Mitä mieltä? Kotitöistä, yms.

Tiedän miten tärkeää tämä välieräottelu on, joten annan nyt tilaa. Kohta kisat loppuu ja mieskin joutaa taas tekemään muutakin kuin istumaan television edessä. Älä stressaa, niin elämästä tulee paljon mukavampaa.

Jos olisit lukenut, tuo oli nyt vaan yksi esimerkki.



ap

vietettävä enemmän aikaa lastensa kanssa ja myös koko perheensä kanssa.



Kotitöistä tietysti sen verran, että miehen on vähintään autettava, kun lastenhoito vie sinun aikaasi eli pari kertaa viikossa voisi laittaa tiskit koneeseen ja tehdä ruoan tms. Typerää, jos kuvittelee voivansa elää täysihoidolla.



Aloita keskustelu sillä, että ilmoitat, että sinulla on uusi harrastus kaksi kertaa viikossa, ja mies hoitaa sinä aikana lapset. Voit siis aloittaa harrastuksen tai tehdä tuona aikana mitä vain, mutta tärkeää on, että mies on noina iltoina yksin vastuussa lapsista.



Lisäksi pidät huolen, että vähintään kerran kuussa saat illan kavereiden tapaamiseen tai ylipäätään vain itsellesi (perjantai- tai lauantai-ilta).



Kerro miehellesi, että alat vaatia kotitöistä palkkaa, jos mies ei osallistu pätkääkään. Vaadi pieniä asioita ennemmin kuin isoja, koska muuten mies vetoaa siihen, että tekee töitä joka päivä ja sinä taas et. Astioiden laitto tiskikoneeseen ja tavaroiden siistiminen paikoilleen ovat niitä helppoja ja päivittäisiä juttuja, joilla mies voi helposti auttaa. Tärkeimpänä kyllä pitäisin näin alkuun, että hoitaisi lapsia huomattavasti enemmän, vaikka sinä olisit paikallakin. Esim. joka ilta vähintään tunti leikkimistä, pelaamista tai ulkoilua lasten kanssa olisi mielestäni minimi. Lisäksi osallistumista lasten ruokailuihin ja nukkumaanmenorituaaleihin. Jäähän siinä silti miehelle runsaasti vapaa-aikaa päivittäin töiden jälkeenkin.

Joskus vuonna kivi ja miekka meillä oli vastaava tilanne ja mies kysyi, jos hän katsoo jonkun jutun telkkarista 58 minuuttia ja siivoaa sitten. Niinkuin hänellä oli tarkoitus.



MIHIN TEILLÄ NAISILLA ON AINA KIIRE?



Sen jälkeen mä olen oppinut relaamaa ja huomaamaan, että kyllä se mieskin niitä kotiduuneja tekee, muttei mun aikataulun mukaan! Hänellä on omansa. :)



Pyykitkin laittaa narulle, mun mielestä miten sattuu, mutta ne on siellä narulla ja kuivumassa.



Iso työ mullekin oli opetalla tuo, että mies laittaa pyykkiä. ;) Moni kaveri ei anna miesten koskea pyykkiin ollenkaan. :D



Välillä menee hermo, välillä ei. se on elämää. :)

eiköhän ap:llakin ole se tilanne, että miehen aikataulun mukaan ne asiat ei koskaan tule tehdyksi. Siis miehellä ei oikeasti ole mitään aikomustakaan tehdä niitä asioita.



Jos ei sana tehoa, niin jätä miehen pyykit ja sotkut siivoamatta.

Kuulostat pikku prinsessata, joka on tottunut saamaan kaiken (hyväpalkkainen mies, kotiäitiys, viriketyöpaikka, kotiapulainen...ym.).

Anna nyt kerrankin miehesi katsoa myös, mitä haluaa...(Muina iltoinahan sinä varmasti valitset tv-ohjelmat, joita katsotaan)

MeilLä siis sellainen tilanne, että minä olen kotona pienen taaperon ja kolmivuotiaan kanssa ja käyn töissä kaksi kertaa viikossa. Mies on kokopäivätöissä ja poissa kotoa noin yhdeksän-kymmenen tuntia päivässä. Hänen työnsä on ns. siistiä sisätyötä, ja joskus töissä pitää kiirettä, mutta toisina aikoina taas (useimmiten) hän ehtii töissä tehdä paljon omia juttuja, surffailla netissä, kirjoitella yms.

