Perhehuone, ihan turha juttu(ko)?
kiinnostaisi tietää, mitä mieltä ootte perhehuoneista ja ootteko saaneet sen, jos ootte toivoneet? Itse esikoiselta toivottiin, mutta ruuhkan ja rempan vuoksi emme saaneet. Lopulta meitä oli kaksi äitiä pienessä perhehuoneessa! Näin jälkeenpäin oon ajatellut, ettei se niin tärkeä olekkaan, melko vähän aikaahan siellä sairaalassa ollaan. en aio enää jatkossa " haluta" perhehuoneeseen. Melko turha juttu siis mielestäni.
t. äippä from jkl
Kommentit (14)
että huonekaverini vauva olisi lastenosastolla ja että siitä huolimatta huonekaverini sukulaiset ja tuttavat soittelivat koko ajan huoneeseen. Ja ajattelivat fiksusti, että jos kukaan ei vastaa, on soitettava monta kertaa peräkkäin ja annettava puhelimen soida kauan...
Asuimmehn siellä 3,5 vuorokautta. en juuri poistunut huoneesta. mies haki ruuat ja vei ne pois. meillä oli oma suihku+wc :)
enpä olisi halunnut kuunnella vieraan vauvan heräilyä. ja nyt sain olla vapaammin, ei juossut vieraita vieraita.
ei tarvinnut yrittää puhua small talkia vieraan äidin kanssa.
sai täyttä palvelua (mieheltä).
sai olla rennosti.
mutta sitten lähdimmekin kaikki suoraan synnytyssalista kotiin. Tuli koti-ikävä, eikä huvittanut jäädä sairaalaan enää hetkeksikään :)
Siksi en ole kannattanut perhehuonetta. Varsinkin kun vanhin syntyi, oli mukavaa, kun sai jutella kokeneiden äitien kanssa. Sain heiltä hyviä neuvoja.
Olin kahden hengen huoneessa 2,5 vrk josta n. vuorokauden yksin, eli ihan rauhassa sain olla. Oli kiva jakaa kokemuksia toisen juuri synnyttäneen äidin kanssa ja kyllähän mies sai olla huoneessa koko päivän aamusta iltaan, kävi vaan kotona nukkumassa ja myöhemmin totesi että oli tyytyväisempi niin, sairaalasa ei kuitenkaan olisi saanut unta. Ehtiihän sitä oman perheen kesken olla niiden ensimmäisten vuorokausien jälkeen ihan kyllästymiseen saakka. :)
Vierailija:
Asuimmehn siellä 3,5 vuorokautta. en juuri poistunut huoneesta. mies haki ruuat ja vei ne pois. meillä oli oma suihku+wc :)
enpä olisi halunnut kuunnella vieraan vauvan heräilyä. ja nyt sain olla vapaammin, ei juossut vieraita vieraita.
ei tarvinnut yrittää puhua small talkia vieraan äidin kanssa.
sai täyttä palvelua (mieheltä).
sai olla rennosti.
Kuullostaa ihanalta ja esikoisen kohdalla varmaan toimiikin.
Itse synnytän kuukaudn sisällä kolmannen enkä voisi kuvitellakkaan perhehuonetta. Lapset pitäisi olla siellä mukana 24h. Eihän he siellä viihtyisi.
Tylsää se on olla toisen/toisten äitien kanssa samassa huoneessakin mutta olosuhteet pakottavat.
vähän tylsistyttiin siellä. Ois ollu ihan kiva jutella muittenkin äitien kanssa. Ei ollu omaa suihkua, vessa oli. Telkkaria ei. Paljon oltiin sitten telkkarihuoneessa, tosin sielläkin sitten vaan meidän perhe. Missäköhän muut oli?
Esikoisen synnyttyä pääsin samaan huoneeseen tosi mukavan äidin kanssa, olemme vielä vuosien päästäkin läheisiä ystäviä! Muutenkin on tosi hyvä, kun voi vaihtaa kokemuksia ja ventiloida äitiyttä muiden samassa veneessä olijoiden kanssa.
Olin synnytyksen jälkeen niin poikki, etten olisi jaksanut jutella kenenkään kanssa. Mies sai raahata minua vessaan ja suihkuun eikä tarvinnut hälytellä henkilökuntaa. Sain nukkua rauhassa silloin kun vauvani nukkui ja vieraani eivät häirinneet muita.
Toisessa synnytyksessä olin tavallisella osastolla, mutta olin itsekin paremmassa kunnossa heti. Oli mukava vaihtaa ajatuksia huonetoverin kanssa, yksin olisi tullut tylsää.j
ja oli kyllä tosi ihana! Olin itse niin huonossa kunnossa etten saanut päätä ylös sängystä kahteen ekaan vuorokauteen. Eipä tarvinnut koko aikaa soittaa hoitajaa auttamaan jos halusin vauvan rinnalle tai muuta. Sitten kun pääsin jalkeille,oltiin paljon olohuoneessa jossa muitakin perheitä ja kumpikin saatiin jutella kokemuksista sekä isien että äitien kanssa. Nyt ei oteta kun kerta esikoinenkin pitää hoitaa eikä kyllä tulsii mieleenkään ottaa sitä yöksi sairaalaan,haluan levätä kunnolla synnytyksen jälkeen.
Mulla tuli alakuloa heti synnytyksen jälkeen.joten siksikin oli kiva että oli mies jonka kainalossa itkeä sitä pois. Jos olisin ollut yksin,en tiedä miten olisin henkisesti selvinnyt.
Tai oli ainakin meille. Esikoisen syntymän aikoihin ei sellaista ollutkaan. Kuopus kun syntyi, päästiin sitten perhehuoneeseen. Me myös oltiin tosi kypsiä. Ihan jotenkin liikaakin sitä omaa rauhaa, tuntui et, meiät ois ihan eristetty. Telkkarihuoneessa kävin välillä ja, vieraitten kanssa kanttiinissa. 3 päivää ja reilu 800 markan lasku. Ei ollu sen arvosta.
Ihanaa kun oli oma vessa ja suihkukin ja sai syödä huoneessa omassa rauhassa ja ottaa vastaan vieraat rauhassa. Esikoinen nukkui yhden yön, mies pari yötä kummallakin kertaa. Ja apua sai kun halusi.
Minä kaipaan yksityisyyttä. Tahdon rauhassa tutustua omaan vauvaan, en tahdo että huonekaverin vieraat ramppaavat, hänen vauvansa itkisi yöllä.
Me otetaan esikoinen mukaan ainakin osittain perhehuoneeseen. Osan aikaa on sitten kotona mummilla hoidossa. Että ei sinne mikään pakko ole ottaa vanhempia lapsia 24! Eikä muuten edes puolisoa.
Pikkukakkosen syntyessä esikoinen oli mukana. Oli se ihan hyvä juttu - eipä kukaan muu häirinnyt meitä.... yksinäisyys oli täydellistä! Haikaranpesässä en edes nähnyt yhtään toista vauvaa kuin omani.
Ei kai sillä ole mitään merkittävämpää merkitystä, alkoi se elämä niin tai näin.