Lue keskustelun säännöt.
Nyt ei kestä.Rakenneultrassa tänään paljastui kuollut sikiö.Eilen
25.05.2012 |
vielä jumppaili masussa ihan normaalisti.Mitä helvettiä mä nyt teen??Viikonloppu kuollut vauva mahassa?Miehestä ei oo tueksi,pakeni töihinsä tätä shokkia.3v esikoiselle pitäis jaksaa olla reipas äiti vaikka oon ihan palasina.Naurettavaa mutta en edes "kehtaa" kertoa ystäville ja sukulaisille että meidän lapsi on kuollut!!!Kun tekstarit piippaa ja kyelevät sukupuolta kun tiesivät että oli ultra tänään ja aiottiin sitä kysyä
Kommentit (25)
Ja suosittelen kertomaan jollekulle, johon luotat. Aloitit meistä, mutta seuraavaksi ota puhelin käteesi ja kerro jollekin läheisellesi. Tuskaa lievittää sen jakaminen.
Surullista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin kaverillani kävi näin: vähäistä vuotoa rv 18 ja hakeutui lääkäriin. Kertoi tuntevansa liikkeet ja ajatteli, että ei mitään hätään. Ultrassa paljastui sikiö, joka kuollut pari viikkoa aikaisemmin
toinen viikolla 13 ja toinen viikolla 12. Kummassakin tapauksessa sikiö oli 8 viikkoinen, eli olin kantanut kuollutta sikiötä 4-5 viikkoa tietämättä siitä mitään.
Voimia!
En osaa nyt sanoa mitään. Ihan hirveää. Yritä soittaa jollekin niin kuin joku ehdotti? Tarvitset nyt tukea. Unohda toistaiseksi nuo utelijat ja lähetä heille vaikka maanantaina kaikille samanlainen viesti ikävistä uutisista että kyselyt loppuvat.
Olen niin pahoillani puolestasi. Kaveri koki saman raskaudessaan eli edellisenä päivänä kaikki vielä kunnossa ja neuvolassa sydänääniä ei löytynytkään (ei siis ultra mutta muu rutiinitsekkaus). Nuo ovat selittämättömiä juttuja. Lapsellesi voit kertoa että äiti on vähän surullinen nyt eikä siksi jaksa leikkiä niin paljoa, enempää ei tarvitse.
Kovasti voimia sinulle toivottelen vaikka se tuntuukin todella... riittämättömältä. Itsellä myös jatkuva pelko mahavauvan kuolemasta, erityisesti tuon ystävän sattumuksen jälkeen. Ei tuollaista kuuluisi kenenkään joutua kestämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä kokemus lähes vastaavasta tilanteesta ja minulla ainakin puhuminen auttoi. Olisiko ketään, ystävää, sisarusta, äitiä, ketä voisit teille pyytää? Ja ehkä voisit miehelle soittaa ja sanoa, että nyt kotiin sieltä. Tilanne on kamala, kaikin tavoin. Toivottavasti jossain kohtaa aurinko paistaa jälleen teillekin. Isompi lapsi on tuossa tilanteessa kyllä usein positiivinen asia, joka pitää elämässä kiinni.
vielä jumppaili masussa ihan normaalisti.Mitä helvettiä mä nyt teen??Viikonloppu kuollut vauva mahassa?Miehestä ei oo tueksi,pakeni töihinsä tätä shokkia.3v esikoiselle pitäis jaksaa olla reipas äiti vaikka oon ihan palasina.Naurettavaa mutta en edes "kehtaa" kertoa ystäville ja sukulaisille että meidän lapsi on kuollut!!!Kun tekstarit piippaa ja kyelevät sukupuolta kun tiesivät että oli ultra tänään ja aiottiin sitä kysyä
ja sitten ruiskaset sen ulos. että ei kai sillä sukupuolella ole niin väliä?
..Se on ainoa syy, jonka hyväksyn sille, että joku vastaa näin käsittämättömän törkeästi. PYskomamma on siis mt-tapaus ja tekee tämän kaltaisia sekoiluviestejä ilmeisesti jonkin masokistisen rangaistuksitulemistarpeen vuoksi.
