MITEN SAA 2,5V POJAN KITINÄN LOPPUMAAN????

..että kuulostan ärsyttävältä, niin kysyn, etteihän poikasi vain oireile esimerkiksi korvatulehdusta..?



Meidän 2-vee tyttö " ilmoitti" korvatulehduksestaan yöllisillä kolmen neljän tunnin ininällä ja ulinalla. En sitä silloin vielä ymmärtänyt, vaan tiuskin jä rähjäsin itse väsyneenä..Kun korvatulehdus sitten tuli ilmi, tuli äidillekin kamalan paha olo...



Mutta jos tunnistat kitinän tavalliseksi, ärsyttäväksi valitteluksi, niin se onkin vaikeampaa. Itse olen sanonut, että keskustelen tytön kanssa vasta sitten kun osaa käyttäytyä ja puhuu niin kuin muutkin ihmiset, normaalisti. Muuten olen noteeraamatta koko valittelua. Ja kun tulee aikanaan luokseni, sanon, että No Nyt äiti kuuntelee...joskus auttaa, joskus ei.



Varsinaisia neuvoja en osaa antaa, mutta jos tsemppi ja myötäeläminen saman kokeneena auttaisi. Kuulosti niin kovin tutulta...

kun poika kyllä osaisi kertoa, jos jonnekin sattuu. Kai se on joku kehitysvaihe/uhma.. Ja nyt on poika nukkunut pari yötä ihan yksin omassa huoneessaan (omassa huoneessaan on nukkunut jo 0,5v asti, ja pinnasänkykin luovutettiin pikkusiskolle kun poika oli 1v4kk), minä kun olen nukuttanut häntä itse sängyn vieressä sohvalla " nukkuen" , mutta nyt olen parina iltana mennytkin omaan sänkyyn. Jos jotain protestia sitten on.. Mutta olemme kaikki yhtä itsepäisiä, poika jaksaa huutaa, ja minä en enää rupea sohvalla nukkumaan! Pitäähän sinne yksin omaan huoneeseenkin joskus, ennemmin tai myöhemmin, opetella itsekseen nukahtamaan.

tai kuulisin muiden kokemuksia aiheesta..

Mulla saman ikäinen poika ja tottakai uhma ja kitinä kuuluu asiaan - meillä pojalla pienen pieni flunssan alku ja kurkun punoitus aiheuttu vastaavan kitinän. Kun nämä hoidettiin pois niin kitinä hävisi ja nyt ollaan taas tässä normaalissa uhmaamisessa. Jos olet sitä mieltä, että kitinä ei teillä johdu sairaudesta, niin siinä tapauksessa ottaisin melko kovankin linjan tuohon kitinään: Täysin poika huomiotta kunnes puhuu ja käyttäytyy normaalisti (ja itse käyttäytyy kylmän rauhallisesti koko ajan). Yleensä tätä ei tarvitse kovin montaa kertaa toistaa - tuolla kitinällä haetaan ensisijaisesti huomiota & tahallaan ärsytetään vanhempia. Jos huomiota ei tuu tai vanhempi ei odotetusti hermostukaan niin tuskin jaksaa poika pitkään kitistä.

Varsinkin yöt on niin tuskaa.. Ei auta, että annan pojan huutaa omassa huoneessaan, omassa sängyssään.. Sitten räjähdän paikalle (viereisestä huoneesta) kerta toisensa jälkeen ja siihen menee helposti aikaakin 3h (pois yöunista, ja sen seurauksena seuraavana päivänä taas pinna lyhentynyt entisestään). On pojan käytös kyllä nyt vähän muutenkin muuttunut. Matkii pikkusiskoaan (1v4kk) jatkuvasti. Sisko ei osaa puhua vielä, vain muutamia sanoja, joten isoveli matkii tätä " puhetta" . Sisko on juuri oppinut kävelemään, konttaa vielä jonkin verran, joten isovelikin konttaa. Sisko tekee kaikenlaista mitä ei saa tehdä (on poikakin aikanaan tehnyt, mutta oli jo jäänyt taakse), ja isoveli perässä! Tiputtelevat molemmat ruokaa lattialle, tyhjentävät pöydät jne jne.. Kai hän sitten huomiota hakee itselleen, vaikka ei sisko häntä enempää huomiota mielestäni saakaan.

että varmasti nyt punoittaakin! On pojan äänikin ihan käheä huutamisesta. Melkein jo toivon, että huutaisi vielä hiukan enempi ja lujempaa (jos mahdollista), niin lähtisi ääni kokonaan..

tuosta kitinästä puheen ollen..



Että tarhassa yhtenä päivänä sanoivat että on sillä pojalla kova uhma kun huusi ja narisi tuossa lattialla moneen kertaan jos ei heti saanut tahtoaan läpi.

Kuulosti oudolta koska normaalisti meillä poika ei ole sellainen siispä lekuriin ja korvatulehdus.



Ja seuraavan kerran tarhaan mennessä sai sitten kertoa että meidän pojan " uhmaa" hoidetaan sitten antibiooteilla... ;)



mutta meillä tosiaan juniori on lähes aina ollut kipeä jos on jatkuva narina päällä, vaikka osaa puhua todella paljon ei osaa aina sanoa että sattuu esim korvaan tms.

