Tässä yksi syy miksi lääkäreille ei saa antaa valtaa eutanasiaan
Äiti järkyttyi tyttärensä kohtelusta Jorvin sairaalassa
6.6.2012 | 0 |
Susanna Kosonen
Helsingin Sanomat
Miikka Pirinen
Äiti Kaija Tuomela (oik.) ja puoliso Kari Laine iloitsivat Eeva-Maria Tuomelan kotiinpaluusta sairaalasta. Äidin mukaan hänen tyttärensä hoito aiottiin lopettaa kesken kehitysvammaisuuden takia.
Torstai 31. toukokuuta oli kriittisin päivä. Silloin 20-vuotias Eeva-Maria Tuomela melkein kuoli.
Lohjalainen Tuomela oli joutunut tiistaina Jorvin sairaalaan Espooseen suolitukoksen ja keuhkokuumeen takia. Hänet leikattiin, ja leikkaus sujui hyvin. Vasta torstain vastaisena yönä tilanne oli huonontunut merkittävästi.
Äiti Kaija Tuomela soitti torstaiaamuna Jorvin sairaalaan. Hoitaja kertoi, että vaikeasti kehitysvammaisen tyttären tila on huono. Äiti säntäsi sairaalaan ja löysi uikuttavan tytön, joka oli kivuissaan raapinut itsensä verille. Verisiä haavoja ei ollut hoidettu.
Tyttären tulehdusarvot olivat vaarallisen korkeat. Äidin vaatimuksesta anestesialääkäri kutsuttiin paikalle.
"Lääkäri sanoi, että Eeva-Mariaa ei sitten elvytetä eikä hoideta aktiivisesti, kun Eeva-Marian vointi on huono", Tuomela kertoo.
Samaa sanoi Tuomelan mukaan iltapäivällä paikalle tullut kirurgi.
Se tarkoitti sitä, ettei Eeva-Maria Tuomelaa hoidettaisi terveeksi, vaan hänen tilansa annettaisiin huonota edelleen. Pahimmassa tapauksessa häntä ei elvytettäisi.
"Sanoin, että minä ehdottomasti kiellän sen, että jätetään hoitamatta", kertoo Kaija Tuomela. Hänen mukaansa kirurgi oli perustellut hoitopäätöstä sillä, että anestesialääkäri oli niin harkinnut.
"Kun torstai-iltana Eeva-Mariaa alettiin vaatimuksestani hoitaa aktiivisesti, niin ipanan vointipa rupesi sitten paranemaan!" Tuomela kertoo.
Eeva-Maria Tuomela siirrettiin kotiseutunsa Lohjan sairaalaan, ja maanantaina 4. kesäkuuta hän pääsi jo kotiin.
"Jos en olisi mennyt sairaalaan, lapsi olisi voinut kuolla. Hän olisi kuollut siihen tuskaan ja kipuun", äiti sanoo. Eeva-Maria Tuomela ei itse puhu, eikä pystynyt kertomaan kivuistaan tai tahdostaan hoidon suhteen.
Tuomela uskoo, että hänen tyttärensä kehitysvamma oli perusteena tehohoidon epäämiselle. Hän kertoo, ettei kuitenkaan ole tyttärensä sairaalakäynneillä koskaan aikaisemmin törmännyt vastaavaan kohteluun.
"Kertaakaan ei ole siihen piikkiin laitettu, että jätetään nyt hoitamatta, kun tuo on tuommoinen", Tuomela sanoo.
Leikkauksen tehnyt kirurgi ja hoitavan lääkärin esimies Leena Halme kiistää tiukasti sen, että hoitoa olisi missään vaiheessa lopetettu. Hänen mukaansa hoitava lääkäri oli mahdollisesti kuunnellut anestesialääkärin suositusta hoidon rajaamisesta ja keskustellut asiasta äidin kanssa. Kun äiti oli ollut ajatusta tiukasti vastaan, ei hoidosta ollut luovuttu.
"On saattanut käydä niin, että on yritetty keskustella äidin kanssa siitä, miten menetellään, jos potilaan tila huononee, mutta äiti on käsittänyt asian niin, että hoito lopetetaan", Halme arvelee.
HS ei saanut Tuomelan hoitavaa lääkäriä kiinni. Tuomelan anestesialääkäri ei suostunut kommentoimaan, miksi oli harkinnut "tehohoidon ulkopuolelle rajaamista", kuten potilaan sairaskertomukseen on kirjattu.
