Itken miehen ja menetetyn rakkauden vuoksi
En ole koskaan ketään näin rakastanut ja himoinnut, en edes omaa miestäni. Kyseessä työpaikkaromanssi. Vuosia jatkunut piiritys puolin ja toisin päättyi ensin tapailuun, sitten seksiin. Tämän jälkeen emme ole olleet yhteydessä. Mieskin on varattu, eli ymmärrän että hän valitsi siis naiskaverinsa eikä minua. Silti sattuu ihan tajuttomasti! Olen aivan maassa, ahdistaa, surettaa, itkettää, joka päivä. Jo 3 viikkoa samaa kärsimystä. Koska helpottaa?
Kommentit (7)
Eka kuukausi on aina pahin, niin kuin kaikissa ihmissuhteiden lopuissa. Voimia. Kyllä se siitä. Jonain päivänä olet vielä onnellinen, että se päättyi kaikkien kannalta hyvin, eli perheet pysyivät kasassa.
Mutta en tiedä voiko rakkauteni koskaan sammua vaikka tulinkin jätetyksi. Onneksi lapset saivat sentään pitä isän ha äidin yhdessä, mutta liittomme on kyllä kuollut. Tämä rakastamani mies on jo toisella kiekalla, lapsia siis hälläkin. Ja paljon naisia :(
Ap
Opetelkaa nyt vittu aikuiset ihmiset kantamaan vastuuta teoistanne! Luulitko, että se voisi päättyä hyvin, täh?!
kiekalla ja silti pettää :( itsekin varmaan tajuat, ettei se hyvä mies sinulle olisi ollutkaan. Rakastuit ehkä enemmän tunteeseen, myöhemmin tajuat että ei se olisi ollut hyvä mies.
Tylsä oma suhde edesauttaa tuollaista ihastumista.
näettekö työpaikalla päivittäin? Miten mies reagoi aina kun näkee sut? Ehkä jåi oman naisensa luo jos heillä on pieniä lapsia?
Tiedän niin hyvin miltä tuo tuntuu.
Miehen kannalta ajateltuna asiassa on kaksi vaihtoehtoa. Joko hän on nauttinut vain tilanteen jännityksestä, jonka kliimaksi on aina siinä kun saa toisen sänkyyn. Sitten se kiinnostus lopahtaa. Näitäkin on. Varsinkin kun mies ilmeisesti on jollakin tasolla pelimies.
Uskoisin kuitenkin, että mies on vain tehnyt järkipäätöksen. Hän ehkä kokee, ettei voi tavata sinua, koska hänelläkin tunteet ovat vahvat. Miehet yleensä osaavat tämän järjellä päätösten tekemisen naisia paremmin. Varsinkin jos hänellä on aiempaa kokemusta siitä, miten nämä perheiden vaihtamiset päättyvät. Yleensä kaikkien osapuolten kärsimykseen. Nainen on enemmän tunteidensa vietävissä näissä asioissa. Miehen päätös on sinänsä ihan oikea tässä tilanteessa.
Oli syy mikä tahansa, mies toimi raukkamaisesti. Hän ei jäänyt käsittelemään tilannetta kanssasi, vaan pakeni, ja sinulle jää epätietoisuus ja joudut yksin kamppailemaan tunteidesi kanssa.
Jos pystyt, ota tänä kesänä aikaa itsellesi, vähän etäisyyttä miehestäsi. Tietääkö miehesi mitään tästä? Jos hän on fiksu, hän antaa sinulle tilan toipua, ja voitte keskustella tilanteesta kun olet vähän enemmän kasassa.
Varmaa on, että tulet katumaan, jos nyt jätät miehesi tämänhetkisen tunteesi vallassa. Tuo toinen mies ei selvästikään ole sen arvoinen. Jonain päivänä ihan oikeasti huomaat, että olet päässyt yli. Niin ihminen vain toimii. Parin kuukauden päästä pystyt jo näkemään hyviä asioita miehessäsi, joiden päälle rakentaa.
Itse olen huomannut, että kriisitilanteissa on aina mahdollisuus saada elämäänsä myös jotain uutta. Lähde liikkeelle kavereidesi kanssa, matkustele, etsi uusia harrastuksia. Nämä eheyttävät ja rikastavat elämää ihan uudella tavalla. Näin et myöskään katkeroidu kriisistä, vaan huomaat ajan myötä, että se toi mukanaan jotain hienoa. Onko sinulla ystävää, johon voit luottaa niin paljon, että voit puhua asiasta? Se auttaa. Ihmiset ovat monesti avarakatseisempia kuin luulisi. Voi olla, että tämä myös ajan myötä lähentää sinua mieheesi.
Paljon voimia. Ymmärrän niin hyvin mistä puhut. Itse en onneksi samassa tilanteessa omasta miehestäni eronnut, ja hän osoittautui hienoksi ihmiseksi prosessin aikana. En enää luopuisi, ja ulkopuolinen mies jäi valovuosien päähän lopulta. Nyt näen asian toisin kuin surun aikana. Monethan tekevät näissä tilanteissa kovia irtiottoja, joita sitten myöhemmin katuvat.
Kesä on kauneimmillaan, etsi siitä hienoja asioita!
Unohda se.