekis abortin niin ainakin henk.koht. luulen että jäisin katkeraksi. Olis se nyt nyt törkeää jos jotain niin kovasti haluaa, enemmän kun mitään muuta, ja sen sitten vahingossa sattuis saamaan niin joutuis siitä sitten raa' asti luopumaan... Jaksuja ja haleja! [b]Merineito[/b], sama putkiaivo-tilanne täällä. Kerran erehdyin kysymään että mitä jos olisin raskaana niin mitä sitten... Mun mielestä vastaus on päivänselvä koska abortti ei tuu kysymykseen mutta mies vaan että se ei oo nyt ajankohtanen, mietitään sitä sitten kun niin on... MInä vaan että niin mutta jos... Mies vaan että no ootko sää raskaana! Jos et oo niin lopeta tuo jossittelu! Jollain konstilla sain irti sen että jos olisin niin olisko abortti muka vaihtoehto ja miehen mielestä oli... Siinähän sitä taas oli parisuhdekriisin ainekset...



Vit..ksi meni eilinen ilta meillä! Täytyy sanoa että vaikka tilanne on aivan toinen kun Jaanicalla niin lukossa ollaan meilläkin... Harmittaa niin kovasti kun meni pitkän aikaa hyvin ja mieskin tunnusti että alkoi jo lämmetä. Sanoi että ainut virhe minkä hän teki oli se että näytti mulle lämpenemisensä ja tässä sitä taas ollaan... Samassa pisteessä kun joskus vauvakuumeen alussa... Joten nyt ihan oikeasti, vaikka mies alkais lämmetä niin mää en saa ruveta kuvittelemaan että nyt voitais ruveta aikasemmin, koska siitä ei seuraa yhtään mitään hyvää... Emmää tiiä kai me jotenkin muka saatiin eilen sovittua mutta mää en vaan voi tälle ololle mitään... Eilen ihan tosissaan puhuttiin jo vaihtoehdosta ero, koska niin solmussa tää on, ja kun kumpikaan ei osaa antaa periksi nuissa kriisitilanteissa, kumpikaan ei osaa pyytää anteeksi. Me ei vaan voidan kommunikoida ollenkaan tämän asian tiimoilta... Mikä ei kovin hyvältä kuulosta tulevaisuutta ajatellen...



Jaa että omaa napaa taas... Mun pitäis vaan jaksaa oottaa ens kesään, mutta kun mää elän jokaisen päivän ja jos se päivä on huono niin silloin koko elämä on huono, en mää osaa katsoa tulevaisuuteen positiivisesti, se mikä tunne on sillä hetkellä niin tuntuu hallitsevan koko elämää.



No jokatapauksessa pahoittelut [b]Jaanica[/b]! Kyllä se tästä vielä riemuksi muuttuu *taitaa yrittää uskotella enemmän ittelleen*



Mukavaa reissua [b]Goldalle[/b]! (taitaa tulla liian myöhään...)



[b]Ja parempaa torstaita muille!

että oon tilannu eilen niitä ovistikkuja... Jospa niitä vois käyttää hyväksi ehkäsyhommassa... =o)

[color=orange] Jaanica[/color] [color=LimeGreen] paljon voimia ja jaksamisia sulle. Minusta vauva on aina lahja, vauva ei ole itsestään selvyys, vauva olisi kuitenkin rakastamasi ihmisen.... Olen kerran mieheltäni kysynyt (hän on siis todella vauvakielteinen, siis tähän elämänvaiheeseen, ei kokonaan), että mitä jos olisin raskaana, mitä me tehtäisiin, kaksi opiskelijaa, mies vastasi siihen, että " kyllä me varmaan kuitenkin pärjättäis ja sopeuduttais, eihän se pieni tarvitse aluksi niin paljon, paitsi rakkautta, ja sitähn meillä on" Jos joutuisin miettimään nyt samoja kuin sinä, en tiedä mitä tekisin, mutta luulen, että miehesikin hyväksyisi vauvan, oman pienen. *voimahaleja*



Nyt pitäisi suunnitella jokin matikkapel ekaluokkalaisille johonkin solmukohtaan...taidanpa tehdä sen kymmenylitykseen, jos osaan...



illalla lisää... nyt kouluun (=ensin kavereiden kanssa kahville juttelemaan)



Miten muuten oli??? Onko ketään Turusta/ läheltä??



