Lue keskustelun säännöt.
18 ja raskaana, provolta kuulostava tilanne mutta auttakaa!
29.06.2012 |
Tilanteeni kuulostaa ihan provolta, mutta olen ihan kuset housussa.
Joku aika sitten siis huomasin e-renkaan pudonneen, ilmeisesti vessanpönttöön, mutta laitoin siis uuden heti kun huomasin. No nyt sitten testit näytti plussaa. Mulla on vielä vuosi lukiota jäljellä, asun kotona ja poikaystävä asuu vajaan 100 km:n päässä ja ollaan seurusteltu alta vuosi. Hänellä ikää 22, ja opintoja jäljellä kolme vuotta. Luulen että hän suhtautuisi asiaan ihan ok alkujärkytyksen jälkeen ja hänen perheensä olisi myös ihan sinut asian kanssa. Ongelma vaan se, etten voi olla 100 varma että poikaystävä on isä. On meinaan tultu hommailtua minua melkeen 20 vanhemman miehen kanssa useaan kertaan. Mies sattuu olemaan vielä naimisissa ja hänelläkin on lapsia. Ei todellakaan kiinnosta heidän avioliiton rikkominen.
Mitä helvettiä voin tehdä?? Abortti ajatuksena on tosi surullinen enkä jotenkin ajatellut että tällainen tilanne tulisi eteen omalle kohdalle. En ole uskaltanut kertoa kenellekään ja tekisi mieli kadota johonkin muualle. Tiedän etten ikimaailmassa pystyisi antamaan lasta adoptioon, mutta toisaalta tiedän ettei perheeni suhtautuisi hirveän lämpimästi asiaan. Kiva jos jotkut voisi auttaa ilman trollihuutelua, olen lirissä oikeasti.
Kommentit (18)
Nyt on aika kantaa vastuu. Kannattaako niitä haaroja levitellä usealle miehelle samaan aikaan? Miksi ylipäätään olet pettänyt poikaystävääsi?
Sinun tilassasi tekisin abortin, sillä et selvästi ole kypsä vanhemmaksi. Päädyt yhksi muiden joukkoon. Olet viestisi perusteella typerä keskenkasvuinen tytönrääpäle jolla ei mahdu maailmaan mitään muuta kuin minäminäminä.
Toivottavasti opit jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että pystyisit aborttia tekemään poikaystäväsi tietämättä, joten asia tulisi joka tapauksessa esille.
Minä olen periaatteessa sitä mieltä, että kannattaisi opiskella ennen perheen perustamista, koska lasten kanssa se on aina hankalampaa. Toisaalta olin itse menossa aborttiin, enkä lopulta pystynyt siihen, enkä haluaisi ketään siihen kannustaa.
Ei tuo sun tilanne nyt kovin helpolta vaikuta. Sanotaanko niin, että et ehkä pääse tästä ns. kuivin jaloin vaan tekojen seuraukset on todennäköisesti pakko kohdata.
Etkä käyttänyt myöskään kondomia? Tautiriski on moninkertainen, kun ei ajattele etukäteen. Raskaus on ok eikä syntyvän lapsen vika. Sinusta tulee äiti, mutta isästä ei siis nyt tietoa. Käy neuvolassa ja kysy voidaanko isyys selvittää jo raskausaikana?
munaosoluja luonnostaankin. On keskenmenoja ym. Sillä että sun keho tekee näin sun omasta päätöksestä ei tehdä luontoa vastaan pahaa.
Sä et tossa tilanteessa pysty takaamaan satavarmaa hyvää lapsuutta sun lapselle. Miksi ottaa riskejä? Vauva ei ole mikään sun omantunnon koristus vaan oikea yksilö. Hän ansaitsee tulla vasta kun siihen on kaikki valmiudet. Hanki kunnon ammatti ja vakiinnuta elämäsi. sitten vasta vauvoja.
Abortti on hirveän surullinen asia, suurin osa sen läpikäyneistä suree menetettyä lasta tosi kovasti, osa saattaa masentua. Abortti on tosi kova paikka kenelle tahansa naiselle, sanon tämän itse teiniäitinä ja kertaalleen abortin vain keskenmenon takia välttäneenä.
Siitä huolimatta mieti tosi tosi tarkkaan, voitko uhrata nuoruutesi, voitko lykätä opintojasi, voitko elää sen kanssa, ettet ehkä edes itse tule koskaan tietämään, kuka lapsen isä on.
