Mä joudun ottamaan
Meillä on kaksi lasta, joilla ollut paljon monenlaista ongelmaa: allergiaa, atopiaa, muutakin erityissairautta, vaikka mitä..
Mies osallistuu hoitamiseen, mutta _vastuun_ joudun kantamaan minä. Pitää aina kysyä ja varmistaa että oletko laittanut rasvauksen tai antanut jonkin lääkkeen (jos minä hoidan iltasella pienemmän iltapesuja ja mies isompaa tms), jatkuvasti jotain että "ainiin joo..".
Jos pitää selvitellä uusia lääkäreitä, soitella aikoja, selvittää allergianhoitoja, mitä vaan niin AINA minä joudun tekemään. Mies ei ole missään oma-aloitteinen, vaikka kuinka pyydän ja toivon. Jos lapset valvottavat yöllä, mies kääntää kylkeä ja kuorsaa. Joudun tökkimään hereille jos kaipaan apua, ja siltikin saattaa vastaus olla mitä vaan, ei siis kiinnosta vaikka lapsella olisi astmaoire..
VÄSYTTÄÄ! Sitten huomaan jatkuvasti, miten tuttavaperheissä miehet ovat aivan yhtä vastuullisia huolehpitäjiä kuin naisetkin. Ottavat selvää asioista, välittävät, huolehtivat.
PERKELE! Miksi mun mies on niin tossukka? Turha sanoa että mä olen tehnyt hänestä sellaisen. Tuskinpa vaan. Miksi muissa perheissä miehet tajuavat ihan itse asioita alusta lähtien!?
Kommentit (6)
sinä nyt olet vaan valinnut tuollaisen lisääntymiskumppaniksi.
Tunnen kyllä oikeita isiäkin, mutta vielä enemmän niitä, joille exien (äitien) pitää lapsille mukaan pakata ohjelappujen kanssa vaatteet, lääkkeet jne. ja ne "isät" palauttavat sitten likaiset lapset likavaatekassíen kanssa.
Ihan "yhteishuoltajuudesta" kyse on... Ai että meillä kotosuomessa tilastot pysyvät kauniina :D
mutta yöheräämisiin ottaa joskus osaa..
potki sitä persuksille. Vuosien myötä helpottaa. Kaikki ei vaan osaa.
up