"En osaa sanoa, miksi tämä on tänne näin kirjattu. Anestesialääkäri saa vain esittää mielipiteensä", Halme kertoo. Anestesialääkäri ei hänen mukaansa tee koskaan lopullista päätöstä potilaan hoidosta. Päätökset tekee hoitava lääkäri.
Halme kiistää, että kehitysvammalla olisi ollut mitään vaikutusta siihen, kuinka antaumuksella Eeva-Maria Tuomelaa hoidettiin.
Kommentit (15)
Tämä on nykyään olemassaoleva laillinen käytäntö, jjossa ihmiset vaan jätetään hoidotta kuolemaan. Eutanasia taas on tapahtuma, jossa ihminen, itse sitä todistettavasti täysjärkisenä pyydettyään, tarkoituksella kuolee.
Eutanasia ei voi laillisesti koskea hulluja eikä kehitysvammaisia eikä lapsia, sillä he eivät voi pyytää mitään täysissä järjissään.
Kokonaan eri asia on sitten se, että aina tehohoito ei vain ole vaivan väärti, ei vammaisilla eikä vammattomilla. Joskus siitä toiaan seuraa vain tarpeetonta kärsimystä, eikä se aina ole misään yhteydessä siihen, mikä potilaan tilanne ennen kriisiä on ollut. Henkilökohtaisesti, katseltuani aivoverenvuodon saanutta isoisääni kaksi viikkoa tehohoidossa -eikä hän edes kärsinyt, kun oli tajuton - valitsisin silloin mieluummin eutanasia. Tosin sitä isoisää sekään ei olisi auttanut, kun oli kerran tajouton ja kykenemätön mitään pyytämään.
"Jos en olisi mennyt sairaalaan, lapsi olisi voinut kuolla. Hän olisi kuollut siihen tuskaan ja kipuun", äiti sanoo.
Jotkut kun oikeasti kuolee kipuun ja tuskaan ja sille ei lääkärit tai sairaalaan ryntäilevät sukulaiset voi yhtään mitään. Ja itse potilas haluaisi rauhallisen lähdön ilman kipuja ja vuosienkin kärsimystä, kun kuitenkin tietää kuolevansa. Eutanasiassa oma tahto on tärkeää.
Tuollainen itsekseen kuolemaan riuduttava hoidon poisjättökeino on todella epäinhimillinen, kun voisi olla parempiakin keinoja. Jotkut epätoivoiset ovat todella valmiita ottamaan silti nykyään paremman puutteessa tämänkin vaihtoehdon, kun muuta keinoa ei ole tarjolla.
Ja ei takuulla sitä omaa tahtoakaan noteerattaisi, jos on joku masennuskausi menossa. Eutanasian salliminen parantaisin myös varmasti meillä masennuksen hoitamista kaikkialla terveydenhuollossa. Eutanasiamahdollisuuden salliminen pakottaisi tutkimaan potilaan perusteellisesti, onko kyse masennuksesta ja voidaanko se parantaa. Masennuksen hoitokeinojen kehittämistä tarvitaan erityisesti vanhusten osalta tänä päivänä kipeästi.
Eutanasian salliminen sitä oikeasti tarvitsevalle ja haluavalle potilaalle on mielestäni rakkauden osoitus ja siitä voisi tehdä kaunis potilaan rakkaiden lähimmäisten hetki.
Sukulaisilla ja muilla lähimmäisillä ei ole osaamista tai koulutusta kyseisen päätöksen tekemiseen.
Miksi pitää kituvia ihmisiä hengissä kalliilla hoidoilla vuodesta toiseen?
siitä, mikä on ihmisen arvo. Ja kyllä vammaisten kohdalla tämä eutanasialainsäädäntö on muissakin maissa ajautunut siihen, että vammaisia on tapettu ilman heidän omaa suostumustaan.
rustattaisiin? Äärimmäisimmilään se olisi sitä, että jos ei olisi vammaista abortoitu niin syntymän jäleen olisi pakkoeutanasia perustellen kunka paljon rahaa säästyisi. Kaikki on mahdollista kun on ihmisistä kyse.
ollaan eutanasiaa vastaan eikä edes tiedetä mitä sillä tarkoitetaan.
Tämä tapaus ja eutanasia eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.
Ota AP asioista selvää!