Teiniäitinä eläminen on ihan h****tin rankkaa siinäkin tapauksessa, että isä on kuvioissa kiinteästi ja tunnollisesti mukana. Elämästä jää niin iso siivu elämättä ja kaikista vakuutteluista huolimatta sitä siivua ei saa takaisin, nuoruus ei palaa. Opiskeleminen lapsen kanssa on tosi raskasta ja iltariennoille ja muulle opiskelijaelämälle saa kyllä sitten heittää hyvästit.
Vaikka periaatteessa toivon, että jokainen lapsi saisi syntyä, vielä enemmän toivon, että kaikki lapset jotka syntyvät, saisivat syntyä suunniteltuina ja toivottuina. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei se vahinkolapsena eläminen ole lapsellekaan kovin kevyttä ja ruusuista. Anteeksi vaan mutta jonkun pitää sanoa suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikaystäväni on ihana, oikein älykäs tapaus. En itsekään ole mikään kova bilettäjä tai näin, mutta en ehkä ole ollut parisuhteessamme ihan 100% tosissani ja täysillä mukana, vaikkakin poikaystävä on, hän on minua sen verran vanhempi että puhuu usein kuinka haluaa _joskus naimisiin ja kihloihin ja näin. Varmaan jos tulisi isäksi niin pärjäisi, on tosi kypsä (kieltämättä kypsempi ja aikuisempi kuin minä). Hän käy töissä säännöllisesti töissäkin, vaikka opiskelut vielä kesken.
Pelottaa... Jos pitäisin lapsen, toivoisin voivani käydä lukion loppuun ja ajallisesti saisinkin kirjoitukset läpikäytyä. Sitten voisin mahd. opiskella avoimessa yliopistossa vuoden ja sitten 2 v päästä syksyllä opiskelemaan, näin ideaalitilanteessa. Isoäidit olisi varmasti apuna.
Mutta en tiedä. En todellakaan haluaisi äidiksi jos saisin valita, mutta ainahan kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Mitä jos se varattu mies on isä? Ja joku kun kysyi miksi olen hänen kanssaan maannut, niin kuten sanoin, kohtelin poikaystävääni huonosti ja tuo vanhempi, komea mies pönkitti itsetuntoani ja minulla on kyllä tunteita häntä kohtaan ja hänkin on ollut jättämässä vaimoaan mutta olen ylipuhunut koska ei siinä olisi mitään järkeä, olen paljon nuorempi kuitenkin ja näin. Jo olen sopan keittänyt joo...
lääketieteellinen toimenpide, ei sen kummempaa.
Jos elämäntilanteeseesi ei sovi lapsi, niin hae keskeytystä. Ohjeeksi antaisin aina naiselle, että mieti, oletko valmis yksinhuoltajaksi?
Ota tästä opiksesi; raskaudenkeskeytys on pikkujuttu perheen rikkomisen rinnalla. Jos olisin tuon vaimon pöksyissä, toivoisin, että hoidat ongelman pois ja katoat lopullisesti mieheni elämästä. Poikaystäväsi puolesta taas toivon, että mietit, miksi petät?
Sinuna siis hankkisin viipymättä keskeytyksen ja harkitset jatkatko poikaystäväsi kanssa. Hänelle kertominen on vähän niin ja näin, kaikilla meillä on salaisuutemme.
Hyvää ihmissuhdetta ei rakenneta valheilla, petoksilla ja salailulla eli ihmissuhdetaidoissa sulla on vielä paljon opettelemista. Suoraan sanottuna et ole kypsä äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortti on hirveän surullinen asia, suurin osa sen läpikäyneistä suree menetettyä lasta tosi kovasti, osa saattaa masentua.
Osa saattaa masentua ilman aborttiakin.
mutta on tosi iso riski, jos se lapsi onkin sitten tämän vanhemman miehen. Jos pidät lapsen, sulla on fifty-fifty mahdollisuudet: joko kaikki menee hyvin (lapsi on poikaystäväsi) ja elätte elämänne onnellisena loppuun asti tai sitten lapsi osoittautuu tuon panokaverisi lapseksi ja seurauksena on paljon riitaa ja hirveä järkytys kaikille.
Voi sentään mikä tilanne :( Kyllähän sitä on nuorena itse kukin kaikenlaista älytöntä hommannut (joo, ei tietenkään palstan täydelliset mammat), eikä tuollaista tilannetta kellekään toivoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synnytät tuon lapsen.