Iloista torstaita puolukat



ilona[/color]

[color=darkorange]Oliko se [b]Leijona[/b] kun pohti eilen joulukalenterin tekemistä. Mulla on vastaava projekti paraikaa menossa. Ostin Anttilasta semmosen vihreän kaitaliinan, johon aattelin kiinnittää semmosia punasia villakankaasta ommeltuja pieniä joulusukkia ja koristeeksi meinasin semmosia kuusen koristeeksi tarkotettuja pieniä kilikelloja. On vaan ompelut vielä aika pahasti vaiheessa ja vapaita iltoja ennen joulukuun alkua on aika vähän. Saas nähdä ehtiikö valmiiksi täksi vai vasta ensi jouluksi...



Oon muutes tässä tällä viikolla siirtynyt vaivihkaa tuonne Ensikoiden puolelle. Käyn ehkä täällä vielä toisinaan marttailemassa, mutta jätän tuplaushöpinät tuonne toiseen pinoon, etten pahoita kenenkään mieltä suotta. Tätä pinoa parempaa marttakerhoa kun tuskin löytyy [b];-)[/b][/color]

Hannele-81:

Harmittaa niin kovasti kun meni pitkän aikaa hyvin ja mieskin tunnusti että alkoi jo lämmetä. Sanoi että ainut virhe minkä hän teki oli se että näytti mulle lämpenemisensä ja tässä sitä taas ollaan... Samassa pisteessä kun joskus vauvakuumeen alussa... Joten nyt ihan oikeasti, vaikka mies alkais lämmetä niin mää en saa ruveta kuvittelemaan että nyt voitais ruveta aikasemmin, koska siitä ei seuraa yhtään mitään hyvää...

Tuon olisin ihan hyvin voinut kirjoittaa minä muutama vuosi sitten! Meillä on ollut tasan tarkkaan samanlainen tilanne kuin teillä, Hannele. Kun aikoinani (ei siitä nyt niin kauhean kauaa edes ole) kuumeilin esikoista, niin mies aina silloin tällöin pahimman painostukseni aikaan sanoi, että hän voisi jopa pikkuhiljaa lämmetä ajatukselle, mutta mun pakkomielteenomainen vauvakuume ja siitä puhuminen esti sen. Tee siis kaikkesi että pystyt olemaan hiljaa aiheesta, ehkä se teilläkin toimii ennen pitkää...Tavallaan mä ymmärrän mun (ja sun) miestä; elämänsä ehkä suurimman päätöksen edessä heitä painostetaan jatkuvasti tekemään ratkaisu ja siinä voi helposti tulla tunne, ettei saakaan tehdä päätöstä itse. (Tai mistä mä oikeesti tiedän mitä niissä putkiaivoissa liikkuu;)

Ja kyllä meilläkin joskus heitettiin ilmaan sana ero, kun tilanne oli pahimmillaan. Onneksi kuitenkin pysyimme yhdessä. Sun täytyy nyt keksiä itsellesi kauheasti kaikkea muuta ajateltavaa ja suuria projekteja, että jaksat odottaa ensi kesään ja maltat pitää suusi supussa:) Mahdottoman paljon tsemppiä sinulle!

Kyllä jaksaakin olla ankean näköinen ilma ulkona:( Ei tee yhtää mennä ulos, joten taidetaan viettää kotipäivä. Iltapäivällä ohjelmassa siivousta, yäks. Illalla jumppaan, se piristää aina, kunhan vain saa luunsa raahattua paikan päälle.

Lillis

[color=darkviolet]Puikot: 2,5

Lanka: puikoille sopiva

Langan menekki: noin 25g/ tossupari



Itse olen käyttänyt 3,5 puikkoja ja lankaa. Pienemmillä puikoilla tulee ihan vauvakokoa ja noilla isommilla hitusen isomman vauvan koko (ei liian iso mielestäni kuitenkaan).



Varsi: Luo 40 silmukkaa ja jaa ne neljälle puikolle. Neulo sileää neulettä 3 krs. Tee reikäkerros: *2 yhteen, langankierto* (toista *...*). Neulo 12 krs sileää neuletta. Tee reikäkerros (kuten edellä). Neulo 3 krs sileää neuletta.



