Lue keskustelun säännöt.
6-vuotiaan kertomaan leikkipuistossa
07.06.2012 |
Olin tänään taaperoni kanssa leikkipuistossa, kun hiekkalaatikolle tupsahti tyttö. Tervehdin ja kysyin hänen nimeään. Hän kertoi nimensä ja vielä osoitteensa mistä tuli ja vakuutti, että äidiltä on lupa tulla yksin puistoon. Siinä sitten leikkivät taaperoni kanssa hiekkalaatikolla ja juttelin hänelle kuinka taaperoni on vasta niin pieni, että ei osaa vielä kunnolla leikkiä. Sitten hän kertoi kuinka vanha on ja menevänsä eskariin syksyllä. Hetken tuumaili ja oli hiljaa, kunnes sanoi, että hänellä on sen ja sen niminen pikkusisko joka on vuoden vanha. Kertoi sitten kuinka olivat kahdestaan ilman äitiä olleet puistossa aiemmin ja kuinka olivat tippuneet sellaisen "keinuhevosen" kyydistä.
Mietin siinä sitten omaa lapsuuttani ja taisin kyllä tuon ikäisenä jo liikkua yksinkin, mutta en kyllä kahdestaan pienemmän sisarukseni kanssa. Olikohan tyttö kova satutäti vai olivatkohan oikeasti olleet siskon kanssa kaksi puistossa. Se jäänee arvoitukseksi :)
Kommentit (10)
eivät asuneet leikkikentän vieressä (kertoi siis sen osoitteen).
Yhdestä siskostaan vain puhui, mutta eihän sitä tiedä :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan mahdottomia juttuja. Ja aina on tehnyt kaikkea mitä isommat, koska ei halua olla enää pieni eikä muita huonompi. Joten liioittelee sitten juttuja, voisin hyvinkin kuvitella että tuo kertois vastaavaa juttua ja oikeasti äiti olis ollut mukana :)
voi olla kyllä satutätikin. Tuossa iässä mielikuvitus laukkaa todella paljon toisilla lapsilla.
Toisaalta, nykyajan huonoista vanhemmista en yhtään ihmettelisi, jos olisi päästänyt 6vn puistoon 1vn kanssa.
1 vuotias pitää työntää paikalle rattailla, joten tuskin tuo 6v sitä on sinne tuonut. Voihan se olla että äiti oli puistossa mutta juuri sillä hetkellä ei näkösällä ja juttu on muotoutunut tytön mielessä..
Surku kyllä käy, selvästikin tuolla lapsella oli kova aikuisen puute.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toiset lapset ovat puheliaita. Suomalainen peruspentu on mykkä, mutta omani juttelee kyllä aikuisille mielellään. Itse olin lapsena samanlainen.
on kävellyt sen ikäisestä saakka jo leikkipuistoon vierelläni.
Lapsen ulkoinen habitus kyllä oli vähän arvelluttava. Risaiset tennarit ja likaiset vaatteet. Siitä tuli kyllä mielikuva, että olisi voinut hyvinkin olla sen 1-vuotiaan kanssa kaksin puistossa. Varsinkin kun asutaan kaupungin huonohkomaineisella ja halvalla asuinalueella. Täällä on kyllä kaupunginvuokrakerrostaloja ja omakotitaloja sikinsokin alueella, joten on vaikea sanoa vastaantulijoista kuka asuu missäkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olin sellainen rämäriitta, että oli aina likaiset ja rikkinäiset vaatteet päällä, kun rymysin niinkuin pojat. Ja olin kyllä hyvin puheliaskin.
Harmi kun ei voi ikinä tietää mitään varmaa, pelkästä juttelusta ja ulkonäöstä päätellen.
Ap
Tyttäreni on 6-vuotias (ehkä juuri tämän esimerkin tyttö) ja on aina ollut todella kova puhumaan. Kertoilee tuntemattomille nimeään, osoitettaan (mutta kyselee kyllä muilta samat takaisin). Ei ole aikuisen puutteessa. Minä olen hänen kanssaan päivisin, nyt kun pikkuveli on 1.8 v ja kotona myös. Isä seurana lisäksi iltaisin. Lisäksi tytöllä on kolme isovanhempaa, joita näkee viikottain (vähintään joka toinen päivä) sekä lukuisa joukko ystäviä. Aina kun olemme lomalla Etelä-Euroopass anauttii tyttäreni suunnattomasti huomiosta, jonka siellä saa. Juttelee jo englanniksi. Temperamentit ovat erilaisia.
Surku kyllä käy, selvästikin tuolla lapsella oli kova aikuisen puute.
Minulla on 6, 4 ja 1 vuotiaat tytöt. 6 ja 4 vuotias saa käydä yhdessä puistossa, näen heidät ikkunasta. Jutuissa menee siskot sekaisin, saattoivat olla minun.