Isän ja äidin oma aika

Meillä mies ei tee pitkää päivää, mutta poika on aina tarvinnut hyvin paljon seuraa, ja ollut vähäuninen sekä huono nukahtamaan. Paljon aikaa ollaan vietetty perheenä ja yritetty leikkien lomassa ottaa toisiammekin huomioon ja keskustella omia juttujamme. Mitään rauhallista kahdenkeskeistä aikaa ei kuitenkaan ole ollut. Pojan päiväunetkin ovat aina olleet aika lyhyitä, mutta ne hetket viikonloppuisin ollaan kuitenkin pyhitetty toisillemme.



Toinen lapsi (nyt 6 kk) ei meillä tilannetta juuri muuttanut, sillä hän on tosi hyväuninen, nukahtaa helposti ja ainakin vielä viihtyy myös yksikseen lattialla leikkien. Sen sijaan esikoinen on nyt pikkuhiljaa oppinut leikkimään ja nukahtamaan yksin, ja illasta meille on vapautunut siten yhteistä aikaa :-) Yleensä noin tunti pari saadaan olla illalla kahdestaan ennen kuin menemme nukkumaan, tuntuu tosi luksukselta parin vuoden tauon jälkeen :-)

Meillä ei ennen ollut omaa aikaa, mutta nyt on, kun lapsi laitetaan nukkumaan jo noin klo 19.30. Siinä jää muutama tunti syödä, katsoa telkkaria, jutella jne. ennen kuin mennään nukkumaan. Näin on paljon parempi. Ennen lapsi meni myöhemmin nukkumaan ja illat olivat yhtä huutoa, vuorotellen syömistä jne.

Kyllähän se aika silloin sen ekan kanssa meni aika totaalisesti... Emme tajunneetkaan silloisen mieheni kanssa että parisuhteestakin pitäisi pitää huolta. Syntyi pian toinen lapsi, kolmas ja vielä neljäskin, mies oli alvariinsa töissä ja pian tuntui että en enää tunne koko miestä. Yritimme paikkailla mitä paikattavissa oli, mutta monien vaiheiden takia tuli lopulta ero ja yhtenä, eikä edes vähäisimpänä, " syynä" oli juuri tuo yhteisen ajan puute.



Totuin halposti neljän lapsen YH-elämään ja isi oli/on mukana lastensa elämässä kiitettävästi. Mitään dramatiikkaa ei tapaamisiin tms. liity. Vannoinkin että ei enää koskaan miestä meidän elämään, mutta mutta.... Tapasin aivan ihanan miehen ja jotenkin vain olen taas naimisissa ja nyt meillä on 10 päivää vanha tyttö =). Mieheni oli työelämässä tavattuamme, mutta sanoutui irti työpaikastaan ja jäi koti-isäksi neljälle lapselleni ja käväsin itse työelämässä. Koska tein 3-vuorotyötä lyhennetyllä työajalla niin yhteinen aikamme oli varsin ruhtinaallista. Samoin paljon auttoi vapaat viikonloput lapsista kun tytöt olivat / ovat isällään.



Nyt mieheni on 18 päivää isyyslomalla ja luulenpa että hänen työsuhteensa päättyy taas näiltä osin vuoden vaihteessa. Rahallisesti tekee tiukkaa, mutta kaikkeahan ei rahalla saa. Tosin etelä-Suomessa tuli asuttua yli 10 vuotta ja ellei silloinen mieheni olisi ollut töissä ja tehnyt toooosi pitkää päivää olisimme olleet konkurssissa. Muutimme aivan rahan takia tänne itä-Suomeen mistä olen kotoisin ja olemme tehneet muitakin valintoja millä selviämme vaikka rahaa vähän olisikin.



Tosin en nyt tarkoita sitä että kaikki vaan työttömiksi jne. Mutta sitä tarkoitan että järjestäkää yhteistä aikaa !!! Ottakaa lapsenvahti MLL:sta, tiedän että kynnys on kova... Lapsi kyllä tarvitsee teitä, mutta kaikki lähtee kuitenkin siitä onnellisesta parisuhteesta : kun vanhemmat ovat keskenään onnellisia niin se on kaiken perusta. Te vanhempina puhallatte yhteen hiileen.



Kaikille valkeaa joulunaikaa ja ihmiset, pitäkää toisistanne huolta ja antakaa toisillenne aikaa...



T : Rapuäiti kera viiden tyttösen.



PS: anteeksi sekava sepustus, 2 viikkoa keuhkokuumeessa pehmitti pääni....

ja yhteistä aikaa on ihan tarpeeksi =)

Isommat lapset menevät nukkumaan 20-21 välillä ja vauva 19-24.

Yhteistä aikaa saadaan toisina iltoina enemmän ja toisina vähemmän.

Vauva ei pahemmin valvota öisin.

Kun nää isommat oli pieni ,ei osattu ottaa omaa aikaa :( ja se myös näkyi parisuhteessa...

Meillä on kolme lasta pian 6v, 4v ja kohta 8kk vauva. Jokaisen lapsen kohdalla niin kauan kuin olen imettänyt illalla uneen ja öisin, ei meillä vanhemmilla ole oikeastaan ollut yhteistä aikaa. Sitten kun olen lopettanut yöimetykset, niin lapset on nukutettu ja itse saatan jaksaa nousta sen jälkeen vielä hetkeksi ylös. Eli yhteistä aikaa on siten ollut hetken aikaa imetyksen lopetuksen jälkeen iltaisin ehkä tunnin-kaksi kun lapset ovat menneet nukkumaan, jossei ole univelkaa pois nukuttavaksi tai lapset kipeänä. Näinä aikoina olen sitten " tankannut" miehen läheisyyttä menetetynkin ajan edestä ja tulevan puolesta. -No kai se on ollut osittain imetyshöyryjen ja hormonien aikaansaannosta.



