Lue keskustelun säännöt.
Kaatuuko teillä vanhojen vanhempien auttaminen yhden sisaruksen vastuulle?
30.05.2012 |
Miehen puolella on käynyt näin. Siskot eivät tee mitään. Hölmöintä on, että he aina sanovat, että kaikki ei saa jäädä meidän kontolle ja että ilmoittakaa, kun heidän apua tarvitaan, mutta sitten kun sitä apua tarvittaisiin jaheille soitetaan, niin koskaan se ei onnistu.
Yksi sisko on sellainen, että vanhemmat itsekään eivät koskaan pyydä häneltä mitään apua. Jos hän menee kylään, ei koskaan tee elettäkään auttaakseen missään. itse kyläillessä autan ilman muuta tarjoiluissa, tiskaan, katan pöytää yms tarpeellista.
Ja siskot siis ovat ihan voimissaan olevia terveitä täysijärkisiä normaaleja ihmisiä - ei ole mitään estettä, miksi eivät voisi auttaa. Toki ruuhkavuosina on kaikilla kiirettä, mutta samaa kiirettä on meilläkin.
Minua tämä ei niinkään haittaa, koska mies tässä suurimman työn tekee, muttä hänen puolestaan harmittaa. Käykö muillakin helposti näin?
Kommentit (2)
Koska mä asun ulkomailla enkä käy Suomessa kuin kerran vuodessa. Sisko joutuu auttamaan äitiä sitten kun hän enemmän apua tarvitsee. Mä autan puolestani taloudellisesti huomattavasti enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minä olen se, jonka harteille ja perheelle kaatuu auttaminen.
Siskoni saa elellä rauhassa.
Meillä soi puhelin, jos en ole ymmärtänyt raportoida kaikkia menemisiämme ja tulemisiamme, jos tietsikka ei toimi, jos pitää saada taulut seinille, jos tarviivat muuttoapua/tavaroiden siirtoapua, jos tahtovat ruokaseuraa, jos tvstä häviävät kanavat, jos mitä vaan......ja aina olettavat, että mahd pian tullaan auttamaan.....
Minä asun samalla paikkakunnalla, kuin vanhempani, käyn töissä, on lapsia.
Sisko asuu 100km päässä, käy töissä ja on 2 koiraa.
Tämä 100km on ihan mahdottomuus ajaa useammin, kuin 4 kertaa vuodessa edestakaisin.