En halua ottaa lastani mukaan juhliin.

Olen 2-vuotiaan lapsen kotiäiti. Käyn hyvin harvoin missään juhlimassa, ja sen kerran kun käyn, en halua ottaa lasta mukaani, vaikka juhliin olisi kutsuttu myös vieraiden lapset. Haluan itse päästä rentoutumaan. Enkä tarkoita tällä ryyppäämistä. On vain esimerkiksi todella mukavaa silloin tällöin päästä syömään ihan rauhassa niin ettei tarvitse ressata lähteekö napero juoksemaan jonnekin, malttaako syödä nätisti, kaatuuko juomalasi, lumpsahtaako yllätyskakki housuun kesken aterian jiiännee jiiännee. Arvostan näitä itselleen elämisen kokemuksia aivan suunnattomasti, vietänhän normaalitilanteessa lapseni kanssa suurimman osan vuorokaudesta.



Jos mahdollista, hoidan yleensä mieluiten kauppareissut ja ylipäänsä kaikki asioinnit ilman lasta.



Minun mielestäni se on ihan tervettä itsekkyyttä.



Jos joku tykkää tehdä ihan kaiken lapsensa kanssa, niin siitä vaan, ei se minulta ole pois. Mutta en tajua pitääkö siitä todella ottaa niin hillittömät niitit jos joku haluaa pitää lähtökohtaisesti täysin lapsettomat juhlat.



Tolloa on loukkaantua siitä jos joku jättää tulematta juhliin koska ei halua laittaa lastaan hoitoon niiden ajaksi, mutta tolloa on myös loukkaantua siitä jos lapset eivät ole juhliin tervetulleita. Simple as that. Itse nautin aikuisten juhlista silloin harvoin kun sellaisia kohdalle sattuu. Lasten kanssa on kiva juhlia sitten ihan lapsia erityisesti ajatellen.