19-vuotias nainen ja 41-vuotias mies

enpä kattellut isäni ikäisiä miehiä sillä silmällä...

naimisissa ovat olleet yli 10v ja lapsiakin on, ovat onnellisia.

mutta mun sisko alku parikymppisenä seurustelee n. 40v miehen kanssa.

Mitä seurasti?

Ennakkoluuloja. Minun vanhempien oli vaikea hyväksyä melkein itsensä ikäistä " vävykokelasta" .

Siskoni ystävät eivät ymmärtäneet jne.



Tilanne nyt: Ovat olleet naimisissa yli kymmenen vuotta ja yhdessä liki 15v. Heillä kaksi lasta.



Sivusta seuranneena: Olen huolestunut heidän tilanteestaan. Aikaisemmin olivat mitä mahtavin pari. Mies niin nuorekas ettei ikäeroa huomannut tai muistanut. Nyt kuitenkin kun siskoni on alta nelikymppinen ja " vielä nuori ja parhaassa iässään" alkaa mies jo selvästi vanheta, käydä kärttyisäksi jne. Parisuhde ei enää niin hyvässä jamassa. Säälin siskoani, joka tod.näk jää suhteellisen nuorena leskeksi tai joutuu hoitamaan sairasta miestään. Lapset ovat niin pieniä, että moni luulee heitä miehen lapsenlapsiksi. Nuorekkuus on ihan viimmevuosina kadonnut kokonaan...

että iski aina vain 18-19v. tyttöjä.

Pitää tytärtään aivan kakarana ja edesvastuuttomana. Eli ei varmaan voisi kuvitellakaan seurustelevansa esim. tyttärensä kaverin kanssa.

jos hän oikeasti rakastuis 19v.tyttöön,en voisi kuvitella muuta syytä kuin se,että nuori on aina kauniimpi jossain mielessä tai se,että mieheni olisi henkiseltä kehitykseltään ikäänsä alemmalla tasolla.

Mies on eronnut 10-vuotiaan lapsen isä. Nuorekas mutta ei lapsellinen.

Itse olen eronnut 2-vuotiaan lapsen äiti.



Tähän asti on mennyt hyvin, mutta arveluttaa " julkistaa" suhde juuri siitä syystä, että vanhempieni reaktio pelottaa. Toisaalta olemme molemmat kyllästyneet pitämään tämän salassa.



Kiitos kaikille asiallisista vastauksista. :)

Vaikka kuinka toinen olisi nuorekas ja toinen pikkuvanha, niin kuilu siina on. On sitten eria asia, miten osapuolet selvittavat sen. Jotkut pystyvat, jotkut eivat.

mutta ei kovin kaukanakaan.

Olin 18-19 -vuotias kun minulla oli suhde 38-vuotiaaseen mieheen.

Suhde oli tuhoon tuomittu jo heti alkuunsa.

Tiesin että kotiin ei ole niin vanhaa miestä vieminen näytille

eikä mies tahtonut/kehdannut esitellä minua perheelleen/lapsilleen.

Lisäksi mies oli steriloinut itsensä ja teki täysin selväksi ettei tahdo

millään

keinolla lapsia. Hänellä oli niitä entisistä avioliitoista kolme.

Seksipainotteinen suhteemme kesti pari kuukautta. Vieläkin olemme väleissä ja ystäviä. Hänelle voin jutella kaikesta, vaikka suhteestamme on jo monta vuotta ja molemmilla on oma elämänkumppani. (miehellä tosin on aika vaihtuva kumppani edelleen...)

Vierailija:

eikä mies tahtonut/kehdannut esitellä minua perheelleen/lapsilleen.

monen samanikäisen suhteet ovat ystäväpiirissämme päättyneet, joten ei ikäero ainakaan huono asia voi sitten olla. Onnea vaan rakkaudelle ja suhteelle!!

olleet huomattavasti nuorempia. Jos on, niin mies on todennäköisesti ns. ikuinen teini, peter pan joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Jopa pelkää ikäisiänsä naisia eikä uskaltaisia suhteenseen tasavertaisen kumppanin kanssa.

Tiedän tapauksen, jossa 19-vuotias jätti samanikäisen poikaystävänsä kun häntä saalisti 40-v. eronnut mies, jolla oli autot, omakotitalo ja pitkälle edennyt työura jo valmiina. Ainoastaan nuori ja kaunis vaimo puuttui. Jos nainen pitää tällaista valmista vaihtoehtoa vaivattomana ja helppona, siitä vaan! Luulen kyllä, että elämänkokemuksena ja kumppanuuden kannalta olisi viisaampaa luoda nuo " saavutukset" yhdessä sen vielä köyhän ja urattoman samanikäisen pojan kanssa.

mutta tapasivat kyllä vasta kun kaverini n. 30 eli molemmilla elämänkokemusta, lapsia ja rikkoutuneita liittoja takana. Silti kun nainen on vielä alle 40 ja mies melkein eläkkeellä, se epätasapaino alkaa näkyä. Mies ei jaksa pienten lasten kanssa tai muutakaan, alkaa olla kärttyisä ja vanha ja väsynyt. ehkä jos yksi lapsi onkin tehty ei haluakaan enää lisää kun ei jaksa sitä vauva-aikaa. Sitten on niitä aikuisia lapsia edellisistä liitoista joille menee kuitenkin rahaa ja aikaa.