Syvä osanotto tapauksen johdosta. Miehesi käytöstä en pysty ymmärtämään. Julmaa. Ei siitä varmasti ole mitään lohtua mutta sanonpa nyt kuitenkin, että ehkä lapsella oli jokin niin dramaattinen elimellinen vika tms., että jos olisi syntynyt elävänä, olisi voinut esim. kärsiä jostakin pahasta vammasta ja kärsiä ja kuolla sitten myöhemmin. Kuolema tässä vaiheessa on siis voinut olla armollisempi.
EIkö sulla olisi ketään, jonka kanssa asiasta jutella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin muutkin tässä jo ehdottivat niin yritä puhua jonkun kanssa. Olisiko sisarus, äiti tai ystävä niin läheinen, että voisit avautua heille asiasta.
Keskenmenot on tosi surullisia ja varsinkin, kun on ehtinyt noin pitkälle. Olisiko lähipiirissä joku joka on kokenut saman? Ehkä hänen kanssaan olisi helppo puhua asiasta.
joka kirjoittelee rumia mä tekisin saatana siitä rikosilmoituksen, hyi saatana mikä paska!
Voimia sulle=/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi surullista. Saisitko jonkun hyvän ystävän tai läheisen sinne luoksesi viettämään aikaa lapsen kanssa ja sulle seuraksi, jos miehestä ei nyt ole siihen? Jos et saa ketään luoksesi, soita jollekin tukipuhelinlinjalle, sun pitää nyt saada puhua ja itkea asiaa.
Olen todella pahoillani, surullista, että noin piti käydä.
Ei varmaan lohduta YHTÄÄN, mutta näillä viikoilla lapsen pelastamiseksi ei olisi voinut tehdä mitään.. Minäkin suosittelen kertomaan jollekin sukulaiselle / läheiselle, että saisit jonkun tueksesi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrän, että on vaikea kertoa. Voisitko soittaa/lähettää tekstarin kuitenkin jollekulle ja pyytää hoitamaan lastanne tämän viikonlopun ajan. Saisit tilaisuuden surra.
miksi ette ilmoita asiaton viesti noista huuteluista? mä ilmoitin ne nyt ja poistuvat varmaan kohta
ap:lle voimia en voi ymmärtää miten tosta selviää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä jumppaili masussa ihan normaalisti.Mitä helvettiä mä nyt teen??Viikonloppu kuollut vauva mahassa?Miehestä ei oo tueksi,pakeni töihinsä tätä shokkia.3v esikoiselle pitäis jaksaa olla reipas äiti vaikka oon ihan palasina.Naurettavaa mutta en edes "kehtaa" kertoa ystäville ja sukulaisille että meidän lapsi on kuollut!!!Kun tekstarit piippaa ja kyelevät sukupuolta kun tiesivät että oli ultra tänään ja aiottiin sitä kysyä
ja sitten ruiskaset sen ulos. että ei kai sillä sukupuolella ole niin väliä?
..Se on ainoa syy, jonka hyväksyn sille, että joku vastaa näin käsittämättömän törkeästi. PYskomamma on siis mt-tapaus ja tekee tämän kaltaisia sekoiluviestejä ilmeisesti jonkin masokistisen rangaistuksitulemistarpeen vuoksi. Syvä osanotto tapauksen johdosta. Miehesi käytöstä en pysty ymmärtämään. Julmaa. Ei siitä varmasti ole mitään lohtua mutta sanonpa nyt kuitenkin, että ehkä lapsella oli jokin niin dramaattinen elimellinen vika tms., että jos olisi syntynyt elävänä, olisi voinut esim. kärsiä jostakin pahasta vammasta ja kärsiä ja kuolla sitten myöhemmin. Kuolema tässä vaiheessa on siis voinut olla armollisempi. EIkö sulla olisi ketään, jonka kanssa asiasta jutella?
vielä jumppaili masussa ihan normaalisti.Mitä helvettiä mä nyt teen??Viikonloppu kuollut vauva mahassa?Miehestä ei oo tueksi,pakeni töihinsä tätä shokkia.3v esikoiselle pitäis jaksaa olla reipas äiti vaikka oon ihan palasina.Naurettavaa mutta en edes "kehtaa" kertoa ystäville ja sukulaisille että meidän lapsi on kuollut!!!Kun tekstarit piippaa ja kyelevät sukupuolta kun tiesivät että oli ultra tänään ja aiottiin sitä kysyä
ja sitten ruiskaset sen ulos. että ei kai sillä sukupuolella ole niin väliä?