Hollanti harkitsee armomurhasäädösten höllentämistä
9.9.2011 8:46
A A
Mikko Välimaa
Helsingin Sanomat
Hollannissa harkitaan vuonna 2002 käyttöönotetun eutanasia- eli armomurhalain uudistamista. Hollannin lääkäriliiton mukaan eutanasiaa pitäisi voida harkita sellaisissakin tapauksissa, joissa potilas ei kärsi parantumattomasta sairaudesta.
Lääkäriliiton tuoreessa kannanotossa esitetään, että eutanasiaharkinnassa pitäisi huomioida muun muassa vaikeat psyyken sairaudet sekä potilaan taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen huononeminen.
Painoarvoa pitäisi antaa myös potilaan kuntoa vähitellen nakertaville sairauksille, kuten sokeutumiselle, kuuroutumiselle sekä liikuntakyvyn menetykselle.
Kannanoton mukaan tällaiset seikat eivät ole itsessään kuolettavia, mutta ne voivat lisätä potilaan avuttomuutta, mikä taas voi johtaa vaikeaan ja pysyvään kärsimykseen.
Lääkäriliiton puheenjohtaja Arie Nieuwenhuijzen sanoo, ettei uusien, ei-lääketieteellisten perusteluiden soveltaminen ole yksioikoista. Jokaisen eutanasiatapauksen harkinnassa pitäisikin kuulla eri asiantuntijoita.
"On täysin mahdollista, että osa potilaista kokee tietyt seikat kestämättöminä ja osa sietää niitä hyvin", Nieuwenhuijzen huomautti Hollannin televisiolle.
Armomurhan alaikäraja on Hollannissa 16 vuotta. Nykylain mukaan eutanasiaa voidaan tarjota potilaan pyynnöstä tilanteissa, joissa hän kärsii kestämättömästä ja parantumattomasta sairaudesta.
Hollannissa elää arviolta miljoona ihmistä, jotka kärsivät kahdesta tai useammasta parantumattomasta sairaudesta. Väestön ikääntymisen takia luvun ennustetaan kasvavan 1,5 miljoonaan tulevina vuosikymmeninä.
Hollannin ohella armomurha on Euroopassa sallittu vain Sveitsissä ja Belgiassa.
Suomessa aktiivinen eutanasia on kielletty, mutta sen laillistamisesta on keskusteltu pitkään. Tunnettuja armomurhan puolestapuhujia ovat esimerkiksi professori Jorma Palo ja teologian tohtori Martti Lindqvist.
rustattaisiin? Äärimmäisimmilään se olisi sitä, että jos ei olisi vammaista abortoitu niin syntymän jäleen olisi pakkoeutanasia perustellen kunka paljon rahaa säästyisi. Kaikki on mahdollista kun on ihmisistä kyse.
eutanasialakia? Kaikki on mahdollista kun ihmisistä on kyse.
vaan siitä että aikuisen vammaisen lapsen äiti oli kokenut, että lapsi ei saa hoitoa vammaisuutensa vuoksi. Asia(t) on käsitetty nyt todella väärin.
Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio antoi maaliskuussa 2009 Husille huomautuksen lainvastaisesta menettelystä vammaisen potilaan hoidossa.
Kantelun oikeusasiamiehelle oli tehnyt monitoimikeskus Jaatinen. Sen mukaan vammaisille lapsille oli tehty vastoin vanhempien tahtoa dnr-päätöksiä. Potilasasiakirjoihin oli kirjattu myös muita hoitorajoituksia.
Dnr tarkoittaa lääkärin päätöstä pidättäytyä potilaan sydämen sähköisestä tahdistuksesta ja paineluelvytyksestä, jos sydän pysähtyy
Eutanasia on ihan eri asia. Eutanasiassa POTILAS ITSE pyytää saada kuolinapua. Potilaan pitää olla tolkuissaan, aikuinen ja syyntakainen, ei huollettava. Minusta eutanasiaa ei voi muutenkaan henkisesti kehitysvammaisiin ulottaa, juuri siksi ettei heillä ole edelletyksiä tehdä tällaisia päätöksiä.
Jos tästä aiheesta keskustellaan, niin näyttää edelleen olevan tabu sanoa ääneen, että terveydenhuollon resurssit ovat rajalliset. Jos yhtä potilasta pidetään hengissä (esim. tätä lehtijutun nuorta naista), niin se tarkoittaa että samaan aikaan joku muu jää ilman jotakin sellaista hoitoa, jonka hän saisi jos resursseja vapautuisi tämän ensin mainitun kuoleman myötä.