Mies saa ihan hyvää palkkaa, minä saan viisi kertaa vähemmän, koska olen viisi kertaa vahemmän töissä. Lapset hoidan minä, paitsi silloin, kun olen töissä, meillä on lastenhoitaja.

Minä teen kotona ihan kaiken. Hoidan lapset (mies käy joskus yhden kanssa jossakin, mutta todella harvoin ottaa molempia mukaansa, kun se on niin hankalaa hänen mielestään). Aamulla laitan aamupalat, korjaan astiat pöydästä tai tiskialtaasta koneeseen, ja näin on päivän jokaisella aterialla (mies syö kotona vain iltaisin ja aamuisin). Minä siivoan kodin a:sta ö:hön, pesen pyykit, laitan ne paikoilleen, samoin astiat (no on meillä kyllä koneet molempiin). Vien roskat, käyn kaupassa, paitsi että viikonloppuisin mies hoitaa viikonlopun ostokset, ostelee jotain herkkuja itselleen tms. Meidän lähellä ei ole mitään supermarkettia, joten käymme lähikaupassa (meillä ei ole autoa), ja minä käyn siellä monta kertaa viikossa (huono organisaatio, tiedän).

Nyt vedin pultit, kun mies tuli kotiin töistä ja halusi katsoa jalkapalloa. No, minä sanoin, että voin nukuttaa lapset ja sen myös tein, mutta siinä kesti tosi kauan. Kun tulin sitten lastenhuoneesta, huomasin, että kaiken muun sotkun lisäksi lasten lautaset ja ruoanjämät oli jääneet olohuoneen pöydälle. Sohvalla makasi mies ja kittasi kaljaa. Meni hermo.

Mitä mieltä? Jos se olisi vaan ne lautaset vaivautunut korjaamaan, olisin ollut ihan ok.

MeilLä siis sellainen tilanne, että minä olen kotona pienen taaperon ja kolmivuotiaan kanssa ja käyn töissä kaksi kertaa viikossa. Mies on kokopäivätöissä ja poissa kotoa noin yhdeksän-kymmenen tuntia päivässä. Hänen työnsä on ns. siistiä sisätyötä, ja joskus töissä pitää kiirettä, mutta toisina aikoina taas (useimmiten) hän ehtii töissä tehdä paljon omia juttuja, surffailla netissä, kirjoitella yms.

Mies saa ihan hyvää palkkaa, minä saan viisi kertaa vähemmän, koska olen viisi kertaa vahemmän töissä. Lapset hoidan minä, paitsi silloin, kun olen töissä, meillä on lastenhoitaja.

Minä teen kotona ihan kaiken. Hoidan lapset (mies käy joskus yhden kanssa jossakin, mutta todella harvoin ottaa molempia mukaansa, kun se on niin hankalaa hänen mielestään). Aamulla laitan aamupalat, korjaan astiat pöydästä tai tiskialtaasta koneeseen, ja näin on päivän jokaisella aterialla (mies syö kotona vain iltaisin ja aamuisin). Minä siivoan kodin a:sta ö:hön, pesen pyykit, laitan ne paikoilleen, samoin astiat (no on meillä kyllä koneet molempiin). Vien roskat, käyn kaupassa, paitsi että viikonloppuisin mies hoitaa viikonlopun ostokset, ostelee jotain herkkuja itselleen tms. Meidän lähellä ei ole mitään supermarkettia, joten käymme lähikaupassa (meillä ei ole autoa), ja minä käyn siellä monta kertaa viikossa (huono organisaatio, tiedän).

Nyt vedin pultit, kun mies tuli kotiin töistä ja halusi katsoa jalkapalloa. No, minä sanoin, että voin nukuttaa lapset ja sen myös tein, mutta siinä kesti tosi kauan. Kun tulin sitten lastenhuoneesta, huomasin, että kaiken muun sotkun lisäksi lasten lautaset ja ruoanjämät oli jääneet olohuoneen pöydälle. Sohvalla makasi mies ja kittasi kaljaa. Meni hermo.

