Lue keskustelun säännöt.
olen vapaaehtoisesti lemmikitön, eli VELE, kysyttävää?
27.06.2012 |
Koska kaikkien ei tarvitse hankkia koiria tai kissoja elääkseen täyttä elämää. Pidän enemmän lapsista kuin muiden haisevista elukoista.
Kyllähän se käy nyppimään kun sukulaiset ja tuttavat jatkuvasti jankkaa että milloin hankitte sen lemmikin, eikä sitä jaksaisi kaikille selittää että ne eivät kuulu meidän suunnitelmiimme.
Olen harkinnut anovani itselleni eläintenpitokieltoa, koska olen niin varma ettei mieleni koskaan muutu.
Kommentit (9)
etenkin niitä huonostikäyttäytyviä, hilseileviä, karvaisia ja haisevia julkisissa liikennevälineissä.
Olisi mahtavaa että lentoyhtiöt huomaisivat tämän ja estäisivät pikkukoirien ja kissojen matkustamisen lentolaukuissa. Eläimettömät lomat ja lennot olisivat unelmani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista vertaistukea siellä voisi järjestää?
Millaista vertaistukea siellä voisi järjestää?
Vertaistukea voisi järjestää mm. kestämään erilaisten elämäntapojen valinneiden ihmisten piinaa ja yhteiskunnan painostusta tähän malliin, jossa lemmikit kuuluvat itsestäänselvyytenä ihmisen valintoihin.
Ja lemmikillisille ihmisille on tarjolla paljon kaikenlaisia etuisuuksia, mitä taas me lemmikittömät emme saa. Esimerkiksi: Entä jos haluaisin matkustaa lemmikkieläinvaunussa ilman lemmikkiä?
Työpaikallakin kaikki jaksavat aina kuunnella muka hupaisia selityksiä lemmikeiden vekkuleista tempauksista kahvipöytäkeskusteluissa, mutta lapsista puhumiseen suhtaudutaan tyyliin: "älä nyt ala jauhamaan mistään *itun nicopetterin kakkavaipoista".
Mielestäni tuo eläintenpitokielto pitäisi pystyä myös ehdottomasti itse hankkimaan itselleen, ilman että täytyisi ensin hankkia lemmikkiä rääkättäväkseen. Jos on varma siitä että ei halua lemmikkiä, miksi ei näyttäisi sitä koko yhteiskunnalle?
Nyt mielensä pahoittaa niin moni tahattomasti lemmikitön, joka on viimeiset 10 vuotta ja 20 000 euroa uhrannut lemmikin hankkimiseen, tuloksetta.....he ovat suunnitelleet ja käyneet jo ulkomaillakin esim Espanjan löytökoiratarhoilla hakemassa omaa pikku hauvelia, mutta aina suunnitelma on kariutunut johonkin viranomaisten byrokratiaan, ja hauveli jäänyt kaukaiseksi haaveeksi vain....
On se niin väärin, kun toiset tekisivät mitä tahansa saadakseen oman pikku hauvelin rapsuteltavaksi (mutta syystä tai toisesta se ei koskaan onnistu - kennel meni konkkaan - joku varasti pennut - pentu ei saanut eu-eläinlääkärin sirupassia tai maahantulolupaa- sillä oli vesirauhu - jne ) ja toisilla tuntuu pentuetta pukkaavan vaivoiksi asti ja he suorastaan lahjoittelevat rakkeja pois, kun eivät jaksa kustantaa niiden ahmattien ruokkimista....
Hassua on se, että ne, joilla on jo oma pikku hauveli, eivät kerta kaikkiaan kykene käsittämään sitä, miten joku voi täysissä tolkuissaan elää ilman ikiomaa hauvaa...koska se on ainoa sisältö elämässä ja tuo vasta elämään sen tarkoituksen....Ja he ovat täysin varmoja, että kaikki muutkin haluavat ja tulevat täysin varmasti hankkimaan myöskin oman hauvan ja kyselevät ainoastaan innokkaasti, milloin, milloin,milloin....
Jos sanoo kainosti, että emme nyt tiedä oikein, olemmeko koiraihmisiä ja tuleeko sitä piskiä koskaan hankittuakaan, niin he tietäväisesti hymyilevät " Kyllä se vielä mieli muuttuu teilläkin ...."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kaikkien ei tarvitse hankkia koiria tai kissoja elääkseen täyttä elämää. Pidän enemmän lapsista kuin muiden haisevista elukoista.
Kyllähän se käy nyppimään kun sukulaiset ja tuttavat jatkuvasti jankkaa että milloin hankitte sen lemmikin, eikä sitä jaksaisi kaikille selittää että ne eivät kuulu meidän suunnitelmiimme.
Olen harkinnut anovani itselleni eläintenpitokieltoa, koska olen niin varma ettei mieleni koskaan muutu.
Kyllä se useimmiten vain on niin, että lemmikittömyys valintana on merkki itsekkyydestä! Ja kyllä sua sitten aikuisempana ymmärrät kun saat omia lemmikkieläimiä.
Muussa tapauksessa on TODELLA ITSEKÄSTÄ JA VÄÄRIN LAPSIA KOHTAAN etteivät he IKINÄ saa omaa lemmikkiä. Minusta se voisi olla HUOSTAANOTTOPERUSTE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ohitettu, niin alkaa loputon utelu lemmikistä. "Nyt kun toi teidän kuopus on jo ekaluokkalainen, olisko aika hankkia hauvavauva...". Tosi ahdistavaa. Olen yrittänyt hienovaraisesti vihjata, ettei meille tule hauvaa, kissaa, jyrsijää eikä edes kalaa, mutta ei mene jakeluun:( Välttelen nykyään sukuapamisia, joissa koen olevani vaillinainen.
Ihanaa löytää joku toinen. Minäkään en tahdo lemmikkiä enkä ole kovin eläinrakas. En vihaa eläimiä, mutta en vaan tahdo itselleni mitään eläintä.