Ideoita ulkosuomalaisen lomaongelmaan?

voit korkeintaan pyytää nuorempia sukulaisia avuksi liikuttamaan vanhoja, reenaamaan itsesi matkustuskuntoon tai antamaan periksi: ei onnistu.

sukulaisia sulla on? Onko niiden jokaisen tapaaminen joka lomalla välttämätöntä? Minä alkaisin karsia tapaamisia, noin monen vuoden jälkeen ei varmaan ihan niin läheisiä olla kuitenkaan.

Me emme tänä kesänä mene Suomeen ollenkaan. Tämä on ensimmäinen kerta ulkomaanvuosieni aikana. Harmittaa itseni ja etenkin lasteni vuoksi.

Meillä tilanne on mennyt siihen että äitini kuoli jo toistakymmentä vuotta sitten ja isäni on alkoholisti eikä koskaan voi tietää missä kondiksessa hänet löytää. Selvinpäin on maailman ihanin isä. Hänen pitkäaikainen elämänkumppaninsa vihaa minua, on vihannut jo siitä asti kun olin ihan pieni. Vihaa tietysti myös lapsiani.

Rakas, pienestä asti elämässäni mukana ollut, paras ystävättäreni ei voi ottaa meitä luokseen koska hänen miehensä ei jaksa meidän lapsia (heillä myös saman ikäiset lapset). Rakkain serkkutyttöni ottaisi kyllä mutta hänen miehensä sairastui pari vuotta sitten ms-tautiin. On tosi sairas eikä ymmärrettävästi siedä lasten meteliä. Heillä on myös kaksi lasta joita minun lapseni jumaloivat.

Minulla on kolme ihanaa tätiä. Yksi sai aivoverenvuodon tänä jouluna, joten hänen vaivoiksi emme luonnollisesti enää voi mennä. Toinen täti tekee kolmivuorotyötä ja asuu yksiössä, joten olisimme häiriöksi. Yksi taas ei jaksa lapsiani.

Isoäitini kuoli neljä vuotta sitten ja siinä se mun turvapaikka/tukikohta Suomessa sitten meni. Siellä oli ihanaa käydä aina Suomen lomilla eikä tarvinut olla kusi sukassa koko ajan.

Niin ne kyläpaikat vaan vähenee kun aika kuluu.

Olen todella surullinen ja masentunut tästä tilanteesta. Tunnen oloni niin yksinäiseksi joskus.

Hotellia tai muuta majoitusmuotoa emme voi edes kuvitella. Mun palkka on alle tuhat euroa kuussa eikä se miehelläkään paljon sen päälle ole. Eikä siis asuta missään kehitysmaassa, jossa tuolla rahalla olisi joku kroisos. Lentoliput olen aina saanut mulle ja lapsille kuitenkin hommattua. Mies ei ole käynyt Suomessa enää vuosikausiin rahallisen tilanteen takia.

Kyläpaikoissa tietty aina ostan kaapin täyteen ruokaa ja autan siivoamisessa ja muissa kotihommissa. Niin, lapset ovat 7 ja 3,5-v. Tsemppiä kaikille saman ongelman kanssa painiskeleville.

sukulaisia sulla on? Onko niiden jokaisen tapaaminen joka lomalla välttämätöntä? Minä alkaisin karsia tapaamisia, noin monen vuoden jälkeen ei varmaan ihan niin läheisiä olla kuitenkaan.

Kavereita olen joutunut karsimaan todella rajusti mutta sukulaiseni ovat minulle rakkaita. Olemme aina olleet hyvin läheisiä. Haluan aina tavata niin monta heistä kuin se vain on mahdollista.

T: Ei ap vaan se joka kirjoitti edellisen viestin.