Jalkapöytä: Aloita seuraava krs neulomalla 15 silmukkaa I puikolle (eka + puolet tokan puikon silmukoista). Neulo II puikolle seuraavat 10 silmukkaa. Siirrä loput silmukat III puikolle odottamaan ja poista IV puikko toistaiseksi käytöstä. Neulo II puikolla 14 krs sileää neuletta (viimeinen krs on oikein). Poimi läpän reunoilta 9s/ puoli. Siirrä II puikon alkupään 5 silmukkaa " uudelle" II puikolle (vanha II puikko on nyt III puikko). Jatka neulomista III puikolle ja neulo nostetut silmukat kiertäen oikein. IV puikko neulotaan normaalisti oikein. Tässä vaiheessa tossussa on I ja IV puikoilla 15 silmukkaa ja II ja III puikoilla 14 silmukkaa. Neulo seuraavat 9 krs vuorotellen nurin ja oikein (eka ja vika krs nurin).



Pohja: Päättele kaikki I puikon ja 9 II puikon silmukkaa. Neulo seuraavat 10 silmukkaa oikein ja siirrä loput silmukat ylimääräiselle puikolle odottamaan. Neulo pohja neulomalla aina-oikein neuletta 40 krs, kavenna 2 * 1s molemmissa reunoissa. Päättele loput 6s kerralla. Päättele viimeisellä puikoilla odottaneet 24 silmukkaa.



Viimeistely: Taita tossun vartta ensimmäisen reikäkerroksen kohdalta ja ompele (kaunis pykämäreuna). Ompele pohja kiinni ja päättele ylimääräiset langat. Toiseen reikäkerrokseen voit pujottaa silkkinauhan tai esim. samasta langasta tehdyn nyörin.[/color]

[color=green]Kyllähän se tiedossa on että NIMENOMAAN PAKKOMIELTEINEN suhtautuminen tuohon vauva-asiaan saa miehen näkemään punaista... Ja se painostus vaikuttaa sitten ihan päinvastasella tavalla kun olis tarkotus... No onneksi meillä kuitenkin voi puhua vauvoista, sellasta pientä viatonta heittoa, kaikki on hyvin niin kauan kunnes minä alan itkeä... Mutta kun ei taho nämä tunteet pysyä hallinnassa... Luo kuitenkin uskoa jos teilläkin on ollut lähes samanlainen tilanne ja kuitenkin se esikon sait. Olen jo unohtanut, mite se sitten tapahtuikaan? Oliko teillä aikataulu ja pysyittekö siinä, vai aikaistiko mies vai yllättikö mies sinut tällä asialla...? Joo kyllä mää nyt lupaan tehdä kaikkeni etten ahitas miestä kun kerran jo siinä onnistuin ja heti mies alko lämpenemään (ja minä onneton sain heti taas kylmäksi...)



Entä jos vaan todettas että ei nuita putkiaivoja voi ymmärtää ja sillä selvä! ;o)



Kiitos Essi töppös-ohjeesta. Täytyypä lisätä se tuonne Hannelen neuleohjeet-mappiin...

[color=blue][b]Hannele:[/b] Tuskin ne vauvat unohtuu, mutta olis edes hyvä jos sais ittensä jotenkin pidettyä kurissa. Toisaalta, mä en ole koskaan sanonut että haluan vauvan HETI. Oon ollu lähinnä kiinnostunut siitä, milloin miehen puolesta voidaan alottaa tuplailu. Eihän se ole edes painostusta, vai onko?



[b]Luumuhillo:[/b] Juu tuo mies vetää heti omia johtopäätöksiään. Ja keskustelut päättyy sitten aina siihen, että minä pyytelen anteeksi käytöstä, vaikka nyt kun mietein niin mieshän siinä on typerästi käyttäytyny.. tai sitten vaan edelleen ymmärretään toisemme koko ajan väärin. Eikä se ole kivaa...



[b]Luna:[/b] Ainakaan vielä lapset ei ole sen " nämä minä haluan" -listalla. Kyllä se mun käsityksen mukaan niitä sitten joskus haluaa, esim viiden vuoden päästä. KaksPlussassahan oli se juttu jossa mies tuli isäksi 69 vuotiaana, sitä kun miehelle näytin, niin se oli että eihän munkaan tarvi olla vielä valmis... Mut sillon se kyl vitsaili, pliiiiis sen täyty vitsailla! Ei meillä ole mitään vauvapuhekieltoa, ne jutut vaan leviää, jos mainitsenkin sanan vauva... ~*räjähtää*~



Rupesin jo vähän miettimään, jos antaisin miehen lukea tämän kertasen kirjotukseni...



