uhmis ja vauva= ei kyläilyjä mihinkään

Vaikutat ihme lapaselta, mies tarvitaan pelastamaan sut kahden lapsen "kynsistä". Kasva aikuiseksi!

uhmis hakee rajoja ja haluaa kuria, jos ei se sitä saa niin turvattomuuden tuntessaan vain jatkaa ja potti kasvaa

jo talvesta lähtien. Leikimme, siivoamme ja leivomme/kokkaamme päivittäin yhdessä, positiivista huomiota saa usean kerran päivässä. Selkeät rajat on vedetty, jäähylle lähdetään konnuuksista heti. Asiat keskustellaan jäähyn jälkeen ja halitaan sekä pyydetään anteeksi.



Varmasti uudella perheenjäsenellä on vaikutusta isoveljen käytökseen tällä hetkellä, mutta kauanko mustasukkaisuudesta johtuva käytös jatkuu? Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.



ap

No varmasti se päiväkoti vaikuttaa siihen, että huomiota on vailla. Nyt voi mennä kipuiluna muutaman viikon ennen kuin oppii uuteen arkeen. Onko teidän tarkoitus jatkaa päiväkodissa vai kerhossa syksyllä?



Kerrothan lapselle etukäteen miten kuuluu toimia eri tilanteissa? Ja siis konkreettisesti, ei mitään ole nätisti. Siis tyyliin: lounaan aikana istutaan pöydässä, odotetaan omaa vuoroa. Pöydässä istutaan paikalla, ei karkailla.



Jos keskittyy vain kieltämään ja rankaisemaan, niin monilla se lisää uhmaa.

Eikä kaikkina päivinä ole edes menty tarhaan. Jos on itse halunnut jäädä kotiin, niin on saanut jäädä (viimeisen 3 kk, kun olen ollut saikulla, ja äippälomalla)



Asiat kerrotaan etukäteen ja monta kertaa koska olen huomannut, että hänen on vaikea yhtäkkiä hyväksyä lähtöä tms. tekemistä. Arjen rutiinit käydään päivittäin läpi (kun mennään sisään, on iltapalan aika ja sen jälkeen hammaspesu ja kiltisti nukkumaan) Näistä alkaa venkoilu ja vaihtelu (haluun tota, eiku tota, eiku sittenki tota), jota minä en katso montaa sekuntia ja kun ei saa sitä vaihtelua periksi esim iltapalalla, alkaa raivari...



Meillä on ollut tarrataulu käytössä muutaman kuukauden. Se toimi muutaman viikon ja nyt sillä ei ole mitään merkitystä. Viimeisen kahden tarran keräämiseen on mennyt yli viikko.(tarran saa kiltistä päivästä)



Mitenköhän jos laittaisin totaalikiellon makeaan ja televisioon? Sitten kun on kiltti niin saa.



ap

Eikä kaikkina päivinä ole edes menty tarhaan. Jos on itse halunnut jäädä kotiin, niin on saanut jäädä (viimeisen 3 kk, kun olen ollut saikulla, ja äippälomalla)



Asiat kerrotaan etukäteen ja monta kertaa koska olen huomannut, että hänen on vaikea yhtäkkiä hyväksyä lähtöä tms. tekemistä. Arjen rutiinit käydään päivittäin läpi (kun mennään sisään, on iltapalan aika ja sen jälkeen hammaspesu ja kiltisti nukkumaan) Näistä alkaa venkoilu ja vaihtelu (haluun tota, eiku tota, eiku sittenki tota), jota minä en katso montaa sekuntia ja kun ei saa sitä vaihtelua periksi esim iltapalalla, alkaa raivari...



Meillä on ollut tarrataulu käytössä muutaman kuukauden. Se toimi muutaman viikon ja nyt sillä ei ole mitään merkitystä. Viimeisen kahden tarran keräämiseen on mennyt yli viikko.(tarran saa kiltistä päivästä)



Mitenköhän jos laittaisin totaalikiellon makeaan ja televisioon? Sitten kun on kiltti niin saa.



ap

Normaalilta uhmalta tuo kuulostaa. Lapset reagoivat muutoksiin usein viiveellä, vasta kun kokevat sen olevan turvallista.



Noin pienen kanssa ei kannata hieveästi neuvotella, päivän aikana vain pari kohtaa jossa lapsi voi harjoitella valintaa. Säännölliset rytmit ja perusarkea vain.

Meillä vähän sama tilanne päällä, tosin esikoinen ei ole ollut muualla kuin kotihoidossa. Pahin uhma on tosin takana, ja tilalla sitten taas mustasukkaisuus kaikista leluista yms asioista, kun pikku veli lähti liikkelle ja ehtii leikkeihin mukaan. Tämä siis ilmenee veljen muksimisena ja tönimisenä pois.



Meillä oli myös käytössä jäähy. mutta myös jäähylle laskeminen. Eli on tietyt asiat joista joutuu suoraan jäähylle, ja asioita joista aloitetaan laskeminen. eli jos ei tottele ensimmäisellä sanomisella niin sitten alkaa laskeminen kolmesta alaspäin. Nollaan jos pääsee niin sitten on jäähyn paikka. Tämä "kolme" toimii meillä paremmin kuin "ei". Tällä annetaan lapselle aikaa toimia ohjeiden mukaan.



Toinen mikä meillä toimii on huonon käytöksen huomioimatta jättäminen. Eli kun selvästi on huomattavissa huomion hakuisuutta niin en huomaa ollenkaan huonoa käytöstä, huomioin vain hyvän käytöksen. Ei jaksa kovin kauaa kun tajuaa että ei se äiti reagoi. Tämä siis tapauksissa että tyhjentää lehtikorin, heittelee sohvatyynyt lattialle, tyhjentää pyykkikorin yms pientä kiusaa. Isommista pahoista kyllä jäähy käytössä.



Vauvan päikkäreiden aikaan meillä myös käytössä äiti-lapsi aika. eli ollaan puistossa tai kotona mutta silloin tehdään vain isomman lapsen kanssa juttuja, ei siis tiskata, tai tehdä muita kotitöitä mikäli lapsi itse ei niitä halua tehdä. Meillä kyllä haluaa usein tiskata, imuroida yms kotitöitä tehdä.



Ja varmasti isompi nyt vaan testaa sitä rajojen joustavuutta, jaksa pitää tiukka linja niin uskoisin että tilanne tauhoittuu kun lapsi tajuaa että ei hyödytä

ja hissukseen olo ei välttämättä ole lainkaan huono vaihtoehto ;) Voi tuntua nyt vaikealta uskoa, mutta vuoden päästä tai jo aiemminkin elämä alkaa huomattavasti helpottamaan! Tsemppiä.

Mä en noin pienellä käyttäisi telkkaria tai makeaa rangaistuksena. Ei noin pieni osaa ajatella, että koska söin lounaan hienosti, saan katsoa pikku kakkosen.



2,5 v on oikeasti tosi pieni vielä.



Muistathan, että uhmasta ei kannata rangaista. Uhmakohtauksessa on tärkeintä opettaa lasta pääsemään tunnekuohusta yli.



Siirtymävaiheisiin on hyvä käyttää varoitismenetelmää. Isein myös ajanotto toimii, saat kolme minuuttia leikkiä ja sitten pesulle. Lapsi tietää äänimerkistä rajan.



Noin pienen kanssa on helppo toimia niin, että siirtymätilanteissa lähdetään vaikka vanhemman kantamana. Lapsi ei pääse pelaamaan aikaa.