Tarkoitus ei ole kuulostaa kylmältä vaan olla realistinen.
jolloin mitään lasta ei olisi kuitenkaan syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet niin nuori että varmaan menee sukset ristiin jossain vaiheessa sen poikaystävän kanssa kuitenkin jolloin sinulla ei ole vauvaa eikä poikaystävää.
Mitä jatko-opintosuunnitelmia sinulla oli ennen raskautta? Kuinka kauan olet seurustellut poikaystäväsi kanssa, milloin pettämisesi alkoi, kuinka usein sitä tapahtui ja kuinka kauan se on jatkunut? Asutteko yhdessä? Mitä ajattelit pettämisestäsi ennen raskautta?
Lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen juuri läpikäyneenä kertoisin, että kyseessä ei todella ole mikään pikkujuttu. Olen jo 34 ja kaikenlaista kokenut, ja tuo oli ehdottomasti elämäni vaikein kokemus. Mutta useimmat siitä kyllä selviytyvät lopulta jaloilleen, jos päätös on tehty vakaasti harkiten ja kaikki muut vaihtoehdot tuntuvat selvästi vielä pahemmilta. Tahdon vain sanoa, että tuota päätöstä ei kannata tehdä kevytmielisesti, koska kokemus ei ole helppo (kuten joku ylempänä antoi ymmärtää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos noin vahingossa tulit raskaaksi niin ihan varmasti raskaudut myös silloin kun lopulta haluat sen lapsen, ja sitä puolisosi kanssa suunnittelet. Aivan raskauden alkuvaiheessa thetävä lääkkeellinen keskeytys on lääketieteellisesti pieni juttu. Psyykkisesti se toki on työlästä, mutta mieti nyt sitä että haluatko vauvan, mahdollisesti hajoavan parisuhteen ja opinnot sitten vasta parin vuoden päästä?
Olen itse lääkär ja kohdannut monia naisia joilla on pohdinnassa raskauden keskeytys. Ketään en ole tuominnut. Kaikilta olen kysynyt että onko se keskeytys nyt vakaa tahto ja loppuun asti harkittu. Sitten lähete keskeytykseen ja maininta, että päätöksen saa, ja pitää, pyörtää missä tahansa vaiheessa jos rupeaa epäilyttämään. Vaikka sitten polilla syljet ne pillerit suusta jos tuntuu että "ei!"
Hänen reaktionsa varmaan auttavat itseäsi tekemään oikeimmat ratkaisut.
Ja puhu myös vanhemmillesi, ystävillesi.
missäs olet tapaillut tätä vanhempaa miestä? Kokeiles kertoa hänelle että olet raskaana.. sitäpä ei tiedä vaikka haluaisi pitää lapsen jos entisiäkin jo on :)
Mutta ihan olet soppasi ansainnut. Abortti on tässä tapauksessa ainoa oikea vaihtoehto.
Et ole kypsä äidiksi. Sinulla ei ole koulutusta, joten tuilla eläisitte äiti ja lapsi molemmat, kahdestaan. Lapsi jäisi isovanhempien kontolle, kun sinä et ole saanut rellestää tarpeeksi ja koulut on käymättä.
Minusta sinulla on seuraavat vaihtoehdot toimia tilanteessa:
1. Kerro poikaystävälle. Kerro sekä pettämisestä että vauvasta. Päätätte sitten yhdessä, miten jatkatte. Itse tekisin näin, vaikka paskaa tässä tulee niskaan raskaasti. Et kuitenkaan voi loputtomiin näytellä poikaystävällesi, jos käy ilmi ettei lapsessa olekaan poikaystäväsi piirteitä. Salailu olisi rankkaa. Otatte uuden alun, nyt kun siihen tilaisuus.
2. Et kerro poikaystävälle, mutta varaudut elämään yh:na.
3. Abortti.
Olisi hirveän raskasta saada opinnot tehtyä, työpaikka löydettyä, pärjätä rahallisesti ja henkisesti noin nuorena, kun riski yksinhuoltajuuteen on ilmeinen. Poikaystäväsi saattaisi silti antaa sinulle anteeksi, vaikuttaa fiksulta. Kannatan rehellisyyttä, ehkä se johtaa ajan mittaan johokin hyvään. Sen jälkeen voisit puhua myös muille.