Onko sinusta pitkään naimissa olleet vähän säälittäviä?

Suurinosa niistä on solmittu 20:nä ja pikkusen päälle. Mutta ehkä silloin ei odotukset (houkutukset) ole olleet samat kuin nykyisin.

En sääli pitkiä liittoja, mutta kovin nuorena avioituneita säälin jollain lailla. Mielestäni joistain 20-vuotiaana avioituneista ja perheen perustaneista huomaa, että nuoruus on jäänyt elämättä ja itsenäistymisprosessi on kesken.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että 60+ -ikäiset pitkään yhdessä olleet parit ovat ihania. Valitetavasti vaan mun omassa nelikymppisten tuttavapiirissäni monilla 35-vuotiaina toisensa löytäneillä pareilla vaikuttaa menevän paremmin kuin 20-vuotiaina avioituneina. En tiedä, onkohan tää sitten vaan mun tuttavapiirin ongelma.

#20

Omassa nelikymppisten ikäluokassa vaa

"Ja eihän yksinhuoltajuus jossa kannetaan yksin huolta lapsista, taloudesta ja itsestä voi olla parempi kuin perhe, jossa on kaksi aikuista, vaikka sitä suurta rakkauden huumaa ei enää olisikaan?"



Olen ollut 10 vuotta yh ja mä voin sanoa, että elämme vain kerran ja yh-aikani on ollut ihan parasta aikaa elämässäni. Oma tupa, oma lupa, omat rahat, vapaus olla mitä haluan, tulla ja mennä miten haluan ei koskaan kilpaile elämässäni ihan kivan liiton kanssa. Toiset meistä ovat onnellisimpia kulkiessaan omia polkujaan lasten kanssa!

29 vuotta naimisissa. Mä ja sisarukset aikuisia, nuorinkin nyt omillaan. Velaton omakotitalo, autot ja kesämökki on, rakkauttakin näyttää riittävän. Ei säälitä sitten tippaakaan, kateeksi käy!

Sinäkin joudut kohta eroamaan taas, koska elämä muuttuu ja suhde muuttuu. Jossain vaiheessa huomaat, että te nukutte öisin, ettekä ole aina toistenne kimpussa. Taas joutuu vaihtamaan puolisoa ja rakastumaan uudestaan.

Siis jos hyvän liiton kriteeri on se, että ollaan koko ajan toisten kimpussa ja pannaan.

Pitkässä liitossa elämä vaihtelee. Välillä on muuta ja nukutaan ja välillä ollaan toisten kimpussa.

Olemme molemmat 40 + ja minusta moni ikäisemme avioliitto on säälittävä. Me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja voi luoja sitä intohimoa ja rakkautta. En usko, että tälläistä voisi olla 15 vuoden jälkeen. Olemme koko ajan toisimme kimpussa ja keskustelemme kaikki yöt, niin että olemme aina univeloissa. Lapset alkavat olemaan isoja ja meillä on aikaa toisillemme.

Tulimme juuri Hawaiilta kolmen viikon panolomalta.

Eivät todellakaan ole säälittäviä. Säälittäviä ovat ne, jotka eivät siihen pysty.



Myötähäpeä on kova muutavan vuoden jälkeen eroavia kohtaan. Tulee tunne,että parin vuoden sisällä eroavilla taitaa olla aika heikot sosiaaliset kyvyt hoitaa ihmissuhdeasioita ja kaiken päälle niukalti sisua. Luovuttavat liian helpolla ja tai sitten tekevät tai ovat tehneet liian hätiköityjä päätöksiä. kumpikin erittäin huono ja harmittavan pysyvä piirre ihmisessä. Kunnioitan vanhempani kaltaisia ihmisiä, joiden liitto on kukoistanut jo 30 vuotta. Meillä on vasta "raakile", mutta suunta on kuitenkin hyvä. Yhdessä ollaan oltu 12 vuotta, 2 aviossa ja kaikki edelleen oikein hyvin.

Olemme molemmat 40 + ja minusta moni ikäisemme avioliitto on säälittävä. Me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja voi luoja sitä intohimoa ja rakkautta. En usko, että tälläistä voisi olla 15 vuoden jälkeen. Olemme koko ajan toisimme kimpussa ja keskustelemme kaikki yöt, niin että olemme aina univeloissa. Lapset alkavat olemaan isoja ja meillä on aikaa toisillemme.

Tulimme juuri Hawaiilta kolmen viikon panolomalta.

Ajattelit sitten erota ennen kuin toi 15 vuoden rajapyykki tulee kohdallesi ;)

Hassu viesti!

isäni menehtyi syöpään. Itsellä on miehen kanssa 21 vuotta takana ja päivääkään en ole katunut :)

Jos jollekin tulee mieleen sääliä pitkässä avioliitossa olleita, niin takuulle omissa eroissa on jotain käsittelemättä.



Pitkä liitto ja tasapainoiset lapset on kaksi asiaa, joita ihailen ja arvostan ja joita itsellenikin toivon yli kaiken. Terveyttä vielä lisäksi, niin siinäpä olisi onnellinen elämä :)

suvaitsevaisia ja positiivisia ihmisiä, joilla on erinomainen kyky ratkaista konflikteja.