Mitä mieltä? Jos se olisi vaan ne lautaset vaivautunut korjaamaan, olisin ollut ihan ok.

MeilLä siis sellainen tilanne, että minä olen kotona pienen taaperon ja kolmivuotiaan kanssa ja käyn töissä kaksi kertaa viikossa. Mies on kokopäivätöissä ja poissa kotoa noin yhdeksän-kymmenen tuntia päivässä. Hänen työnsä on ns. siistiä sisätyötä, ja joskus töissä pitää kiirettä, mutta toisina aikoina taas (useimmiten) hän ehtii töissä tehdä paljon omia juttuja, surffailla netissä, kirjoitella yms.

Mies saa ihan hyvää palkkaa, minä saan viisi kertaa vähemmän, koska olen viisi kertaa vahemmän töissä. Lapset hoidan minä, paitsi silloin, kun olen töissä, meillä on lastenhoitaja.

Minä teen kotona ihan kaiken. Hoidan lapset (mies käy joskus yhden kanssa jossakin, mutta todella harvoin ottaa molempia mukaansa, kun se on niin hankalaa hänen mielestään). Aamulla laitan aamupalat, korjaan astiat pöydästä tai tiskialtaasta koneeseen, ja näin on päivän jokaisella aterialla (mies syö kotona vain iltaisin ja aamuisin). Minä siivoan kodin a:sta ö:hön, pesen pyykit, laitan ne paikoilleen, samoin astiat (no on meillä kyllä koneet molempiin). Vien roskat, käyn kaupassa, paitsi että viikonloppuisin mies hoitaa viikonlopun ostokset, ostelee jotain herkkuja itselleen tms. Meidän lähellä ei ole mitään supermarkettia, joten käymme lähikaupassa (meillä ei ole autoa), ja minä käyn siellä monta kertaa viikossa (huono organisaatio, tiedän).

Nyt vedin pultit, kun mies tuli kotiin töistä ja halusi katsoa jalkapalloa. No, minä sanoin, että voin nukuttaa lapset ja sen myös tein, mutta siinä kesti tosi kauan. Kun tulin sitten lastenhuoneesta, huomasin, että kaiken muun sotkun lisäksi lasten lautaset ja ruoanjämät oli jääneet olohuoneen pöydälle. Sohvalla makasi mies ja kittasi kaljaa. Meni hermo.

Mitä mieltä? Jos se olisi vaan ne lautaset vaivautunut korjaamaan, olisin ollut ihan ok.

MeilLä siis sellainen tilanne, että minä olen kotona pienen taaperon ja kolmivuotiaan kanssa ja käyn töissä kaksi kertaa viikossa. Mies on kokopäivätöissä ja poissa kotoa noin yhdeksän-kymmenen tuntia päivässä. Hänen työnsä on ns. siistiä sisätyötä, ja joskus töissä pitää kiirettä, mutta toisina aikoina taas (useimmiten) hän ehtii töissä tehdä paljon omia juttuja, surffailla netissä, kirjoitella yms.

Mies saa ihan hyvää palkkaa, minä saan viisi kertaa vähemmän, koska olen viisi kertaa vahemmän töissä. Lapset hoidan minä, paitsi silloin, kun olen töissä, meillä on lastenhoitaja.

Minä teen kotona ihan kaiken. Hoidan lapset (mies käy joskus yhden kanssa jossakin, mutta todella harvoin ottaa molempia mukaansa, kun se on niin hankalaa hänen mielestään). Aamulla laitan aamupalat, korjaan astiat pöydästä tai tiskialtaasta koneeseen, ja näin on päivän jokaisella aterialla (mies syö kotona vain iltaisin ja aamuisin). Minä siivoan kodin a:sta ö:hön, pesen pyykit, laitan ne paikoilleen, samoin astiat (no on meillä kyllä koneet molempiin). Vien roskat, käyn kaupassa, paitsi että viikonloppuisin mies hoitaa viikonlopun ostokset, ostelee jotain herkkuja itselleen tms. Meidän lähellä ei ole mitään supermarkettia, joten käymme lähikaupassa (meillä ei ole autoa), ja minä käyn siellä monta kertaa viikossa (huono organisaatio, tiedän).

