Olen niin surullinen miehen puolesta
Mies on au-lapsi, joka sai isänsä nimen selville vasta aikuisena. Mitään papereita ei ole tehty eikä mitään virallista ole, mutta isyyttä ei todellakaan voi kiistää, on ihan velipuolensa näköinenkin. Miehen isä ehti kuolla ennen kuin mies sai asian selville.
Olemme yrittäneet pitää yhteyttä miehen sisaruspuoliin, mutta vastaanotto on ollut vähän nihkeä erityisesti siksi, että miehen isän vaimo on vastustanut tätä yhteydenpitoa . Meitä ei ole kutsuttu sukujuhliin tms.
Oletin, että kun miehen isän vaimo viime vuonna kuoli, niin kohtelu muuttuisi. Siellä lastemme vanhin serkku kirjoitti ylioppilaaksi ja soitin onnittelut ja kysyin, mitä lahjaksi. Vastaus oli tyly, että juhlitaan ihan perhepiirissä, kiitos onnitteluista. Mieli tekisi silti mennä ja näyttää kaikille, että olemme olemassa, vaikka meitä ei sukuun hyväksytä.
Kommentit (7)
Et voi pakottaa ihmisiä hyväksymään teidät perheeseensä.
Tämän kanssa miehesi on vain elettävä. Ikävää, että on noin tyly vastaanotto, mutta siihen on vain sopeuduttava.
sen nuoren juhlaa!
Ja muutenkin, on ehkä tyhmää yrittää tungetella siihen sukuun, kun kerran he eivät mitenkään osoita, että haluavat tutustua teihin enempää.
käytöstä mun mielestäni.
Mun oma siskopuoli, jonka isäni on aikanaan hylännyt otti meihin yhteyttä muutama vuosi sitten, ja ollaan oltu siitä lähtien ihan normaalisti tekemisissä. He asuvat toisella puolella suomea, joten ihan kamalan paljoa ei nähdä, mutta välit on asialliset ja lämpimät.
Elä vaan tee mitään typerää "esiintymistä", siitä ei hyödy kukaan ja kaduttaa jälkeenpäin.
Keskittykää omiin sukulaisiinne.
Mun miehellä on ihan sama tilanne, mutta häntä ei biologisen isänsä suku kiinnosta. Vieraita ihmisiä.
sai edes tietää? Perusteluna sinulla se, että mies on "velipuolen" näköinen?
Haloo, anna olla! Jos ei ole olemassa mitään muuta kuin yhteinen ulkonäkö, niin enpä ryhtyisi sukulaiseksi. Voihan se oikea biologinen isä olla vaikka tuon isäksi väitetyn serkku tms.
äläkä ainakaan lakkiaisia mene pilaamaan