Miten pienen vauvan jätitte pariksi tunniksi hoitoon?

Muistaakseni joskus lapsen ollessa 2-vuotias jätin lapsen isälle pariksi tunniksi hoitoon ja senkin kanssa taisi olla nihkeää. Eka ulkopuoliselle hoitoon jättö taisi olla 3,5-vuotiaana kun tyttö nukutettiin hammaslääkärissä.

et ole voinut jättää isänsä hoidettavaksi aiemmin, koska isä "ei osaa kuitenkaan hoitaa sitä lasta"?

Mistähän vois johtua ettei osaa, jos ei ole koskaan ennen omaa lastaan hoitanut?

jo 5 pvän ikäisenä omalle äidilleni muutamaksi tunniksi. Alle 1 kk oli useamman kerran pari-kolme tuntia joko miehelläni tai äidilläni, olin itse sairaana. Nyt 1-vuotiaalla ei vaikuttaisi olevan traumoja ;) tietenkin jättäminen edellyttää että vauva suostuu syömään pullosta.

vasta 10kk iässä jätin pariksi tunniksi siskolleni, kun itse kävin kampaajalla.

ensimmäisen kerran tunniksi-pariksi (kosmetologi / jumppa / soittotreenit). Sitten kahden kuukauden iässä jätin illaksi (17-01.30) äidilleni, kun minä ja mieheni lähdimme juhlimaan (=ryyppäämään) lääkäriksi valmistumistamme. Nyt samanlaisen pätkän oli miehen vanhempien hoidossa vajaan kolmen kuukauden iässä, ku oli ystäväpariskuntamme häät. Sai tissimaitoa pakkasesta pullosta ja hyvin ilmeisesti oli viihtynyt. Viikon päästä, tasan kolmikuisena, olemme jättämässä hänet pariksi tunniksi jälleen, tällä kertaa kaveripariskunnallemme, jotta pääsemme miehen kanssa kahdestaan ulos syömään.



Todennäköisesti ongelmia tulee vasta, kun alkaa vierastaa. Ei kannata stressata liikaa!

pariksi tunniksi voi jättää vaikka kuinka pienen. Sehän tod. näk. nukkuukin vielä hyvässä lykyssä koko ajan. Pumppaa vain maitoa jos imettää tai antaa korviketta. Mun mielestä oli pahempaa jättää sellainen reilu puolen vuoden ikäinen, joka alkoi huutaa heti perään kun ovesta poistui.. Mä taisin aikanaan joutua jättämään pari viikkoisen mummon hoteisiin muutamaksi tunniksi kun itsellä oli lääkäriasioita.

No eka oli isällään "hoidossa" 5pv ikäisenä, kun kävin yksin kaupassa. Hohhoijaa

3kk --> kävin jumpassa pari kertaa viikossa, silloin esikoinen oli sen pari tuntia jommallakummalla isoäidillään tai isänsä kanssa. Ensimmäisen kerran olin n. 2h erossa esikoisestamme kun hän oli n. 2vkoa. Olin kampaajalla, tyttö isänsä kanssa kotona. Nukkui koko ajan, joten tuskinpa suurempia traumoja jäi. :D Ja miksi jäisikään, jos on kotona isänsä kanssa ja maitoakin oli jemmassa.

en koe, että vauva on "hoidossa" jos isä on vauvan kanssa kotona. Jos vauvan imettää ennen lähtöä niin nukkuukin jo tuon pari tuntia ja rintamaitoa lypsää pulloon niin pärjää hyvin.

joiden elämässä ei ole sisältöä ja lapsien jättäminen hetkeksi on äitiyden pyhyyden raiskaamista. Tälläisillä ihmisillä harvemmin on hyvää parisuhdetta ja lapsikin monessa tapauksessa vahinkolaukaus.



Normaaliin elämään kuuluu useampi rooli, jotka ei jää pannaan kun ihminen synnyttää jälkeläisen.