[b]Galtsu:[/b] Nuo yleistykset kyllä pistää mun päässä sauhuamaan... Miten nuorta naista voi syyttää oman elämän vääryyksistä.... Ärsyttävää, et kai joudu koko ajan kuulemaan moista? Ihanaa että saitte miehen kanssa sovittua vauvapuolen asiat =) Hyviä tärppejä ;) Nyt saatte keskittyä toisiinne, kun ei tarvitse seurauksista kinata =)



[b]Merineito:[/b] Juu on mulla ihan erityinen syy olla surullinen, oon tainnu joskus mainitakin täällä, että mun pikkuveli(18v) kuoli vähä vajaa vuos sitten. Joulu ja hautajaiset oli peräkkäisinä päivinä. Joulua en siis halua ollenkaan viettää tänä vuonna. Liian vaikeeta.



[b]Jaanica:[/b] Siis ihan järkyttävä tuo miehen kommentti! Miten joku voi edes noin pahasti sanoa!!! Olikohan se vaan huonon päivän kommentti? Toivottavasti bd



Ei kai tässä sitten muuta kuin työpariin pitää mennä! Hauskaa Torstaita!



-Thunderi-

kiirettä pitää niin ei ehdi käydä täälläkään ihmeemmin. vauvakuumekin on vähän laskenu kiireiden vuoksi, mut ei radikaalista. Kait sitä vaan ei ole ehtiny nyt niin miettiä. Tekee varmaan hyvää mun miehelle.



Jaanica: Mä olen pahoillani. Jos vaik sun miehen mielipide sit tosipaikan tullen muuttuu.



Hannele: Painostamalla saa vähiten aikaan. Mies vaan ahdistuu siitä ja muuttuu kokoajan kielteisemmäksi. mä oon huomannu sen tässä vuoden aikana kotona. parempi olla välillä pitkään hiljaa ja sit ottaa se jossain vaiheessa ohi mennen puheeks ja salaa urkkia et onko yhtää lämmenny. Mun mies ei viel vuosi sitten kestäny kuulla sanaa vauva ja nyt se yhdessä liikkeessä kävi itse oma-aloitteisesti kattoo rattaita ja niiden hintoja. Et mä vaan ihmettelen mistä nyt tuulee.. Mut malttia Hannele!! Eikä ero ole ratkaisu!



Voi että ku mä en taas muista mitä muuta oli kirjotettu. Oliko kenenkään mies viel suostunut tuplailee?



HEI, mikä muuten oli sen toisen ennustajan maili?mikä madame se li?ennustajaelli ennusti mulle et syntyy tyttö 23.1.2007 ja pojat 28.1.2012 ja 2.2.2015. Mut näyttääpä siltä et ei ekka ainakaan pidä paikkansa. Onks muille miten ennustettu?



nyt mä rupeen kirjottaa taas koulujuttua. lupaan et käyn välillä taas kattelee mitä ootta kirjotellu.