Siksi ne lääkärit joutuvat miettimään sitäkin, ketä elvytetään viimeiseen asti ja kenet voisi jättää väliinkin. Vaikka se kuinka pahasti sotii meidän ihmisten oikeustajua vastaan, niin ne resurssit ovat tosiaankin rajallisia ja valintatilanteita tulee.
Onko oikein, että jonkun vammaisen kivuliasta elämää pidetään keinotekoisesti yllä vielä sydämen pysähdyttyä, ja samalla joku toinen joutuu odottamaan pidempään tarvitsemaansa leikkausta, joka palauttaisi hänen terveytensä täydellisesti jos se tehdään ajoissa? Jos tuon vammaisen kärsimyksen pitkittäminen merkitsee sitä, että jälkimmäinen tapaus joutuu odottamaan liian kauan eikä paranekaan enää koskaan entiselleen, onko se oikein?
Terveydenhoidossa joudutaan oikeasti valitsemaan, pidämme me ulkopuoliset ajatuksesta tai emme. Yhteiskunnan kun on pakko käyttää rahaa myös muihin kohteisiin, eikä millään yhteiskunnalla ole sitä rahaa rajattomasti.
Monesti omaiset eivät ymmärrä, mitä se tarkoittaa, ja kuvittelevat, että tehohoito kannattaa aina. Usein elvytys voi merkitä sitä, että henkilö joutuu pitkäksi aikaa hengityskoneeseen ilman toivoa päästä koskaan siitä pois. Tällaisia tilanteita ei haluta kenellekään. Se on armeliaisuutta. Elvyttämättä jättäminen ei tarkoita hoidotta jättämistä.
Vammaisten asema hoidossa huolettaa
7.6.2012 | 0 |
Jorma Erkkilä
Helsingin Sanomat
.
Keskustelu vammaisten oikeuksista terveydenhuollossa tarvitsee edelleen selkeyttämistä, sanoo toiminnanjohtaja Miina Weckroth vammaisperheiden monitoimikeskus Jaatisesta.
"Nykyisin termit ovat epäselviä, ja sen vuoksi tulee väärinkäsityksiä."
HS kertoi eilen keskiviikkona tapauksesta, jossa kehitysvammaisen nuoren naisen äiti epäili, että Espoon Jorvin sairaalassa oli tehty päätös jättää potilas hoitamatta hänen kehitysvammaisuutensa vuoksi.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi kertoo, että epäily on käsitelty hyvin tarkasti, eikä naisen hoidossa ole todettu puutteita.
"Kaikki tutkimukset ja hoidot on tehty niin kuin pitää. Nuoren naisen kehitysvamma ei ole vaikuttanut hänen saamaansa hoitoon", Mäkijärvi sanoo.
Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio antoi maaliskuussa 2009 Husille huomautuksen lainvastaisesta menettelystä vammaisen potilaan hoidossa.
Kantelun oikeusasiamiehelle oli tehnyt monitoimikeskus Jaatinen. Sen mukaan vammaisille lapsille oli tehty vastoin vanhempien tahtoa dnr-päätöksiä. Potilasasiakirjoihin oli kirjattu myös muita hoitorajoituksia.
Dnr tarkoittaa lääkärin päätöstä pidättäytyä potilaan sydämen sähköisestä tahdistuksesta ja paineluelvytyksestä, jos sydän pysähtyy.
Jorvin tapaus osoittaa Weckrothin mukaan, että oikeusasiamiehen ratkaisusta huolimatta kehitysvammaiset potilaat saattavat yhä joutua terveydenhuollossa eriarvoiseen asemaan.
"Kun vammaisten hoidosta keskustellaan, pitäisi ensin myöntää, että taustalla on kysymys sitä, mikä elämä on elämisen arvoista. Monet eivät myönnä siitä, ja sen vuoksi järkevä keskustelu on mahdotonta."
Ei lääkäri sitä eutanasiaa yksin päätä. Kysehän on potilaan omasta tahdosta. Lääkäri sitten päättää siitä onko potilaan tila todella niin paha, että eutanasiaan suostuttaisiin.
Vaikka eutanasia olisi laillista, tämän artikkelin kaltainen hoitamatta jättäminen ei olisi silloinkaan sen sallitumpaa - tässähän ei todellakaan potilaan tai hänen omaistensa tahtona ollut hoitamatta jättäminen.