..Se on ainoa syy, jonka hyväksyn sille, että joku vastaa näin käsittämättömän törkeästi. PYskomamma on siis mt-tapaus ja tekee tämän kaltaisia sekoiluviestejä ilmeisesti jonkin masokistisen rangaistuksitulemistarpeen vuoksi. Syvä osanotto tapauksen johdosta. Miehesi käytöstä en pysty ymmärtämään. Julmaa. Ei siitä varmasti ole mitään lohtua mutta sanonpa nyt kuitenkin, että ehkä lapsella oli jokin niin dramaattinen elimellinen vika tms., että jos olisi syntynyt elävänä, olisi voinut esim. kärsiä jostakin pahasta vammasta ja kärsiä ja kuolla sitten myöhemmin. Kuolema tässä vaiheessa on siis voinut olla armollisempi. EIkö sulla olisi ketään, jonka kanssa asiasta jutella?
... että kuittasit pm, ettet se kauheuksien puhuja ollut sinä. Voimia vielä kerran aloittajalle
hei, osanottoni vauvan menetykseen. hakeudu ihmeessä heti vertaistuen piiriin netistä löytyy suljettuja keskustelu ja tukiryhmiä saman kokeneille. Sitten käy myös www.kohtukuolema.fi sivuistoilla, jotka myös on samankokeneiden tekemät ja josta saat paljon tietoa siitä mitä tulee tapahtumaan ja mm kuinka voit kerätä muistoja (sekä tehdä sitä surutyötä) lapsesta esim synnytyksen jälkeen.
Mikäli et pysty olemaan kotona on sairaalan kyllä otettava sinut sisään.. ikävää, että ovat lähettäneet sinut kotiin ilman tukea. Yleensähän kun lapsi on kuollut kohtuun synnytys voidaan käynnistää vaikka samana päivänäkin.
Mielestäni voit sulatella uutisia ihan niin kauan kuin on tarvis, laita vaikka puhelin kiinni, jos et halua enempää kyselyjä. Luulisi ihmisten sitten tajuavan, että lopettavat kyselemisen.
Lapsellesi voit aivan hyvin kertoa, että äiti on vähän surullinen ja vaikka pitää lasta sylissä ja kertoa, että haliminen vähän auttaa. Ja että lapsi ei ole tehnyt mitään väärää. Minä sain keskenmenon lapsen ollessa 2 v 2 kk ja minä itkin lapseni nähden kyllä. Ei tunteita tarvitse piilottaa, ne ovat luonnollinen osa elämää. Toki jos on aivan hysteerisessä tilassa niin sitten lapsi olisi parempi saada vaikka johonkin hoitoon hetkeksi.
Voisiko joku tulla auttamaan sinua lapsen hoidossa? Toivotan vielä paljon voimia ja jaksamista sinulle!
ap, kyse e varmasti ole siitä, ettetkö kehtaisi kertoa...vaan siitä että olet shokissa ja eihän sitä siinä tilanteessa halua itsekkään uskoa tapahtunutta todeksi. Mä muistan kun mun lapsi kuoli, niin välillä sen jälkeen oli sellainen olo, että eihän se voi olla tottakaan...olo oli kuin unessa... Ihmisen mieli suojaa meitä shokkitilanteessa monin eri menetelmin.
sun ei tartte nyt jaksaa olla reipas...sä tarvitset nyt tukea ja toisia ihmisiä.
en osaa sanoa muuta kuin että valtavan suuri osanotto =(. Aika hurjaa että eilen vielä liikkeet tuntuneet =(.
Ystävistä ja sukulaisista älä huoli, heille et ole nyt mitään velkaa. Kerrot sitten kun olet valmis. Toisaalta jos on joku jolta voisit saada itsellesi tukea, kannattanee kertoa hänelle/heille.
Voimia!