Sydämmellisin terveisin KAKTUS

Sillon kun meillä oli se pitkä hyvä kausi niin minä olin TOSI TYYTYVÄINEN nykyiseen elämäntilanteeseen ja ihan oikeasti tuntuu että minäkin haluan sitä vauvaa vasta ens vuoden puolella alkaa yrittämään. Ens kevät/kesä kuulostaa hyvältä. Mutta jostain syystä joku minussa pistää hanttiin tätä aikataulua, en vaan voi mitään, ihan ku mun sisällä asuis kaks ihmistä: se joka on erittäin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen (kun tuplausajankohta on kuitenkin päätetty) ja se joka haluaa vauvan HETI HETI HETI! Joskus tuntu että on enemmän kyse siitä asiasta kuka saa päättää ja mitä. Mulle riittäis se tunne että jos oikeen kovasti tätä haluaisin niin mies suostuis, että mies rakastais niin paljon että haluais antaa mulle mitä minä haluan. JA kuitenkin sitten yhdessä päätettäs että vasta ens kesänä. Oon yrittänyt selittää tätä miehelle mutta ei mahdu niihin putkiaivoihin... ;o) Miehen vastaus on että ei hän sellasta uhrausta tekis että vaan sen takia suostuis kun minä haluan eikä halua että minäkään koskaan uhrautuisin hänen takia... Siis vaikka mää saisin ihan ITTE päättää niin mää silti luultavasti valitsisin ens kesän koska tietäisin että se on meille molemmille sopiva aika ja mieskin on sitten mukana. Mutta se tosiasia että sitä vauvaa ei voi saada vaikka miten paljon haluais koska mies on niin päättänyt, niin on ahdistava. Miten mää saisin sanottua tän miehelle niin että se ymmärtäis...? Niin, [b]THUNDERI[/b], ei meilläkään periaatteessa oo kyse siitä että painostaisin miehen vauvapuuhiin HETI, ja meillä ainakin painostusta on myös se kun yritän aikaistaa aikataulua tai itken sitä kun minä en saa päättää asiasta... JA aikaisemmin meillä oli ehdottomasti painostusta myös se aikataulun kyseleminen...



Toivon sulle voimia syksyyn/jouluun! Tuo on sellainen asia ettei välttämättä koskaan voi enää viettää jouluna ilon juhlana kun se kuitenkin muistuttaa siitä menetyksestä. *isoooohali*



[b]KAKTUS[/b], madam.mamma@luukku.com on toisen ennustajan osote. Mulle Elli ennusti tyttöä syntyväksi 24.10.2005. Sitä odotellessa...

Hannele, senkin tiedän paremmin kuin hyvin, että vaikka kuinka päättää että nyt en skitsoile ja pidän matalaa profiilia vauvarintamalla, niin eihän se onnistu. Niin vaan tapahtuu...Vauvakuume on täysin irrationaalinen tunne ja kaikki järkeily on turhaa. No, ehkä parhaimpina päivinä mies tai joskus jopa itse pystyy jonkun järkevän selityksen antamaan miksi jarruttaa vauvailua, mutta pääasiallisesti mennään kyllä niin tunteella kuin ikinä vaan voi!!! Mä oon ihan varma, että vauvakuume on naisen kohdalla puhdasta biologiaa, ei siihen auta vaikka mies -tai kuka tahansa muukaan- kuinka sanoo, että hillitse nyt itsesi hetkeksi aikaa. Satunaisesti sitä voikin itseään hillitä ja yrittää keksiä kaikenlaista muuta sisältöä elämään, mutta silloin mulla ainakin paha olo oikein kasautuu sisälle ja odottaa että eräänä kauniina päivänä räjähtää silmille pahemman kerran:( Onneksi on tällaisia palstoja, jossa voi ainakin osan ajatuksistaan ja pahasta olostaan purkaa ilman että parisuhde on jatkuvasti kriisissä. Jatkon kannaltahan hyvä parisuhde on erinomaisen tärkeä asia.



Meillä mies piti mua piinassa muutaman vuoden. Mä olin jo ihan kuumeissani ja tuskissani, mutta tämä vain tahtoi odottaa että on valmis. Suhteen alussa ei edes ollut varma haluaako ikinä lapsia, mutta onneksi sentään tämä ajatus ajan myötä katosi ja sitten vaan odotettiin. Mitään konkreettista syytä miehen haluamattomuudelle ei ollut, työt, asunnot ym oli jo ihan hyvällä mallilla, mutta miehestä ei vain tuntunut siltä, että lapsi olisi vielä tervetullut. Sanoi usein, että yhtä vähän kuin minä pystyn perustelemaan miksi haluan lapsen (" kun musta nyt vaan tuntui siltä" ) niin yhtä vähän hän voi perustella miksei halua. Kunnes vihdoin (yhtenä elämäni parhaista päivistä:) mies ilmoitti olevansa valmis, sanoi että eiköhän lähdetä saman tien harjoittelemaan=) Puoli vuotta harjoiteltiinkin ennen kuin tärppäsi ja reilu vuosi sitten vihdoin saimme sen kauan kaivatun oman lapsen.



