Lue keskustelun säännöt.
Pääsykoehaastattelu; haastattelija valitti päänsärkyä,
13.06.2012 |
olisiko mun pitänyt jotenkin reagoida siihen? Hain siis hoitoalalle, haastattelijoita oli kaksi. Juttelivat siinä keskenään ja toinen sanoi että hänellä on pää niin kipeä, että sinä voisit hoitaa tän haastattelun. En reagoinut tuohon mitenkään, koska olin pääsykoeviikon toiseksi viimeinen haastateltava (oli siis perjantai-iltapäivä) ja ajattelin että haastattelijat on varmaan ihan loppu jo tässä vaiheessa. Ihmettelin kyllä, kun tää pääkipuinen useaan otteeseen korosti kuinka huono olo hänelle tuli, hieroi kasvojaan, teki kasvojumppaliikkeitä, huokaili jne. Hän kyllä näyttikin huonovointiselta.
Vasta kun olin päässyt tuolta, tajusin että pääkipu saattoi olla myös osa haastattelua. Mitä mieltä muut olette, oisko mun pitänyt jotenkin huomioida tämä pääkipujuttu ja miten?
Kommentit (13)
tämä kuului haastatteluun. Ja oliko vielä psykologin haastattelu?
Tutullani oli psykologi ollut pöydänalla itkemässä kun se oli mennyt haastatteluun, yks oli kaivanut nenäänsä. =) Itselläni onneksi oli ihan "normaali" ainut että se piirsi koko ajan kun haastatteli minua.
Mutta todennäkösesti tämä kuului siihen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän tuossa olisi sitten pitänyt reagoida? Tarjota Buranaa?
Omalla kohdallani psykologin haastattelussa haastattelija oli äärimmäisen v*ttuuntuneen oloinen, huokaili ja katseli kattoon ja vilkuili kelloa koko ajan. En antanut asian häiritä, vaan reippaasti vastailin kysymyksiin hymyssä suin. -> Pääsin opiskelemaan alaa.
Miten sitä muuten kuuluisi reagoida jos haastattelija itkeä tihuuttaa pöydän alla?
Pitäiskö ojentaa nenäliina vai?
Olisikohan mun pitänyt tarjota Mynthonia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdallani psykologin haastattelussa haastattelija oli äärimmäisen v*ttuuntuneen oloinen, huokaili ja katseli kattoon ja vilkuili kelloa koko ajan.
Neuvolasta lupasivat vauvaperhevastaanotolta löytyvän todella näppäriä käytännön konsteja vauvan unirytmin korjaamiseen (tai sellaisen luomiseen...), mutta sen sijaan sainkin kertoilla tuntemuksiani kuvatunlaiselle psykologille. Monta kertaa ei tarvinnut käydä.
Mutta sori – meni pahasti ohi alkuperäisen aiheen.
Mielestäni haastateltava ei oikein ole asemassa, jossa voisi puuttua haastattelijoiden keskinäiseen jutusteluun (ellei nyt sitten oikeasti voi tarjota jotain apua puuttumisellaan). Saattoi siis olla näytelmää, mutta olivatkohan ihan loppuun saakka miettineet, mitä olivat tekemässä?
Jos oli osa haastattelua, ei voi kuin todeta että onnettomia olivat haastattelijat. Olet vasta hakemassa opiskelupaikkaa alalta eikä sun voida olettaa osaavan kenellekään vielä mitään päteviä neuvoja tarjota. Mitä virkaa opiskelulla muuten olisikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oli osa haastattelua, ei voi kuin todeta että onnettomia olivat haastattelijat. Olet vasta hakemassa opiskelupaikkaa alalta eikä sun voida olettaa osaavan kenellekään vielä mitään päteviä neuvoja tarjota. Mitä virkaa opiskelulla muuten olisikaan?
Saattaa olla, etteivät kaipaa enää yhtään opiskelijaa, joka ensimmäisen vuoden lähäriopintojen suomalla varmuudella ja asiantuntemuksella langettaa diagnooseja tutuille ja tuntemattomille ;-)
sun on kuitenkin pitänyt osata keskittyä omaan rooliisi siinä tilanteessa haastateltavana eikä edes yrittää alkaa hoitaa tai sen kummemmin kysellä vointia. Toki katseella voit reagoida ja myötätuntoa ilmaista, mutta oleellisin asia on se että teet mitä sinun pitää.
Itsekin olen noissa terveydenhuoltoalan valintakokeissa ollut testiryhmässä, siis arvostelemassa hakijoita ja miettimässä heidän soveltuvuuttaan. Siltä pohjalta ajattelen että ehkäpä tuo saattoi olla ihan vaan aitoakin päänsärkyä ja väsymystä. Liian paljon kuvitellaan että testiin sisältyy aina joku juju mitä haetaan, vaikka oikeasti niissä haluttan katsoa kokonaisuutta ja persoonaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oli osa haastattelua, ei voi kuin todeta että onnettomia olivat haastattelijat. Olet vasta hakemassa opiskelupaikkaa alalta eikä sun voida olettaa osaavan kenellekään vielä mitään päteviä neuvoja tarjota. Mitä virkaa opiskelulla muuten olisikaan?
Saattaa olla, etteivät kaipaa enää yhtään opiskelijaa, joka ensimmäisen vuoden lähäriopintojen suomalla varmuudella ja asiantuntemuksella langettaa diagnooseja tutuille ja tuntemattomille ;-)
Olet täysin oikeassa. Tämä on se toinen vaihtoehto jota en edes osannut ajatella vaikka ilmiselvä onkin :D
ei saa olla, kylmyys on vaatimuksena alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmekään, että alalle päätyy sinne soveltumatonta väkeä, kun tuolla tavalla opiskelijoita karsitaan. Olen itsekin ollut niissä hakijana (pääsin sisään) ja sen vain sanon, että nuo haastattelut ovat typeryyden huippu! Niissä oltuani totesin, että arvostukseni psykologeja ja psykologiaa kohtaan tipahti lähelle nollaa. Yleensä ovat myös huonosti organisoituja ja asettavat hakijat eriarvoiseen asemaan. Kaverini joutui odottamaan omaa haastatteluvuoroaan 7 tuntia! Kyllä siinä on vähän heikommilla kuin se, joka pääsi ensimmäisenä 15 min odotuksen jälkeen.
Jos hakijalle sanotaan, että kyseessä on haastattelu niin se pitää silloin olla haastattelu eikä mikään teatterinäytös.
Että onko tää nyt joku teatteri, jossa tarkastellaan, osaanko nyt olla altruistinen ja empaattinen ja tarjota myötätuntoa - vai saanko koettaa ikäänkuin pelastaa haastattelijan kasvot ja antaa hänen määritellä olonsa ja se, miten haluaa siihen puututtavan...