Nyt siis vielä tämän pienimmän kohdalla imetän ja menen tasan nukkumaan vauvan kanssa samaan aikaan (paitsi kun seksiä on tiedossa, niin nukkumaan menoni venyy hieman). Muun ajan päivästä vievät lapset. Tosin yhteisen jutteluhetken miehen kanssa otamme vauvan kanssa illalla köllötellessä, kun isommat lapset ovat nukkumassa. Vauva kun ei vielä ymmärrä kaikkea, mutta isompien kuullen ei kaikkea voi jutella...



Aikanaan tuota yhteistä aikaa on ollut vielä vähemmän, vaikka lapsiakin oli vähemmän. Tämä siksi että aiemmin mies rakensi töidensä ohessa ja lasten välissä teimme miehen kanssa työmme ristiin ja hoidimme lapset. Eli yhteistä aikaa ei pahemmin ole ollut. Ja kertaakaan emme ole missään olleet ilman lapsia. Silti meillä menee ihan ok. Tämä on tätä hetkeä ja arkea ja muu tulee sitten aikanaan. Ja oikeastaan tämä tuntuu tuon aiemman rakentamisen, töiden ristiin tekemisen (minä kun olin jo nukkumassa kun mies tuli kotiin töistä), raskausväsymyksen ym. jälkeen oikein leppoisalta ajalta- mekin jopa näemme miehen kanssa toisiamme, vaikka sitten viettäisimmekin aikaa lasten kanssa pelaillen, lueskellen tai siivoten.

Tytöt ovat nyt 2v 5kk ja kohta 9kk vanhoja. Yhteistä aikaa mieheni kanssa meillä on aina iltaisin kun tytöt menevät nukkumaan klo 20-20.30. Viikonloppuisin saamme olla kahden myös päiväuniaikaan. Muutamia kertoja isovanhemmat ovat hoitaneet tyttöjä ja me olemme käyneet ulkona syömässä tms.



Mieheni tekee myös paljon töitä, mutta venyttää päivää mielummin aamusta kuin iltapäivästä, että pääsee osallistumaan perhe-elämään ja joskus tekee ylimääräisiä paperihommia vasta illalla klo 22 jälkeen. Tämä on ihan hänen oma valintansa; hän haluaa myös arkipäivisin olla tyttöjen ja minun kanssa niin paljon kuin mahdollista. Äidin ihan omaa aikaa ovat päiväuniajat ja n. 1-2 kertaa viikossa isä hoitaa tyttöjä ja äiti käy uimassa, kaupoilla tms.

mielenkiintoista lukea muiden perhearkea.

Meille kun syntyi maaliskuussa tämä esikoinen niin minusta tuntui että kaikki aika meni hänen kanssaan ollessa. Ja jos nukkui niin minä " päivystin" ;)

Nyt osaan jo ottaa vähän relammin ja ukon kanssakin sujuu paremmin. Meillä mies lähtee joka aamu töihin klo 3 ja esim. tänään tulee klo 21, yleensä kyllä jo tuossa kolmen aikaan. Mutta käykin sit päikkäreille ja illaalla haluaa _luonnollisestikin_ olla lapsen kanssa.



No irtiottoja toki olemme tehneet esim. laivaristeilyn verran. Parin viikon päästä on mummila varattu, menemme juhlimaan synttäreitäni...ulos syömään jne.



Olen sitä mieltä että parisuhdetta täytyy todellakin vaalia! Helposti (ainakin ensimmäisen lapsen kanssa) sen äidin kaikki huomio keskittyy lapseen. Ja tottakai pitääkin, mutta se mies tuntuu liian monesti jäävän ulkopuolelle. Ei tosin meillä, mies on osallistunut alusta saakka ihan niin paljon kun töiltään pystyy.



Lisää tarinoita! :)



Ps. Rapuäitikös se oli, kaksi viikkoa keuhkokuumeessa oli varmaan hirveätä!

Esikoinen menee nukkumaan siinä 21 maissa, vauva aikalailla samoihin aikoihin. Sitten ukon kanssa höpötellään, puuhaillaan, saunotaan jne. Tuonne puolille öin. Eli kolmisen tuntia on iltaisin aikaa olla kahden, toisaalta miehen täytyy herätä jo seiskan aikoihin. Nyt muutaman viikon päästä ajateltiin mennä ulos syömään.

Meillä omaa aikaa on lähinnä iltaisin kun tyttö 8 kk on saatu nukkumaan. Yleensä tyttö nukahtaa yhdeksän jälkeen, joten muutama tunti jää aina iltaisin omaa aikaa. Me ollaan yritetty usein lauantai-illaksi järjestää joitain kivaa, esim. viinipullo ja hyvää syötävää tai naposteltavaa, sauna, yhdessä tv:n katselua jne. Ei mitään kovin ihmeellistä, mutta jotain arki-illoista poikkeavaa kuitenkin.

Mies jää pian töistä kuukauden lomalle - ihanaa :) Pitää sen kaksi viimeistä viikkoa vanhempainrahakaudesta ja sen johdosta saa kaksi ylimääräsitä viikkoa isyyslomaa. Minä olen tuon ajan vuosilomalla ja jatkan sitten hoitovapaalla. On vaan tosi mahtava keksintö tuo bonusvapaa - suositten kaikille sen edun käyttämään mikäli vain mahdollista! Käykääpä tutustumassa, Kelan sivuilla on varmasti lisätietoa tuosta bonusvapaasta mikäli se ei ole asiana ennestään tuttu!