Nyt vedin pultit, kun mies tuli kotiin töistä ja halusi katsoa jalkapalloa. No, minä sanoin, että voin nukuttaa lapset ja sen myös tein, mutta siinä kesti tosi kauan. Kun tulin sitten lastenhuoneesta, huomasin, että kaiken muun sotkun lisäksi lasten lautaset ja ruoanjämät oli jääneet olohuoneen pöydälle. Sohvalla makasi mies ja kittasi kaljaa. Meni hermo.

Mitä mieltä? Jos se olisi vaan ne lautaset vaivautunut korjaamaan, olisin ollut ihan ok.

MeilLä siis sellainen tilanne, että minä olen kotona pienen taaperon ja kolmivuotiaan kanssa ja käyn töissä kaksi kertaa viikossa. Mies on kokopäivätöissä ja poissa kotoa noin yhdeksän-kymmenen tuntia päivässä. Hänen työnsä on ns. siistiä sisätyötä, ja joskus töissä pitää kiirettä, mutta toisina aikoina taas (useimmiten) hän ehtii töissä tehdä paljon omia juttuja, surffailla netissä, kirjoitella yms.

Mies saa ihan hyvää palkkaa, minä saan viisi kertaa vähemmän, koska olen viisi kertaa vahemmän töissä. Lapset hoidan minä, paitsi silloin, kun olen töissä, meillä on lastenhoitaja.

Minä teen kotona ihan kaiken. Hoidan lapset (mies käy joskus yhden kanssa jossakin, mutta todella harvoin ottaa molempia mukaansa, kun se on niin hankalaa hänen mielestään). Aamulla laitan aamupalat, korjaan astiat pöydästä tai tiskialtaasta koneeseen, ja näin on päivän jokaisella aterialla (mies syö kotona vain iltaisin ja aamuisin). Minä siivoan kodin a:sta ö:hön, pesen pyykit, laitan ne paikoilleen, samoin astiat (no on meillä kyllä koneet molempiin). Vien roskat, käyn kaupassa, paitsi että viikonloppuisin mies hoitaa viikonlopun ostokset, ostelee jotain herkkuja itselleen tms. Meidän lähellä ei ole mitään supermarkettia, joten käymme lähikaupassa (meillä ei ole autoa), ja minä käyn siellä monta kertaa viikossa (huono organisaatio, tiedän).

Nyt vedin pultit, kun mies tuli kotiin töistä ja halusi katsoa jalkapalloa. No, minä sanoin, että voin nukuttaa lapset ja sen myös tein, mutta siinä kesti tosi kauan. Kun tulin sitten lastenhuoneesta, huomasin, että kaiken muun sotkun lisäksi lasten lautaset ja ruoanjämät oli jääneet olohuoneen pöydälle. Sohvalla makasi mies ja kittasi kaljaa. Meni hermo.

Mitä mieltä? Jos se olisi vaan ne lautaset vaivautunut korjaamaan, olisin ollut ihan ok.

MeilLä siis sellainen tilanne, että minä olen kotona pienen taaperon ja kolmivuotiaan kanssa ja käyn töissä kaksi kertaa viikossa. Mies on kokopäivätöissä ja poissa kotoa noin yhdeksän-kymmenen tuntia päivässä. Hänen työnsä on ns. siistiä sisätyötä, ja joskus töissä pitää kiirettä, mutta toisina aikoina taas (useimmiten) hän ehtii töissä tehdä paljon omia juttuja, surffailla netissä, kirjoitella yms.

Mies saa ihan hyvää palkkaa, minä saan viisi kertaa vähemmän, koska olen viisi kertaa vahemmän töissä. Lapset hoidan minä, paitsi silloin, kun olen töissä, meillä on lastenhoitaja.