Jälkikäteen mies (joka omien sanojensa mukaan ei ole koskaan väärässä;) myönsi, että oli ollut väärässä antaessaan mun odottaa niin kauan. On nimittäin korviaan myöten rakastunut meidän tyttöön:) Siinä vaiheessa mun oli helppo sanoa, että ei se mitään, oli hyvä että sait rauhassa (?!?!) kypsytellä ajatusta ja ryhtyä hommaan sitten kun olet itse valmis.



Nyt toista kuumeillessani miehellä ei selvästi ole enää pelkoa/jännitystä itse lapsen saamisesta ja siitä miten se muuttaa elämäämme. Ehkä tällä kierroksella hänen syynsä ovat konkreettisempia, kuten esim. se, että kaksi lasta pienellä ikäerolla on aika rankka juttu. On varmasti, mutta olen ilmoittanut olevansi valmis siihen rumbaan. Se ei pelaa joka pelkää:)



-L-

Thunderille piti välittää osanottoni suuren menetyksesi vuoksi. On varmasti rankkaa, kun veljen kuolema sattui vielä aikaan, jolloin juhlitaan ja pitäisi olla niin mukavaa läheisten ihmisten kesken:( Paljon voimia sinulle, toivottavasti sinulla on hyviä ihmisiä lähelläsi, joiden kanssa selviät eteenpäin. Lämpimiä ajatuksia sinulle lähettää Lillis.

MÄ EN JAKSA KIRJOITTAA TUOTA TEHTÄVÄÄ! Nyt on kyl taas motivaatio niin nollassa..



HANNELE: Kiitos! Laitoin madam.mammalle mailia. katsotaa mitä se sanoo.



Kauhee jano! taidanpas lähteä juomaan kylmää vettä!

.. ennen kuin otan ilon irti opiskelijan vapaudesta ja osa-aikaisuudesta ja lähden livohkaan täältä.



Jaanica, voi ei. ei ihme että tuossa tilanteessa itku pääsee! eiköhän miehesi kuitenkin reagoinut hätiköiden ja kasva ajatukseen vauvasta jos on tosi kyseessä. noin ei kyllä ikinä saisi toiselle sanoa vi viimeistään sitten kun tilanne on ratkennut suuntaan tai toiseen tee miehellesi selväksi kuinka paljon tuollainen sua satuttaa.

viikonloppuna siis testaat uudestaan. minä pidän peukkuja pystyssä.



Galtsu: kaksoissiskosta. me ollaan oltu aina tositosi läheisiä. ekakertaa erottiin kun mä muutin helsinkiin opiskelemaan. sisko tuli puolen vuoden päästä perässä ja muutettiin takaisin yhteen :) siitä asti asuttiinkin yhdessä, paitsi minä välissä vuoden italiassa ja nyt sitten sattui sopivasti että sisko lähti omaan seikkailuunsa kauas pois samoihin aikoihin kun yhteenmuutto miehen kanssa tuli mulla ajankohtaiseksi. muuten oiskin varmaan ollut kova juttu jättää sisko oman onnensa nojaan :)

Kova ikävä on. sisko on nyt siis ollut melkein vuoden reissussa ja näyttää siltä että ainakin toisen vuoden vielä on. alkuvuodesta on onneksi tulossa suomeen käymään.

Vauvakuumeilun suhteen meillä sisko ehkä voittaa ajassa. mä oon aina ollut se " järki" ihminen ja sisko pelaa enempi tunteella. se on tosiaan kuumeillut jo pitkään ja sanonut hankkivansa vauvan yksin jos ei sopiva isä piakkoin ilmesty kuvioihin.

mä taas oon saanu kunnon tartunnan tästä taudista vasta kun se sopiva isäehdokas löyty. ihana ois joskus siskon kanssa kasvatella yhdessä masuja. toivottavasti niin käykin. ja toivottavasti se sisko palaa tänne pohjolaan sitä perhettä perustamaan..

no niin, siinä tulikin vuodatusta. ikävä on. pitääkin yrittää soittaa sille.



no niin. koska kyseessä on pikapinoutuminen en nyt avaa toista ikkunaa ja tarkata mitä piti kommentoida. kiitos essille töppösohjeista ja ilmoituksesta.. mä ainakin aion käydä sit ensikoissa kurkkimassa teidän projektin etenemistä!



nyt lähden karkuun pahoja töitä!

luna

[color=IndianRed]Mehän alamme olla pian tämän palstan aktiivisin pinkka:)! Kivaa!