Siis siitä ettet enää jää sinne sohvalle häntä nukuttamaan. Hänelle se on varmasti tosi kova paikka varsinkin jos muutos on tapahtunut ihan yhtäkkiä ja varoittamatta, joten ei yhtään ihme että kitisee. Miten muutoinkaan hän voisi ilmaista ettei hyväksy tätä muutosta?



Itselläni on 2v8kk ikäinen poika, joka säännöllisen epäsäännöllisesti kitisee ja vinkuu, korvissani senkun humisee kun hän niin tekee =/ Yleensä syynä on se ettei saa tahtoaan läpi. Paras " ase" tuohon on olla lähes välinpitämätön. Meillä ainakin nää vinkumiset menevät parhaiten ohi, kun annan pojan vinkua ja kyselen välillä, että joskohan kohta rauhoittuisit ja tulisit syliin. Niin kohta hän sitten jo tulee. On toki hetkiä jolloin ei meinaa rauhoittua sitten millään, mutta ajastaan nuo menee ohi..



Toivon mukaan kyse ei ole mistään korvatulehduksesta tms. Itse veikkaisin, että on " vain" protestia tuosta muutoksesta. Paha tässä on muuta sanoa kun ei tarkemmin tiedä..

pitämättömän linjan enkä anna pojan provosoida itseäni suuttumaan. Jos poika ei usko kun sanotaan vaan huutaa edelleen laitataan hänet huutamis paikkaan jona meillä toimii vessa. Siellä saa huutaa niin paljon kuin lystää ja kun ei enää huuda voi tulla takaisin leikkimään tms.



Meillä pikkuveli 10kk joka opettelee kävelemään ja tekee noita pienten juttuja ja myös meillä isoveli matkii pienempäänsä vaikka ei ole aikoihin tehnyt pahojaan.



Olen ajatellut että tämä kuuluu ikään mutta nyös että mustasukkaisuus on iskenyt nyt toden teolla. Siispä uhman ja mustasukkaisuuden raivostuttava yhdistelmä. Meillä kun ei mikään kelpaa sanoi miten tahansa, tahtoo ja ei tahdo yhtäaikaa ja haluaa viellä päälle olla pieni ja iso yhtä aikaa ja pikkuveli ärsyttää myös isoveljeä tosi usein.



Ei kai tässä auta kun antaa ajan kulua.

niin päätimmekin perjantaina käydä varmuudeksi lääkärissä. Soitin terveyskeskukseemme heti kun kännykän käteeni herättyämme sain. Aikaa emme tietysti saaneet (kylässämme on vain yksi lääkäri), ajathan jaetaan jo klo 08 (olisi pitänyt olla herätyskello herättämässä)! Eli ei muuta kuin kaupunkiin (matkaa 20km) päivystykseen, jonne ei saa aikaa varata, vaan jonotus systeemi. Astuimme sisään, ja luukulla seisoimme noin 15min haastateltavana (nimestä oireisiin) ja tyyppi luukun takana näpyttelee tietoja koneelle, mitä vähän väliä yskii jotain " kuoleman" yskää, niin että piti ottaa askel taaksepäin.. No, aikansa kun oli kysellyt, totesi että sinne sitten vaan istumaan ja odottamaan, menee varmasti koko iltapäivä (klo oli 12) siinä odotellessa (sanoi tosiaan noin ja naureskeli vielä päälle). Eli meidän olisi pitänyt jäädä sinne odottamaan kaikenmaailman tautisten ihmisten joukkoon, luultavasti terveiden muksujen kanssa saamaan tartuntuja kotiinviemiseksi, koska he ottavat vastaan kiireellisyysjärjestyksessä, ja meillä ei suurempia oireita ole, niin olisi pitänyt minuutin tarkastuksen takia odotella siellä monta tuntia. Eli, emme ole saaneet varmistettua sitä korvatulehdustakaan (vaikka en usko, että sellaista on, mutta kuitenkin), koska asumme väärällä paikkakunnalla..



Tulipa taas purettua ihan aiheen vierestä, mutta kun ottaa niin päähän (oikeastaan kaikki asiat), anteeksi.



Hei, yksi kysymys! Tietääkö kukaan, voiko sellaisia korvalamppuja (vai miksikä niitä sanotaan, millä lääkärit siis korvat katsoo) ostaa jostain?

että tietysti puhuimme pojan kanssa, että en enää sohvalla nuku, vaan äitilläkin on oma huone ja oma sänky, jossa äiti nukkuu. Ja poika on tosi ymmärtäväinen, kertaa mitä olen sanonut jne, mutta kuitenkin pitää kitistä kun huoneesta poistun, vaikka on juteltu, että ei kitistä, ja poika sanoo itsekin, että ei enää kitise, mutta mutta..



Näin joulun alla ne tontutkin jo kuuntelee ikkunan takana tuota kitinää, ja epäilemme jo pojan kanssa, että tontut kertoo pukille minkälainen meteli meillä aina on, eikä pukki sitten varmaan uskalla tulla meille lainkaan.. Hiukan on auttanut, että pitää olla hiljempaa, ettei ne tontut kuule. =)