Ei ole normaalia että lapsi ja äiti elää 247 symbioosissa 3 vuotta, eikä synnyttänyt nainen kävisi ystävien kanssa jossain, menisi töihin/opiskelisi tai viihtyisi miehensä kanssa ilman että kaikki yhteinen aika menee kotona ja katkeaa jos lapsi tarttee hoitoa.

minulla ei ole 5v ja 3v lapset olleet hoidossa IKINÄ sekuntiakaan, ennenkuin esikoinen on aloittanut 4v iässä puolipäivähoidon. Mutta siis ns. vapaa-ajan menoihin hoitajaa ei vain ole. Emme siis ole kertaakaan olleet miehen kanssa kahden missään viiteen vuoteen. Ja sama meno jatkunee ikuisuuteen tästä eteenpäin.



Syy on se että mummot eivät osallistu elämäämme mitenkään (eivät "jaksa") eli eivät ole ikinä hoitaneet hetkeäkään. Muita sukulaisia ei ole kuin 500km päässä, ainoa sisarukseni ja lastemme kummit ovat ilmoittaneet että eivät halua hoitaa. Ei ole siis ketään tuttua hoitajaa.



Minulle on todella iso kynnys jättää ventovieraalle, varsinkin kuin ainoat MLL tädit ovat täälläpäin 16v koululaisia. Eli kun ei ole hoitajaa, ei mennä yhtään mihinkään kaksin. Parisuhde kärsii, sitä en voi kieltää, mutta kun niitä hoitajia ei vaan ole niin niitä ei ole.



Kolmas lapsi on suunnitteilla ja sitten se tarkoittaa sitä että kuvio ei tule muuttumaan jatkossakaan. Sitten kun PIENIN lapsi on jonkun 4-5v niin voin jätäää MLL tädille.



Te joilla mummot hoitaa, olette todella etuoikeutettuja ja ymmärtäkää olla kiitollisia. Kuvitelkaa hetki minun elämääni: ei sekuntiakaan parisuhdeaikaa koskaan ja sisarukset pitää synnyttää yksin kun mies ei pääse mukaan (ei ole ketään kuka hoitaisi lapset). Jos teillä siis mummot olemassa niin KIITTÄKÄÄ heitä, on todella raskasta elää ilman mummojen apua.

Mutta varmasti ihan parikuisena olisin ainakin voinut jättää vanhempieni tai mieheni hoitoon.

Kuopus oli äitini hoidettavana vajaa 3h kun oli 3kk.

Käytiin miehen kanssa elokuvissa kattomassa leffa jota olin kauan odottanut.

Aluksi kyllä katsoin puhelinta väh. 5min. välein että onko äiti soittanut että jotain on hätänä. =)

Vaikka äiti sanoi että: menkää nyt jo. Kyllä minä pärjään.

Ja kun käskin soittaa jos tulee hätä niin sanoi ettei todellakaan soittele perään että kai hän pari tuntia vauvan kanssa pärjää. =)

Hyvin oli mennyt. Vauva ja vanhemmat lapset nukkui kun tultiin kotiin.

en koe, että vauva on "hoidossa" jos isä on vauvan kanssa kotona. Jos vauvan imettää ennen lähtöä niin nukkuukin jo tuon pari tuntia ja rintamaitoa lypsää pulloon niin pärjää hyvin.

Ei vauva ole hoidossa, jos on isänsä kanssa. Meillä on lapset ihan pienestä saakka olleet kaksistaan isänsä kanssa. Ihan pienenä oli jopa helpompaa, meillä kuopus kieltäytyi juomaan pumpattua maitoa pullosta n. 3 kk ikäseinä, joten sen jälkeen oli vähän aikaa hankalampi lähteä.

Tosin lapsettomie juhlien kohdalla yleensä imetysikäiset vauvat ovat tottakai olleet tervetulleita juhliin. Eri asia tietysti, jos juhlat eivät luonteeltaan sovi lapsille.