[color=CornflowerBlue]Miitsu, kiva kuulla että raskaus alkaa taas tuntua todellisemmalta. Harmittavaa vaan tuo väsymys..

Onko muuten sun lähisuvussa vauvamasut alkaneet näkyä aikaisin? Kyselin itse kerran asiaa äidiltäni, ja se sanoi että sillä on tosi aikasin masu alkanut näkyä, mistä olin tietty iloinen! Sitten joskus kun vauva on tuloillaan, en varmaan malttaisi oottaa masun kasvamista:)!



[color=IndianRed]Thunderi, meillähän menee riitelyt aivan saman mallin mukaan!

" Ja keskustelut päättyy sitten aina siihen, että minä pyytelen anteeksi käytöstä, vaikka nyt kun mietein niin mieshän siinä on typerästi käyttäytyny"

En tiiä miten mies tekee sen, mutta noin ne riidat yleensä päättyy!

Pahoitteluni pikkuveljesi puolesta.. Varmasti tuntuukin aina hirmu raskailta kaikki perhejuhlat, joulu ym.



[color=CornflowerBlue]Noi miesten putkiaivot on kyllä käsittämättömät! Eilen mies oli ollut sanomassa sinkkukavereidensa kanssa, joista toinen oli juuri laittanut lyhyen suhteensa poikki, koska heillä ei kuullemma ollut ollut mitään yhteistä.. No, mieheni oli siinä näppäränä poikana sitten lohduttanut ja sanonut, että hei, eihän mulla ja Lumiinallakaan oo oikeestaan muuta yhteistä kuin seksi! En voinut muuta kuin nauraa kun mies tuon jutun kotona kertoi, tosin kysäisin kyllä että miksiköhän me sitten yhdessä asutaan eikä vain pelkästään ässäillä keskenämme.. Niin joo, oli miehen vastaus.. Eli tulin siihen tulokseen että kaipa sieelä putken päässä valo pilkottaa vaikkei sitä ole aina kovin helppoa huomata..



[color=IndianRed]Luulen että monet miehet suhtautauu kielteiseti aborttiin silloin, kun asia ei ole ajankohtainen. Mutta kun kaksi viivaa on ilmaantunut, onkin toinen ääni kellossa.. Varmaan munkin mies oisi sitä mieltä, oon kyllä sanonut sille että mulla ei oisi mitään syytä aborttia tehdä, eli oisi mun kohdalla laiton periaatteessa. Sanoin miehelle joskus että lakipykälissä syyksi ei käy se että mies ei nyt ihan vielä sittenkään ole valmis. Kyllä se on valmis oltava kun seksiä harrastaa.

Viimeksi kun oli ovis, ja sanoin miehelle siitä, niin hän tulessaan baarireissulta oisi kovasti ollut innokas peuhaamaan. Sanoin että muistatkos mikä aika nyt on, ja mies sanoi että no, teet sitten abortin loppukuusta! Että mä suutuin ja aamulla otin asian puheeksi. Mies sanoi että no, se oli leikkiä vaan ja ettei hän oikeesti niin aattele.. Sitten sanoin miehelle etten enää suostu mihinkään ilman kumia (ei tosiaan pitänyt niin sanoa) mutta onneksi mies sanoi ettei hän sellaisia rupee käyttämään. Eli siis en tiiä mitä oikeesti ajattelee jos tilanne oisi ajankohtanen. Oon kyllä sanonut että lähden vauvan kanssa jos se ei ole hänen puoleltaan toivottu.. Siitä on sitten tullut taas uusi riita (miehen aloitteesta!)..



[color=CornflowerBlue]Tulipa taas pitkä sepustus *nolona*



Nyt siivoamaan! [b]Hyvää päivän jatkoa Puolukoille:)!

[color=dodgerblue]Taitaa tosiaan olla että vauvakuume vie naista eikä nainen vauvakuumetta...



Ihania nuo [b]Lumiinan[/b] käyttämät värit... Ja me tosiaan taietaan olla aktiivisin pino täällä... Huimaa keskustelua... öin ja päivin... ;o)



No nyt lähen sitä omaa putkiaivoa taas lämmittämään... ;o)

[color=darkmagenda]just kun kehuttiin vilkkaaksi pinoksi... Kerkesin ajella kotiinkin eikä täällä muita näy... No se piti tulla ilmottamaan että ne [b]ovistikut tuli jo[/b]! Vaikka tilasin ne eilen!