Minä teen kotona ihan kaiken. Hoidan lapset (mies käy joskus yhden kanssa jossakin, mutta todella harvoin ottaa molempia mukaansa, kun se on niin hankalaa hänen mielestään). Aamulla laitan aamupalat, korjaan astiat pöydästä tai tiskialtaasta koneeseen, ja näin on päivän jokaisella aterialla (mies syö kotona vain iltaisin ja aamuisin). Minä siivoan kodin a:sta ö:hön, pesen pyykit, laitan ne paikoilleen, samoin astiat (no on meillä kyllä koneet molempiin). Vien roskat, käyn kaupassa, paitsi että viikonloppuisin mies hoitaa viikonlopun ostokset, ostelee jotain herkkuja itselleen tms. Meidän lähellä ei ole mitään supermarkettia, joten käymme lähikaupassa (meillä ei ole autoa), ja minä käyn siellä monta kertaa viikossa (huono organisaatio, tiedän).

Nyt vedin pultit, kun mies tuli kotiin töistä ja halusi katsoa jalkapalloa. No, minä sanoin, että voin nukuttaa lapset ja sen myös tein, mutta siinä kesti tosi kauan. Kun tulin sitten lastenhuoneesta, huomasin, että kaiken muun sotkun lisäksi lasten lautaset ja ruoanjämät oli jääneet olohuoneen pöydälle. Sohvalla makasi mies ja kittasi kaljaa. Meni hermo.

Mitä mieltä? Jos se olisi vaan ne lautaset vaivautunut korjaamaan, olisin ollut ihan ok.

Minua surettaa ap:n tilanne, että mies on tuollainen hölmö, eikä tajua ollenkaan sitä arvoa, minkä eteen vaimo raataa. On siinä homma olla kahdenkin lapsen kanssa kotona, jotkut tekevät sitä jopa työkseen.

Tästä näkökulmasta katsottuna, miksi ap:n tulisi illatkin tehdä yksin kaikki kotihommat ja mies vaan hengaa töissä osan ajastaan?



Jos on lapset hankittu, niin eikai se voi mennä niin, että kun mies niin viihtyy töissä oikeasti sen koko päivän (10h) tai kauemmin, niin naisen tulee vain tyytyä siihen ja olla itse yksin ns. töissä kotona 24h? Mielestäni törkeää käytöstä mieheltä ja tuntuu ettei arvosta ap:tä lainkaan.



Tuollaiset käytännön asiat tulisi keskustella jotenkuten ennenkuin hankitaan lapsia, muttei tarkoita sitä, jos ei ole keskusteltu, että toinen voi heittäytyä täysin sellaiseksi, ettei tee mitään.

Olet kai jo kohta neljä vuotta (lasten iästä päätellen) sietänyt sohvalla kaljaa kittaavaa miestä ja nöyrästi palvellut häntä.



Ei se ihme tapahdu ihan noin vaan simsalabim, että juuri eilisen jalkapallo-ottelun aikaan olisi älynnyt lasten lautaset viedä pois. Se on niin pitkäaikainen projeksi, että olisi aloitettava silloin, kun poikalapsi oppii kävelemään.



Suurin ongelma minun käsittääkseni tulee olemaan se, että mies ei todellakaan oikeasti osaa esim. tiskiä ja pyykinpesua, ei myöskään siivousta tai ruuanlaittoa kun sinä olet aina tehnyt kaiken. Entä sitten, kun sinä menet töihin, tai vaikka sairastut tai muusta syystä joudut olemaan poissa kotoa? Joutuu vissiin hankkimaan uuden kotitalouskoneen, ei kun siis kotihengettären ... tarkoitin vaimon.

Osaatko sinä maksaa laskut ja vaihtaa autonrenkaat?



Miksi lasten lautaset ym. ovat OLOHUONEEN pöydällä? Huusholli pysyisi siistimpänä, jos syädään vain ruokapöydässä keittiössä.

Olen varmaan v-mäinen pikkuprinsessa, ihan mahdollista. Jopa ihan todennäköistä, koska musta tuntuu, että mulla ei ole yhtään omaa aikaa, ei edes tarpeeksi aikaa tehdä kaikkea hommia kotona ja hoitaa omaa työtäni, mutta silti ehdin kirjoittaa nämä viestit av:lle.



Ihan totta, miten te ehditte kaikki hommat tehdä kotona ja vielä seurustella lasten kanssa?



ap

Ja kyllä se mies tekee sen, minkä lupaa, se on kyllä todellakin hänen ansiokseen laskettava.



ap