Isää en laske hoitoon jättämiseksi eli molemmat lapset on olleet isän hoidossa siinä missä äidinkin. Esikoisen jätin mummolle muutaman päivän ikaisenä, kun kävin sairaalassa poistattamassa tikit sektion jälkeen ja senkin jälkeen lapset on olleet isovanhempien hoidossa. Onhan ne mummot ja vaarit kasvattaneet ja hoitaneet meidätkin, miksei sitten lapsenlapsiaan kykenisi. Onnellisia ovat olleet, mummot ja muksut kun saavat kehittää ihan omia perinteitään joista ei välttämättä äidille ja iskälle kerrota :)

Ulkopuoliselle hoitajalle (äidilleni) olen kummatkin lapst jättänyt ekaa kertaa hoitoon heidän ollessaa 1 kk ikäisiä. Kummallakin kerralla olen käynyt kampaajalla ja vauvat ovat nukkuneet koko ajan.



13

Kannattaisi sopia jonkun hyvän ystävän kanssa että hoidatte vuorotellen toistenne lapsia.

(piiiitkä synnytys ja olin lääkkeistä piiitkään sekaisin) mies vain toi tissille kun vauva tarvitsi.. juhlimaan menin kun lapsi oli 5 kk... ja pullosta söi, maidot loppui minulta kun vauva oli 4 kk..



kyllä se isi pärjää ;) yhdessähän oltiinkin lasta tekemässä...



ellet itse luota, niin ei kannata jättää ;)

niin totta kai lapsen voi isälleen jättää. Eipä olisi tullut edes mieleen pohtia moista.

ei ole sellaisia jotka haluavat hoitaa, on lapsettomia kavereita (eivät hoida) ja perheitä joissa vanhemmat uupuneita, eivät jaksa omien lisäksi vieraiden lapsia (enkä suoraan sanoen minäkään). Väsymykseen toki turtuu ja tottuu. Mutta siis minulle olisi jo haaveiden täyttymys se että pääsisi miehen kanssa kahdestaan vaikka ruokakauppaan. Mutta tätäkään mahdollisuutta ei ole siis vuosiin ollut.



Meillä siis 4 tervettä eläkkeellä olevaa, varakasta ja hyväkuntoista isovanhempaa. Ketään heistä ei kiinnosta lapsenlapset tipan vertaa, eivät ole ikinä auttaneet, ei edes pyydettäessä (ja liikoja ei ole pyydetty, ehkä 1-2 kertaa, esim synnytys, mutta kun ei käy niin ei käy).



Olen todella kateellinen teille joilla äidit on elämässä mukana. Oman äitini näin viimeksi jotain 4 vuotta sitten (ei ole siis kuopusta edes nähnyt).

heti syntymän jälkeen oli 4 h ikäisenä yön yli hoidossa yöhoitajalla. vitutti kun ei pystynyt itse hoivaamaan synnytyksen jäljiltä.

Ihan älytöntä alkaa saivartelemaan että ei se ole hoidossa kun isäkin on vanhempi, päläpälä.



YMMÄRRÄTTE varmaan kuitenkin mitä tarkoitin, ja mulla on kuitenkin nämä tissit joissa se maito sijaitsee, joten siinä mielessä koen että isälleen "hoitoon" jättäminen on kuitenkin ihan pienen vauvan kannalta eri juttu kuin äidin hoivassa oleminen. Ja voihan hoitamis-sanaa käyttää siitäkin että äiti hoitaa omaa lastaan. Ei se tarkoita mitään hiivatin päivähoitoa tai ulkopuolista hoitajaa. Se on vain SANA.



Kiitoksia muille vastauksista, en tiedä tosin vielä miten tässä käy kun takeita pulloruokinnan onnistumisesta ei ole, esikoinen ei syönyt sitä kertaakaan suosiolla. Pitää varmaan alkaa kokeilemaan tässä pikku hiljaa. Joihinkin juhliin olisi ollut hauskaa päästä miehen kanssa kahdestaankin käymään, mutta en tiedä voiko se onnistua missään tapauksessa. Isovanhemmat ovat jo liian vanhoja hoitamaan pikkuvauvaa.





-ap



PS Mua suorastaan hieman ärsyttää kun kaikki juhlat on nykyään näitä lapsettomia kekkereitä. Olisi niin paljon helpompaa laittaa pikkuvauva kantoliinaan ja osallistua koko perhe. Meidän taaperokin osaa käyttäytyä tosi nätisti.