Ja sitten toinen juttu, Ennustaja Ellihän oli mun elämäni ensimmäinen ennustajakokemus... Mutta yks kaveri on kauheesti suositellu mua soittamaan yhelle ennustajalle ja mää sitten vihdoin tossa kotimatkalla soitin... Se ennustaa " muka" energioista tmv (ehkä tuo muka sana paljastikin mun mielipiteen ennustajista), mutta siis olipahan mukava soittaa. Vois vaikka ihan vaan muutaman onnen kyyneleen tirauttaa... Se kysyi mun ja miehen nimet ja että onko ongelmia ja minä kerroin vauvakuumeesta ja että mies ei vielä halua. Se ennustaja sanoi että joo teillä on suhteessa takku, mutta kyllä te sen vauvan saatte. Ei vielä tänä vuonna mutta ens vuonna kyllä. Sitten kysyin vielä että miten parisuhteelle käy... Se sanoi että pientä aaltoilua on tietysti, mutta onnellinen parisuhde muuten. Siis ajatelkaa jo toinen " ennustaja" joka lupas vauvaa ens vuodelle! JIHUU! =o)

[color=tomato]No tulipa testit nopsaan, kiva:)! Tottahan te sen vauvan saatte Hannele, en epäile sitä hetkeäkään! Susta tulee kyllä varmasti niin hyvä äiti kuin ikinä tulla voi, osaat arvostaa varmasti lahjaa joka teille suodaan. Mä ajattelen myös niin kuin joku muukin täällä (en muista nyt kuka) että lapsi on arvokas lahja. Abortin voisin silti tehdä jos lapsi vaikeasti vammainen.. voi olla että vähän ristiriidassa mun mielipiteet, mutta tiedän ettei musta olisi siihen tehtävään.



Mikäs kp sulla Hannele muuten on menossa?



Pian taas yövuoroon, onko muita, Galtsu?



-Lumiina kp 7

Istun koulun kirjastossa lukemassa näitä sivuja ja yritän katsella välillä olkani yli ettei kukaan tuttu selän takaa kulje! Kamalaa kun ei voi kenellekään kuumeilusta kertoa! Mulla on sellainen periaate että kerron sitten kun on jo vauva hyvällä mallilla tulollaan, ettei tule siitä ylimääräisiä paineita! Hyvä että tänne voi mieltänsä keventää, kun kotona vauva on tällä hetkellä kirosana!



Eilen miehen kanssa keskustelin tästä vauva-asiasta ja kihloihin ja naimisiin menosta! Sanoi että naimisiin ei ainakaan pariin vuoteen mennä, minkä hyväksynkin, koska itsellä on sellainen ajatus että naimisiin mennään sitten kun on rahaa pitää kunnon juhlat (mulla on iso suku). Kihloihin meno voisi kuulemma olla ajankohtainen seuraavan vuoden sisällä! Saapa taas nähdä! Vauva-asiasta sanoi, ettei seuraavaan vuoteen vielä lasta halua! Minä kyselin eri sanamuodoilla varmaan puolenkymmentä kertaa, että jätetäänkö ne kumit sitten menkkojen ilmestyttyä käyttämättä. Sanoi että jätetään! Ota tuosta nyt sitten selvää, toisena päivänä toista seuraavana kolmatta!



Minusta välillä näitä teidän juttuja lukiessa tuntuu että meillä on muutaman kanssa sama mies. Tuntuu että samat keskustelut ja ongelmat on kohdannut moni muukin kuin minä! Vai onko niin että miehet ajattelevat kaikki niin samalla tavalla?



Täytyypä lähteä tallustamaan kaupan kautta kotiin! Mukavaa päivänjatkoa Puolukoille!



Hannelelle vielä: asustan kaupungin ja yliopiston puolessa välissä eli Koskelassa.

keitin pitkästä aikaa kalasopan ihan kalaliemestä alkaen, hyvää tuli.

tänään ajattelin Everwoodin aikaan jatkaa taas sitä mekkoa, josko pääsis taas muutaman supersuuren kerroksen läpi...



oikeastaan mun päässä ei juuri nyt ole mitään, joten hyvää yötä, aamula nähdään.



yötyöläisille hyvää työyötä



ilona