Polyamoriasuhteessa eläviä tai siitä kiinnostuneita?

mutta totuus paljastuikin sitten sellaiseksi, etten halunnutkaan olla sen alkuperäisen miehen kanssa. En vaan tajunnut sitä heti. Tai suostunut uskomaan. Ero tuli.

Tykkäsin.

... että alunperin päädyin sivusuhteeseen, joka päättyi, kun molemmat miehet alkoivat puhua, että mitäs jos jatkettaisiinkin kaikki kolme yhdessä.



Minulla on mieheni kanssa kolme lasta ja nyt olen raskaana miesystävälleni.

Ajatuksena mahdollinen, mutta itseni tuntien ei käytännössä onnistuisi. Lopulta mustasukkaisuus kasvaisi liian suureksi. Jos kuvio olisi joku neljän kimppa, että itsekin saan olla toisen kanssa, olisi se varmaan helpompi hyväksyä.

Itse mietin sitä vaihtoehtoa, että amor rajoittuisi uuteen suhteeseen ja vanha kämppäkaverisuhde lapsen isään jätettäisiin enemmän tai vähemmän ennalleen, arvostus- ja luottamussuhteeksi. yya-sopimus niinkuin, mutta mahtaisiko se olla kuitenkin muille osapuolille tuskallista pitemmän päälle? Minun etuni se olisi, ja ehkä lapsenkin, ellei sitten olisi hänelle liian sekoittavaa.

Telkkarin polyamoriasarjasta minulle tulee lähinnä tunne, että joillakin on liikaa aikaa ja luultavasti rahaakin. Elostelua ja seksuaalista ahnehdintaa, jolloin epäilyttää, onko taustalla yksinäisyyden pelko. Meillä tilanne on päinvastainen. Kenelläkään ei ole rahaa tai aikaa, ja yhteistyö saattaisi helpottaa kaikkien taakkaa. Kaikilla on jonkinverran erakkopiirteitä.

Kai monessa sopuerossa päädytään jotenkin tuonkaltaiseen tilanteeseen, mutta voisiko sitä ajatella jotenkin uutena perhemallina? Otettaisiin vakavasti se, että erotaan puolisoina, muttei vanhempina? Kämppispuoliso tekee sitten omat ratkaisunsa oman rakkaudenkaipuunsa suhteen.

Jos tämä talous muuttuu kehitysmaasuuntaan, eikä taloja pysty myymään ja ollaan tiukilla, niin pakko silloin on jotain tehdä. Olisiko tämä yksi mahdollisuus?