Miehen ystävät on kaikki eri ikäpolvea, käyvät humpassa ja kuuntelevat Koivuniemeä. Kaikki keskenään samanikäisiä ja paljon yhteistä historiaa. Omat kaverit ei jaksa miestä kiinnostaa kun on niin lapsellisia. Miestä ei saa lähtemään sellaisiin paikkoihin joissa omanikäiset käy, eikä sellaisiin harrastuksiin. Varsinkaan liikunnallisiin kun ei fysiikka kestä enää.



Itse haluaisi kulkea muotivetimissä ja mies tykkäisi että olisi vähän tädimpää.



Jos ei se ikäeroon kaadu niin ei paljon muuhunkaan.

17: Miehellä ei ole koskaan aiemmin ollut suhdetta näin paljon nuorempaan naiseen, nuorin aiempi naisystävä oli 5 vuotta nuorempi, joten peter pan-miehestä ei ole kysymys.



Ikä on kuitenkin vain numero ja me olemme onnellisia. Enkä välitä muiden mielipiteistä, omat vanhempani ja miehen lapsi ovat ainoa syy, miksi pidämme tätä vieläkin salassa.

mutta älä sitten sano ettei me kerrottu sulle. Se ei ole koskaan ihan sama kuin samanikäisen kanssa. Toisaalta hyvässä mielessä, kypsempi ja luotettavampi, mutta toisaalta huonossa: paljon enemmän kilometrejä mittarissa.



Ymmärrät sitten kun mies alkaa valittaa milloin mitäkin vaivaa. Niinhän sinäkin alat - mutta vasta 20 vuoden päästä.

Meidän ero ei johtunut ikäerosta, viihdyin hyvin hänen ystäväpiirissään ja toisinpäin. En huomannut välillämme minkäänlaista " sukupolvikuilua" . Perheitä ei keretty tapaamaan, seurustelu loppui puolen vuoden jälkeen minun aloitteestani. Olin omasta mielestäni vielä liian nuori sitoutumaan. Miehellä ei ollut lapsia eikä hän ollut seurustellut aiemmin itseään paljon nuorempien kanssa. Olemme edelleen nyt 10 vuoden jälkeenkin jonkin verran tekemisissä. Mies alkoi meidän eron jälkeen seurustelemaan itseään 7 vuotta vanhemman naisen kanssa, jonka kanssa on edelleen. Eli tässä tapauksessa kyse ei ollut siitä, että mies etsisi tarkoituksella nuorta seuraa, vaan tapasimme sattumalta yhteisen tuttavan kautta ja huomasimme pitävämme toistemme seurasta.



En muutenkaan katso ikää jos tapaan mielenkiintoisen ihmisen. Olen myös tapaillut itseäni paljon nuorempaa miestä nyt kolmekymppisenä :) Ja naimisissa kerkesin olemaan omanikäiseni kanssa.

naapurissa asuu pariskunta joilla on ikäeroa 20 vuotta. Ovat olleet jo naimisissa monta vuotta ja hyvin näyttää menevän, ainakin käsi kädessä usein kävelevät. Onhan se hassua ajatella että toinen on ollut jo 20 vuotias kun toinen on vasta syntynyt ;0)

Mutta ikäerosta tulee ongelma jos itse teette siitä ongelman!

Olen naimissa 19v. vanhemman miehen kanssa. Yhdessä oltu 8v ja naimisissa 3v. Yksi yhteinen lapsi ja toinen toiveissa! Ja ei voi muuta sanoa kuin että hyvin menee!



En väitä että tämä on mikään ideaalitilanne, mutta minkäs teet. Rakkaus voitti ikäeron, eikä se mikään ongelma ole meille ollutkaan -ainakaan vielä, toivottavasti ei koskaan...



Tiedän toki, että on todenäköismpää, että minä olen meistä se, joka jää jossain vaiheessa omaishoitajaksi/leskeksi, mutta se on vain tilastollinen todennäköisyys... Ja toisaalta mitä sitten, jos niin käy, ainakin olen elänyt siihen asti onnellisena maailman parhaimman miehen kanssa.



Onnea sinulle ap! Jos tunnet, että mies on se oikea, älä anna ikäeron häiritä!

isäni on 58, joten hän voisi olla mieheni isä ikänsä puolesta.